taivas on hiljaa, taivas on hiljaa

...kuu on jo niittänyt viljaa.
kylvänyt hopeaa, kerännyt kultaa,
lapsi on kehdossa hiljaa.

iho on paksua ja karkeaa, pitää siirtyä käsivarren päällispuolelle. se tulee näyttämään karmealta kesään asti mutta ei sitä sillon ajattele. pääasia on että olo helpottuu. ja tokihan se sitä tekee. olihan mul taukoa melkein kaksi viikkoa ja edellisistä haavoista oli jäljellä vain punertavat arpikudosta muistuttavat leveät raidat. saan edelleen liian vähän ravinteita joten niistä voi hyvinkin jäädä arvet.

turva. vihreä teippi haisee jollekin desinfiointiaineelle tai millä se ikinä onkaan kyllästetty, siihen hajuun on turvallista nukahtaa, ilman alkua tai loppua.

päivällä taistelu jatkuu. ruokaa, ei ruokaa, jälleen ruokaa, tv:tä, elokuva, Seed tukevasti polvella, lohduttamassa. v ä s y t t ä ä. ajattelen kaikkea sekopäistä. pitäisikö jatkaa sormenjälkien tuhoamisprosessia? osassa sormenpäistä on jo pysyviä muutoksia. se sattuu niin maan perkeleesti mutta voisi kerralla leikata isomman siivun. wtfh?

sideharso loppui. paksu pala kostui läpi. mustelmia. sekavia unia sodista ja lapsuuden muuttuneista paikoista, teollisuusalueita ja öisiä autioita firmoja, pakenemista, vanhempien pakenemista. eipä juuri tule levättyä vaikka nukkuisi kellon ympäri. välillä ääniä. välillä näen Marun vaikkei se ole täällä. pakko muistaa hakea se huomenna. pikku kullanmuru. ikävä sitä. ainakin se pikaflunssa meni ohi. en ole juonut melkein mitään koko päivänä. katsoin Audrey Hepburn dokumentin vaikken edes halunnut. jäin vaan siihen kiinni. vähän lyhyt, tungettu tuntiin vaikka materiaalia olis ollut varmaan kahteen.

elokuvatähdet ja Hollywood ovat aihe joka ei missään määrin kiinnosta, joten en oikein tajua miten jumahdin tv:n ääreen tuolla tavalla.

menen kohta nukkumaan. 14 tuntia että pääsee taas 45 minuutiksi istumaan vastaanotolle ja puhumaan sekavia. siivosin tänään sekajätteeseen kuuluvat roskat pois lojumasta. paperi- ja pahviroskat jäivät sekä biojätettä (kananraato yms.) joka pitää laittaa pussiin ettei se häiritse yöunia. tää paikka muistuttaa silti aika lähelle kaatopaikkaa. löysin avaamattoman pankin tiliotteen, viimeisen ennen kuin tässä kuussa siirtyivät digiarkistoon.

pari biisiä.

Moloko - The time is now







ja paras viimeseksi:



väsyttää. hymyilen silti. vaikkei jaksaisi. jännetuppitulehdus pahenee. se on leviämässä olkapäähän. telkkari pyörii päällä koko päivän. tylsää, ei jaksa kiinnostua mistään. istun vaan koneella ja availen sivun toisensa jälkeen, videon toisensa jälkeen, mikään ei tunnu miltään. aloin katsoa From hell -leffaa mut en jaksanu kovin pitkälle. olen sen nähny joskus koska muistan osan. ne harhakohdat. en uskonu et vois käydä näin pahasti hermoille. oli se sillon hyvä kun näin ekan kerran, mut nyt ei oikein enää jaksa kiinnostaa. i've grown out of Jack The Ripper -phase... ajattelin et avaan vielä sen Mentalzeron mut se olis nyt varsinkin boretus maximus joten jätän väliin.

eilen aloin katsoa pitkästä aikaa Criminal Mindsiä mut se piti jättää kesken koska poltin itteni piippuun vartissa. ei oo pää vielä toipunut tosta viimekertaisesta romahduksesta kun se jakso menee noin ihon alle. kunnon paniikki josta selvisin onneksi koska oli neutraalimpaakin katottavaa ja ensiapua löytyy lääkelaatikosta.

kävin kaupassa, vein pullot ja niistä saaduilla rahoilla ostin maitoa ja munia ja jäätelöä kun sattui halpa eteen (Viennetta, rakastan sitä vaikkei saisi syödä). kotona tein pannaria gluteenittomista jauhoista. tuli "hieman" hyytelömäinen koostumus ja resepti oli harvinaisen mauton (Maailman paras pannukakku Kotikokilta), mutta kyllä sitä syö. siitä selkään otosta en nyt sano mitään. ottaisin mieluummin selkääni jos pääsisin täältä jonnekin muualle siis. ihan minne tahansa. menisin vaikka vanhemmille niitten rääkättäväksi, tuskin äiti mua laittaisi vällyjen alle passattavaksi niin kuin se sillon tammikuussa sanoi kun olin sairaalassa. vitutus kun ei ollu varaa ostaa leipää. joudun syömään viikon puuroa. on tuolla kyllä päivällisruokatarpeita, mutta ei mitään aamu- tai iltapaloja. yks leipäpakkaus (pieni) maksaa melkein 4 euroa.

tuli Konkurs-bankin lasku. siis Resurs-bankin... sanon sitä Konkurs-bankiksi, silmälasien osamaksu juoksee sen kautta ja Instru on vaihtanut sen johonkin muuhun, en muista nyt menikö se konkkaan vai mitä, mutta toi mun lasku hoituu vielä vanhalla systeemillä. jo neljä laskua (incl. vuokra) odottamassa maksua. ens to tulee rahaa, jee! itseasiassa alkuviikosta pitäs ilmestyä 17 euroa, mutta se menee sit siihen hemmetin leipään ja varmaan juustoon. ja jogurttiin ja omenoihin. niitä on pakko olla koko ajan talossa. sit kun on laskenut paljon laskuihin menee niin voi sitten laskeskella miten paljon jää yli kun on ostanut tietsikkaan näytön. joudun varmaan laittaan siihen yli satasen vaikka löysin kyllä Expertiltä jotain halpoja, mutta Samsungista turha unelmoida. odotan että saan sen koneen vihdoin viimein. näitä romahduksia tulee vaan siitä huolimatta että on minkä vuoksi elää.

näin tässä joku päivä taas bussissa yhden tyypin joka sopii minun miesmakuuni (nykyiseen joka on about 180 astetta eri suuntaan kuin ennen). noihin törmäilee aina silloin tällöin ja "jostain syystä" viime aikoina olen kiinnittänyt enemmän huomiota miehiin... vaikka ite olen tälläinen rotanraato joka ei jaksa pestä tukkaa tai naamaa tai hampaita tai vaihtaa vaatteita ja joka kaivoi vihreen huivin likapyykistä koska synteettinen harmaa on liian kuuma tällä kelillä, ja jonka kämpän lattia on täynnä isoja ja pieniä roskia, levyjä, muovipusseja ja joka paikassa on piilotettuja lautasia täynnä roskia tms. jossain on kolme nakkia, en tiedä ees missä! ja tossa pöydällä 2 vuotta avoinna ollut ja 2 vuotta sitten vanhaksi mennyt keksipakkaus josta söin eilen illalla kolme keksiä koska kerran juon viikon avoinna ollutta maitoakin...

väsyttää. kämpässä on niin kylmä että nilkkoja ja muita niveliä särkee melkein koko ajan. rahaa jäi kaksi 5 centin kolikkoa. eli olisin voinut saada jonkun kalliimman ostoksen, esim. sen leivän tai juustoa jättämällä jäätelön pois. ikävä kyllä S-marketti ei anna olutpulloista panttia (vitun saiturit) mutta koska kajosin säästeltyyn kokoelmaan maalitauluja sain niistä 4,60 yhteensä. onneksi maalitaulupussissa oli paljon isoja Battery-tölkkejä joita automaatit eivät huoli ja pantittomia ulkomaalaisia tölkkejä joten sinne jäi ihan hyvä kokoelma.

ajattelin mennä ripustamaan pari tölkkiä metsän puihin mutta ei tuolla pimeessä mihkään osu, pitäs olla laser. olin eilen ihan poikki illalla ja yritin ainakin ajoissa nukkumaan vaikkei siitä mitään tullut ilman unilääkettä. ei pystynyt rentoutumaan. eikä edes lukemaan mitään rentouttavaa ennen nukahtamista. tänään poistin aika läjän kuvia kuvakansioista ja sitten tyhjensin vielä roskakorin ettei ne jää sinne jantumaan. pitää jatkaa sitä hommaa joku kerta koska kävin vain 3 kansiota läpi ja niitähän riittää.

olen myös poistellut ohjelmia digiboksista ja katsonut niitä vanhoja mitkä on tavallaan jääneet "säästöön". siellä on vielä muutama hyvä juttu jotka oikeasti kiinnostaa. ja hirvee läjä enemmän tai vähemmän huonoja elokuvia.

sellasta. ei mul mitään asiaa taaskaan ollu. yritän täyttää tyhjyyttä sanoilla.

pikaflunssa meni ohi. särkyä vielä mut se voi johtua muistakin syistä. maanantaina psykologin aika. en edes muista mistä puhuttiin viimeksi. mutta kai se muistaa. en ole jaksanut kirjottaa sitä paperia tilatakseni ne vanhat potilastiedot. menisköhän käsin ruutupaperille kirjotettu selostus läpi? en jaksa alkaa kytkeä tulostinta, pistää sinne paperia tai ylipäätään sorvata sitä koneella marginaaleineen ja kohteliaine allekirjotuksineen. vitunko väliä. kai se nyt on yksi lysti niille minkä näköinen se perkeleen hakemus on? (no, ehkä se ei ole... mutta mulle sillä ei nyt juuri ole paskankaan väliä.)

vähän väliä on tullut viime päivinä flashbackejä kaukaa menneisyydestä. kai ne tähän sekavaiheeseen liittyy jotenkin, luulisin. mä en nyt enää jaksas ees kirjottaa mitään. :|

i'm sooooo happy of getting new scars. whatever. i don't care.

ilman materiaalisyyllisyyttä täysin itsekkäästi (mutta olen toki valmis jakamaan "oikean ihmisen" kanssa)

via Dry my tears.

eli "kerro ilman materiaalisyyllisyyttä mitkä 5 asiaa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. haasta 10."

1:

KRISS Vector, airsoft vers.

2:

ACR/Masada, airsoft vers.

3:

FN F2000, airsoft vers.

4:

tyylikäs talo Arizonan aavikolta.

5:

DeLonghin kahvitäysautomaatti. voi olla joku muukin malli. pääasia että se on DeLonghin ja TÄYSautomaatti.

kuvat netistä. en laittanut noita oikeastaan järjestykseen mutta voidaan olettaa että tulen kyllä elämäni aikana hankkimaan kaikki paitsi tuon talon. siitä on ihan turha unelmoida, mutta kun tää nyt oli kerran "kaikki maailman rahat"... ^^

haaste lähtee seuraaville (eivät missään järjestyksessä:

Itkupilli
Elsa Kurppa
Kirjailijan Häiriöklinikka
My manic and I
Rita Mentor
Garment Shots
Termostaattori
Placidas
Ötöpesä
Raven

(tein helvetinmoisen työn noitten linkkien kirjottamisessa joten on paree arvostaa sitä!!)

pari kuvaa tältä päivältä

tämä eka on vaan vedetty violetiksi kun ei muutakaan keksinyt:

toka on hyvin onnistunut muokkaus:

ja vika otos Threedogista yksinään:

eipä tässä muuta. kärvistellään. huomenna lääkäriaika. sekä pitää hakea lisää lääkkeitä ja kaupasta jotn roinaa mitä tunkea kurkustaan alas. ja paketti postista. siinä on uusia vaatteita. en tiedä sopiiko ne kun en ostanut niitä ite. tai edes valinnut. ne on sinisiä kesävaatteita. varmaan ihan ok. PC-rahat on koossa ja kone pantu tilaukseen ja saatan saada jopa yhtäaikaa näppiksen ja hiiren mitkä haluan. ikävä kyllä joudun luopumaan sohvahaaveista taas kerran jos meinaan saada tietokoneelle pöydän (löysin jo sopivan Ikeasta), mutta on tarjoutunut tilaisuus saada kissanhoitajalta sen vanha sohva jonka se sai joltain tyypiltä alakerrasta ja jota se ei oikeastaan käytä. se on ollut kissan sohvana. ;)

kamala ikävä ollut Marua kun jouduin antaan sen hoitoon, mutta menen huomenna taas sitä kattomaan. piti mennä tänään mut unohdin ja nyt on liian myöhästä. pesin astioita jne. vois noi loputkin vielä pesasta kun edelliset on kuivuneet jo. sais ton keittiön vähän siistimmältä näyttämään. uunikin pitäs pestä.....

be back whenever.

..es wird schon richtig sein

...wirklich? bereue ich es wenn ich diese nacht den welt verlasse? hinter dem spiegel ist nichts. keine gedanken mehr. kann es richtig sein zu gehen, egal wie fest die anderen versuchen dich festzuhalten? ist es eine gute grund das ich es hier nicht mehr aushalte? ich will nicht mehr angst spüren, schmerz und hoffnungslosigkeit. ich will nicht mehr weinend den kalten weg gehen, zurück heim und wieder ein stück näher dem tod. nicht mehr im schnee sitzen bis beine taub sind. nicht mehr die rasierklinge im hand halten und doch zu schwach zu sein nicht tief genug zu schneiden. kann ich bitte jetzt gehen und nicht mehr zurückkommen? kann ich mich schlafen legen um nie wieder zu erwachen?

ich fühl mich schon ganz leicht. kalt. das leben verlässt mich schon. ich bin müde. darf ich jetzt sterben? bitte?

x__x

all fucked up

juu, ja kotona edelleen. eilinen ok, tää päivä ok. mun sisko oli täällä ja syötiin ruokaa minkä jouduin tekee koska sil oli nälkä, ja sit alotettiin pähkinäprojekti. se lähti kymmenen maissa ja mä tipuin sen jälkeen. katoin Fallout videoita ja sain taas yhden elämäni shokin vitun ghoulista. alkoi oikeen oksettaa. olin just lapioinut pastaa sisääni.

joka ateria meinaa tulla samantein ulos jostain syystä. voisin mennä nestedieetille jos olis varaa. fysiikka meinaa pettää. sisko ei tykänny kun en jaksanu tiskata täällä ja lattia on täys roskia kun Maru levitteli niitä ympäriinsä viime yönä.

olen nyt ihan puhki ja pitäs mennä kai nukkumaan. käyttäydyin eilen illalla taas aika maanis-psykoottisesti ja puhuin mitä sattuu A:lle. ei saisi. en haluu et se ajattelee et olen ihan sekopää. :(

kävin suihkussa mut yks uusi suihkugeeli mikä on ostettu Münchenistä lentoasemalta kuivattaa ihoa aika tavalla. en huomannut pestyä kun oli lämmin mut nyt kun on kylmä iho on ihan koppurainen. prkl. en tosiaankaan jaksa laittaa rasvaa ennen nukkumaanmenoa vaikka kyllä pitäisi. ehkä yritän jaksaa. kiemurtelen jo nyt vaatteissani. :/ äh, siellä on pyykitkin vielä koneessa! jes, mukavaa! joutuu nekin vielä ripustamaan.

tältä mun sielusta tuntuu:

pitää maanantaina hakee vahvempia särkylääkkeitä tän paskan selän takia ja nestemäistä ravintoa et jaksaa kouluviikon. en saa siellä just mitään ruokaa kun en ymmärrä miten se erityisruokavaliojuttu hoidetaan. ts. en ole saanut sitä vieläkään hoidettua kun en ymmärrä systeemiä.

nyt on muuten helvetin paha olo. meen nukkumaan. pakko kattoo vaan vielä lukujärjestys kun en muista millon se jakso vaihtuu.

i hate my life

olis kaikille parempi jos kuolisin. ei tarvis enää pettää ihmisten luottamusta sillä ettei jaksa. ettei jaksa hymyillä, ettei pysty kontrolloimaan mielialaa tai käytöstään, että syö liikaa tai liian vähän, että raapii käsivarret auki, ettei jaksa tapella ahdistusta vastaan, ettei jaksa elää.

mä en enää jaksa. maanantai oli paha, tiistai oli vielä pahempi, eilinen päivä just ja just ok mut iltapäivä ja ilta ihan hirveitä ja vedin hirveen läjän tarvittavia lääkkeitä, tää päivä pelkkää kärvistelyä ja nyt tärisen ja fysiikka pettää kun ahdistaa niin paljon. huimaa vaikka olen syönyt ihan kamalia läjiä kaikenlaista ruokaa. itsetuhoisuutta sekin. suuri osa niistä on gluteeni- ja laktoosipitoisia.

ajattelin huomenna mennä lääkärin jälkeen Selloon, mutta taidankin jäädä sairaalaan ensiapuun. päivällä tosin olo ei ole näin paha mutta en kestä enää yhtäkään iltaa kotona tässä kunnossa. kävin katsomassa Marua ja se piti tuoda kotiin huomenna, ja lauantaina piti nähdä siskoa ja tehdä sen kanssa suklaapähkinöitä.

anteeksi ihmiset. mä en jaksa. mä meen junan alle. tai bussin tai jonkun.

EDIT 2.3. osastolle ei pääse kun se on täynnä, kotipolille ei saa ees soittoaikoja ja oma poli oli kiinni muuton takia. no, olin sit sentään juttelemassa parille hoitajalle sairaalassa (ja sisätautiosastolla lääkärille) ja sain osaston puhelinnumeron.

hain kissan kotiin. se raukka istuu ovella ja moukuaa, pitää mennä silittämään. ostin sikana pähkinöitä ja maksoi ihan sikana. pakko siirtää yhden laskun eräpäivää kun ei rahat riitä taaskaan. mut en ostanu suklaata itelleni ja sen sijaan vaan noita juomia, kaikenlaisia, ja lehen.

hain hampaanjäljet

uni.

olin jonkinlaisessa linnoituksessa tai bunkkerissa meren tai järven rannalla. rakennuksessa oli torneja. oli yöaika ja koko ajan pimeää, kaduilla loisti keltaisia valoja. pikkukaupungissa oli ihmisiä liikkeellä aika paljonkin, kesäilta ja ravintolat ja kahvilat auki. kävelin rannalla jostain syystä ja eksyin sinne linnoitukseen. kasvottomat melkein mekaanisesti käyttäytyvät ihmiset tai olennot vangitsivat minut ja telkesivät kidutuskammioon isoon torniin. en muista muuta kuin sen ison haavan. joku leikkasi sen mielettömän kokoisella machetella. mulla oli tummat caprifarkut ja puolireiteen lyhythihainen vaalea paita, olin paljon lyhyempi ja laiha. tukkani oli musta ja ylettyi hartioiden alapuolelle. pääsin jotenkin pakenemaan tai vain kävelemään ulos linnasta ja ulkona huomasin hain hampaanjäljet rinnassani. en ollut tajunnut mitään siitä kun ne tehtiin. tukassa oli verta, paita oli veressä, sitä oli käsissäni ja kasvoissani ja sitä tippui maahan kävellessäni. en tuntenut minkäänlaista kipua enkä mitään tunteita. ihmiset katsoivat minua mutteivat tehneet taikka sanoneet mitään.

tänään olin aamupäivän koulussa ja lähdin sitten. omahoitajani soitti kun otin sinne ensin yhteyttä. huomenna klo 12 tapaaminen sen ja lääkärin kanssa ja katsotaan yritetäänkö saada minua osastolle vai riittääkö kotipoli tms. pelottaa sekä osastolle meneminen että se ettei mua kelpuuteta sinne ja joudun kärvistelemään kotona. ehkä enemmän tuo jälkimmäinen. olisi helpotus tavallaan siirtää vastuu jollekulle muulle, vaikka joudunhan kumminkin siellä allekirjottamaan sen paperin että lupaan käyttäytyä. muuten lennän sieltä kuin leppäkeihäs. myös pelottaa etten pysty noudattamaan sääntöjä. ja sitä että siellä olo paranee jonkun verran ja kotona tipahdan taas.

pelkään puhua ihmisten kanssa ja kertoa niille miltä tuntuu koska ne tuntuvat tuomitsevan minut. ja sitten petän taas kaikkien luottamuksen kun en päässytkään jaloilleni. en jaksanut taaskaan. annoin periksi ja putosin pimeään. sen jälkeen kun puhuin hoitajan kanssa ahdistus tuli vaihteeksi eikä tuo kaksvitonen ketipinor auta siihen. se rauhotti oloa fyysisesti päivällä kun olin sekoamassa. eilen illalla meinas naapurilta lähtee henki. se ei tiedäkään miten onnekas on.

tuli vahingossa aika syvä haava kun luulin et se terä olis tylsä mut se olikin se terävä... laitoin ne "piiloon" kun kerta sanoin hoitajalle että laitan. olisin voinut tiputtaa ne kirjahyllyn taakse mutta laitoin sitten vaan ylähyllylle kirjojen taakse. vituttaa puhua tostakin ihmisille, mutta on pakko.

sen takia pelkään puhua kun en osaa koskaan kuvata ainakaan päiväsaikaan sitä millainen tilanne on illalla tai sillon kun pahin on käsillä, enkä tykkää valittaa ja vänkätä vastaan jos ne alkaa jotain ettei asia ole niin paha kuin miltä tuntuu, tuntuu ettei ne usko muutenkaan, ja jos vähänkään myönnän ettei "koko ajan" ole kestämätön olo vaan se tulee aaltoina niin en saa minkäänlaista apua. ei se auta jos talon ohjaaja tulee juttelemaan kerran päivässä, en osaa puhua niille mitään vakavia juttuja koska en luota niihin. en myöskään tykkää uudesta (3. lukuaan) lääkäristäni, hyvin tuomitseva ankara ihminen. se eka oli mukava ja tuntui että se jotenkin ymmärsi... mikä on aika harvinaista... no huomenna näen lääkärin sitten, se nosti jo yhden lääkkeen annosta puhelimitse.

pelko toi ahdistuksen. ei sitä muuten ollut, mania ollut päällä + outo sekamuotoinen + hirvittävä verenhimo jota vastaan en osaa tehdä mitään enkä jaksa tapella kovinkaan onnistuneesti.

vein haisevat roskat vihdoin viimein. pitäisi tässä illan mittaan siivoilla tätä loppuun siltä varalta että lähden taas viikon hermolomalle josta maksan sitten enemmän kuin mitä iteltä menisi viikon ruoka- ja asumiskuluihin... edellinenkin maksamati.

mut eipä tässä muuta. päivittelen sit taas tilannetta jos siinä tapahtuu jotain muutosta tai jos keksin jotain asiaa tai saan sen yhden meemin tehtyä.

xbox

mun elämä muistuttaa xbox-ohjaimen näppäinyhdistelmiä millä saadaan henkilö tekemään temppuja. ihan kun joku nykisi naruista tuolla jossain pään päällä. välillä mennään loivaa ylämäkeä ja iloitaan ja sitten tiputaan jyrkänteeltä syvimpään rotkoon, noustaan taas, sahataan ees taas. ei mitään omaa kontrollia. sideharso loppui. x/ no jäi sitä valmiiksi taiteltu pala. sekavia ärsyttäviä unia. facebook-vitutus ja huoli kaverista. ostin Kriekiä. ja Tiimarista lahjaroinaa korttien tekoon ja paketin. laitan P-tädille paketin johon tulee itsetehtyjä suklaakuorrutteisia pähkinöitä ja ehkä jotain suolapalaa.

perhetapaaminen eilen meni yllättävän hyvin. kotiintultua vaan romahdin täysin kun luin sossun kirjeen ja haistoin ne mitkä oli unohtuneet liedelle. ja stressaan kun en ole saanut A:ta kiinni. :/ palelin yöllä ihan sikana.

tarvin enää noin 250 euroa tietokoneeseen mut tässä kuussa jään taas tyhjän päälle vuokran jälkeen (kiitos sossu) eikä vitun kelastakaan ole kuulunut vielä mitään. yritin eilen autossa paluumatkalla pelata sony-kännykkäni pelejä mut kännykkä hyytyi eikä nokiassa ole mitään. halkean kohta ihan pelkästään siitä syystä etten voi purkaa pelaamishimoa mihinkään paitsi tyhmään facebook-peliin. perkele!!!

J soitti. menen perjantaina sen kanssa messuille. sinne on ängetty kaikkee mahollista yhteen syssyyn, mut mulle kiinnostavaa pelkästään erä ja kamera. mut eiköhän ne kata sen 4 tuntia mitä oli aikomus siellä oleilla.

no tässä se taas nähtiin: äsken olin pohjalla, nyt olen noussut sieltä, mut kohta tipun uudestaan kun menen telkkarin ääreen eikä sieltä tuu mitään järkevää. vaihtelu on jyrkkää ja ihan liian nopeaa. mut otanpa olusen ja vaikka vähän jäätelöä sen kimppaan, pääasia et pistän facebookin kiinni.

taposta tässä seison, surmansa kun sai hän

vanhemmat meni jo nukkumaan, ite jäin valvomaan ja stressaamaan. ihan kaikesta. eilen oli melkein perjantaifiilis kun lähtiin siskon kanssa junalla tänne, mut nyt iltaa kohden tuli taas pienoinen romahdus. mun huoneessa täällä on jäistä vaikka aina aiemmin on ollut lämmintä, keskittymiskyky on nollassa, päivän saavutus oli päästä yks taso läpi Bubblewitchissä jollei kissan eläinlääkärivierailua lasketa. isä löys mun salaisen kätkön sängyn alta muttei ottanu asiaa puheeksi. perkele kun mä sanoin sille extra ettei ala vetää niitä johtoja vaan laittaa sen jatkojohdon PÖYDÄLLE että minä laitan ne sitten ITTE, mut sen piti mennä tökkäämään se yöpöydän toiseen vapaaseen paikkaan jolloin se kumartui ja näki sen lehen mitä luin yöllä ja mun aseen joka on sen päällä.

yö oli ihan helvetin levoton mut nukahin sit viimein kun unilääke alko vaikuttaa puol viiden maissa, ase kädessä. heräilin pitkin aamua kumminkin ja laitoin sen jossain vaiheessa sängyn alle kun arvasin et äiti tulee kumminkin herättämään.

pyörin vaan sängyssä ja ajatukset kiersi kehää päässä, mut ainakin ne oli onnellisia positiivisia ajatuksia. nyt vaan stressaa et jos nukun taas huonosti, ja join vielä tota energiajuomaa ja sain sitä silmääni (!!). ei mul normaalisti kofeiini tuota tänlaajuista unettomuutta, laitan hypomanian piikkiin. sitä ja mieliala on sahannu ylös alas tosi paljon. huomaa siitäkin et normaali yölääkeannos ei tunnu missään. normaalisti se jo yksin riittää pudottamaan ja nukun sillä ihan ok, mut nyt ei mitään mahiksia nukkua silmällistäkään ilman zopia. no onneks se sentään toimii.

sen lisäksi stressiä aiheuttaa tällä hetkellä aika massiiviset muistihäiriöt (ja ajattelin eilen junaa odotellessa puukottaa yhen akan joka seiso mun vieressä) ja vittumaiset näkö- ja kuuloharhat. niitäpä ei olekaan hetkeen nähty. näen valonvälähdyksiä, eläimiä ja tavaroita sellaisissa paikoissa missä ei ole mitään ja kuulen miesäänien puhetta. yleensä äänet on olleet naispuolisia paitsi se yks käskynantaja sillon kerran viime vuonna kun meinasin hajota. muistelin niitä äänenhallintakeinoja ja koska oli aikaa päätin vaan kuunnella niitä, ja ne meni sillä sitten ohi. ei siitä puheesta juuri selvää saanut, ne ilmeisesti istui kahvilla ja jutteli jostain autojutusta ja toisen koirasta tai kissasta, ja jostain tekniikasta mikä ehkä liittyi niitten duuniin. ne oli täysin neutraaleja eikä yrittäny kiusata mua mitenkään. se on ennenkuulematonta. eka kerta ever kun äänet voi olla jopa positiivisia!!

noi muistihäiriöt osittain voi johtua siitä et Zopinox vie multa joinakin päivinä muistin ihan täysin. mulle on myös täällä vanhempien luona tullut älyttömästi flashbackeja lapsuudesta/teini-iästä kun asuin tässä huoneessa, kaikki äänet, hajut, miten valo lankeaa yöllä kattoikkunasta, miltä pihalla näyttää, kaupungin valot ikkunasta katsottuna. eilen yöllä seisoin tossa ikkunan eessä ja mietin milloin oikein kasvoin niin pitkäksi et pää yltää melkein yläikkunan tasolle??? milloin se metsä tosta takaa hävis niin että koko sumu on keltasta kun näkyy tien ja hakelaanin valot? muistin miltä se tuntui kun kuunvalo paistoi yöllä sisään kattoikkunasta ja istuin lattialla valoläiskällä ja join maitoa. missä asennossa mun sänky oli, mitä tunteita tähän huoneeseen liittyi ennen. tuolla on myös juuri nyt vähän paha keli...

kun lähdin bussille eilen illalla, ja päivällä kun kävin kaupassa, luistelin pyörätiellä, maantie oli sula, ja yhtäkkiä haistoin sen. ja siitä hajusta putosin about 16-17 vuotta taaksepäin jonnekin koulumatkaan samanlaisella kelillä ja mieleen tuli just sama tunne, samat ajatukset. mikään ei ole kuitenkaan muuttunut.

keksin eilen päivällä miten sain puukon tupen kiinnitettyä laukkuun niin että se istuu pomminvarmasti. se tosin näkyy vähän... mutta se on kohdassa johon pääsee yhdellä kädenliikkeellä käsiksi. ...mitäs mä olin sanomassa alunperin??

kas noin. keskittyminen hukassa. muisti pätkii. ens viikolla laitan tilauksen vanhoihin potilastietoihini vetämään. ilmaisin psykologille maanantaina että haluan selvittää sen persoonallisuushäiriöjutun yhtenä tavoitteena niille tapaamisille, ja sitten toisena se itsehillintäpuoli ja mahd. kognitiiviset metodit. olin sille ihmiselle aika rehellinen. eli niinsanotusti "brutally honest". ;D tyyliin kun kerroin noista väkivaltajutuista ja se kysyi uskonko että jonkun tappaminen voisi tuoda sellaista tyydytystä ja hyvää oloa kuin ajattelen sen voivan tuoda, niin sanoin että joo, tottakai!! why not?? ;D kysymys lienee enemmänkin, miksen uskoisi? onko jotain joka puhuu sen puolesta että taposta voisi tulla huono olo / huono omatunto?

empatianpiiriini mahtuu kerrallaan vain 1 ihminen eivätkä ainakaan ajatukset muiden kiusaamisesta aiheuta minkäänlaista myötätuntoa. i don't give a fuck. jos eläimiä rääkätään en kestä sitä, ja kilahdan jos joku tulee ja kohtelee perhettäni (= aseitani) epäkunnioittavasti, mutta ihmisillä ei voisi olla vähempää merkitystä.

no joo, pitäisi kai mennä nukkumaan. odotin että A olisi online, ja oli se, mutta meni sitten offline sillä aikaa kun oma nettini katkesi. sen seuralla on hirveän suuri merkitys, se saa minut tuntemaan oloni ihmiseksi, hyväksytyksi, se antaa motivaatiota olla antamatta periksi demonisille intohimoille... sen kanssa on tosi ihanaa, mutta se myös stressaa joskus. se on tosi kiltti, ja laittaa aina hyvät yöt ja "xxx" ja se haluaa jutella usein, mutta olen jostain syystä muuttunut vähän epävarmaksi taas kerran koska vaikka se on täydellinen mies ja meillä on lähes kaikki yhteistä tai samoja mielipiteitä mistä ylipäätään tulee puhe (!!) niin... no ainahan olen vähän hermostunut uusien ihmisten kanssa. vaikka luotan siihen enemmän kuin kehenkään muuhun niin silti välillä vanhat huonot kokemukset ihmisistä iskevät kiilaa väliimme. idk. Ó.ò

olen saanut kotia aika siistiksi, pitää vaan vielä imuroida ja pestä lattiaa uudestaan joistakin paikoista. ja pari laatikkoa käydä läpi. Marua ikävä kun se on hoidossa. sain yllättävän ja aluksi vähän oudon asumismuototarjouksen josta ei ikävä kyllä voi vielä paljon puhua, mutta se löisi useamman kärpäsen yhdellä iskulla ja saattaisi toimia varsin mukavasti. ajattelemme molemmat (se siis olisi kimppakämppä) että tulisimme varmasti melkolailla hyvin toimeen ja se saattaisi parantaa suhdettamme joka on vähän kärsinyt sitten kesän ja syksyn 2010, ja kummallekin se olisi tavallaan sellainen välimuotoinen asuminen ennenkuin löytää uuden kumppanin ja muuttaa yksiin sen kanssa, tai kunnes minä toivottavasti pääsen muuttamaan Suomesta helvetin kuuseen. levottomat jalat kato.

sain myös kuulla että varmasti muutaman vuoden kuluttua vanhemmatkin muuttavat lähemmäs pk-seutua ellei jopa johkuun näistä Helsinkiä ympäröivistä kunnista. kunhan eivät asu samassa kun minä niin kaikki on hyvin!! ne haluavat että ollaan "kaikki yhes koos".

oikeasti mul on nyt koti-ikävä. viime yö meni siinä rajoilla mut nyt on kyllä ikävä omaa sänkyä, valokuitulamppua jolle löysin viimein hyvän paikan, laavalamppua, olohuoneen mattoa, tv:tä (jopa), makkarin paperilamppua, Seediä joka on AINA sängyn vieressä kosketusetäisyydellä, jopa sitä helvetillistä tiskivuorta joka siellä odottaa haisevien biojätteiden ja yhden pohjaanpalaneen puuron keralla.

hei outo juttu muuten, heti kun sain energiajuomaa sisääni niin suklaanhimo kuoli pois kuin sitä ei olis ollutkaan!! (kerkesin kyllä jo syömään puoli levyä sitä mitä isä toi mulle kun pyysin..) juu, palaillaan. pääsen ehkä erä-, kala-, pyörä- ja kameramessuille vai mitkä pirut ne on. mikä tietty muistuttaa mua taas siitä että tolle eräälle Heikille pitäs soittaa. mut emmä täältä saa aikaseks varmaan, pitää olla kotona rauhassa ja kirjottaa ylös kaikki. kumminkin äidin kans huomenna aika lailla puuhaa.

bye.