amimorphis

i smell blood tonight

2012-02-10T00:41:00.000+02:00

välil ihmettelee ihtekin mitä on tekemässä, mitä tapahtuu. tosi epätodellinen olo jo useamman päivän. tuntuu et kontrolli menee. kannan puukkoa mukana minne meenkin. tänään kirjotin bussin seinään "I AM SANTA MUERTE".

näitä tulee välillä. paska flunssainen olo, mut tää ei liity siihen. tää on kuin elämä olis vaan peliä. oon menettänyt kosketuksen täysin. en pysty hallitsemaan tekemisiäni, enkä sen puoleen haluakaan. haluan olla oma itseni, rehellinen itselleni ja tehdä sellaisia juttuja joista tulee hyvä olo. haluan levätä ja saada helpotusta stressiin joka on mennyt pahaksi taas ja joka on saanut mielialan menemään rallia ylös alas tällä viikolla. mun kädet näyttää siltä et ne ei oo mun, kun katson peiliin sieltä katsoo se ihminen kuka haluan olla. sen silmät. se on outoa kun on tyytyväinen peilikuvaansa. en välitä kiloista. näen ihmisen joka pystyy viiltämään toisen ihmisen kurkun auki. haluan olla se ihminen. näen sen silmät ja kasvot, näen sen levinneet pupillit. en tunne mitään normaaleja tunteita.

polilla psykologi jne. puhuivat siitä että vaikutan henkilöltä jonka puheisiin voi luottaa. WTF? olen maailman epäluotettavin paskiainen joka ei pysty eikä halua muuttua tuumaakaan paremmaksi ihmiseksi. psykologi sanoi jotain että... (mun pitää miettiä mitä ja miten kun mun pää heittää taas häränpyllyä) ...se oli siitä että sen mielestä sen lyhyen tapaamisen perusteella vaikutan ihmiseltä joka tietää mikä on oikein itselleen ja haluaa toimia sen mukaisesti. joka tietää mikä on oikein. en viittiny sanoa että mun oikea ja vääräkäsitykseni ovat HIUKKA erilaiset kuin ihnmisten yleensä,.

halusin mennä maan alle piiloon kahdeksan silmän edessä. halusin ottaa puukon ja viiltää sitä tän talon ohjaajan sijaista. vittumainen akka, ottaa vieläki aivoon sen puheet. oikeesti haluaisin oikeesti kieltäytyiä kaikesta hoidosta. sanoin sen siellä#. haluan pois. kaikki noi vitun kontrollit pois. ettei kukaan pääsis mun pään sisälle tai mun asuntoon. vaikka ei noi saa tulla, mut mä vihaan tätä paikkaa silti. mä pelkään olla täällä. MÄ HALUAN VAAN POIS TÄÄLTÄ. vituttaa se et vaikka olen siivonnut ja nähnyt paljon vaivaa vaikka voimat ei meinaa riittää niin silti sanotaan etten muka ole tehnyt mitään!!!! haluan häädön. alan uhkailla niitä ja sanon et tapan jokaisen joka tulee tänne sisälle.

olen ollut yhteistyöhaluinen koko hoidon ajan tähän asti ja yrittänyt olla rehellinen mut nyt vaan tuntuu ettei siitä ole meille kellekään mitään hyötyä. mä en hyödy et saan parhaassa tapauksessa vaan haukut jos kerron et pidän asetta tai puukkoa mukana, eikä ne hyödy siitä koska ne näkee vaan et mä en oikeasti halua tehdä mitään et tilanne paranis. ja ne alkaa pelätä ja kohdella mua eri tavalla. kaikkien kanssa sama juttu.

aina kun olen ollu bussissa olen katellu sopivia uhreja. maanantaina stadissa assalla kattelin myös. uhriprosentti aika vitun iso. :D vaihdoin paikkaa vähän väliä ja pidin silmällä ihmisvirtaa. suunnittelen kaikenlaista. ei julkisella paikalla. ei jos on kameroita. ei saa jättää todistajia eloon. kidutusta. tuolla on paljon pimeitä puskia yleisten liikenneväylien varrella. joku on vaihtanu mun silmät tappajan silmiin. eikun on nää mun silmät. :D jos mä kerron jollekin näistä jutuista niin siitä ei ole kun ongelmia itelle, miks pitäs olla rehellinen jos kukaan ei hyödy? miks pitäs olla rehellinen maailmassa kun sillä ei ansaitse muuta kun paskanheittoa, ongelmia ja epäluottamusta? mä olen hyvä näyttelemään. miksen samantien jatkas näyttelemistä kun se on toiminu aina ennenkin? ihmisiä on niin helppo kusettaa.

tuntuu ettei millään mitä sanon ole merkitystä. se ainoa ihminen joka tuki mua uuden asunnon hakemisessa menee vuodeksi johonkin muuhun duuniin ja ainoa yhteys, viimenen ihminen joka oli hoidon alusta asti mukana häviää tiimistä. just kun oli oppinu ees vähän luottamaan. mä vihaan niitä muita sydämeni pohjasta. uus psykologi on outo ja vaikuttaa epätasapainoselta ja omahoitaja nykynen on kylmä kuin kuollu kala. no sen vanhan psykologinhan mä sain hyppäämään melkein kattoon vitun perunankuorimisveitsellä. siinä sen näkee miten hyvin ne on koulutettu... :P suhteilla päässy pallilleen. mä melkein haluisin nähä niitten ilmeen jos... mut mä en halua menettää asetta enkä veistä, et pitäs melkeen hankkia joku halpa vihannesveitsi ja lähtä sen kanssa kävelylle sitten. olo paranis.

pitäs mennä nukkumaan. herään vähän jälkeen 8 ja soitan luokanvalvojalle etten mene sinne. että on liian paha olo. mitä väliä. saa ne muutkin poissaolonsa anteeksi sillä perusteella että muka vittu ahdistaa.

Maru haluu multa jotain. kiehnää jaloissa. kulta.

333 x 2 = 666

2012-01-30T23:27:00.000+02:00

bored at gore. bored at everything.

pitäisi alkaa ahkerasti trollaamaan googlea, ja postaamaan nonsenseä, esim. postauksia joissa ei ole päätä eikä häntää (ah, ikäänkuin näissä muutenkaan olisi O_o) tai pelkkiä sattumanvaraisia sanoja peräjälkeen, koodikielellä kirjotettuja postauksia joista jos koodin purkaa paljastuu sekavaa siansaksaa tai älyvapaata fiktiota. sen siitä saavat kun alkavat keräillä asiakkaiden tietoja.

en tiedä pitäisikö enää edes roikkua googlen tuotteissa kiinni. toiset lopettavat. pitäisikö siirtää kaikki blogit wordpressiin? ei siellä voi muokata ulkoasuja edes tämän vertaa ellei osta sieltä tilaa.

...

nah, aloin väkertää uutta profiilikuvaa ja sinne jäin. en saanut valmiiksi koska aivot lähti jo edeltä narikkaan, mutta prosessissa valmistui tämä nykyinen profiilikuva. sekin on jo yksinään yllättävän hyvä saavutus. kerrankin sain tuon filmi-efektin toimimaan niinkuin sen pitää. menen nukkumaan. huomenna on koulupäivä. tulee aamulla muutenkin kiire, ja pyykit ripustamatta.

Reinhold

2012-01-30T02:00:00.000+02:00

tää kuulakärkikynäpiirros on jostain kaukaa vuodelta ? (2001-2008 välillä olettaakseni). yleensä näissä on päivämäärät mutta tää on leikattu aanelosesta ja jätetty näköjään myös pienentämättä skannauksen jälkeen.

mä en jaksa jauhaa noista vitun vaaleista. en halua kuulla niistä enää yhtään enkä edes tietää lopputulosta, kaikki ehdokkaat olis pitäny ampua. tympii TOSI pahasti. en mee äänestämään ens sunnuntainakaan. olen tod. näk. poissa enivei, mut vaikka ehtisinkin niin teippaisin lappuun Anders Behring Breivikin kuvan tai jotain vastaavaa ihan vaan protestiksi sitä helvetin saippuaoopperaa vastaan.

Maru on taas häipynyt johonkin. voi olla sängyssä peiton alla. tää oli sille jostain syystä vaikea päivä. no, syötin sille matolääkkeen lopun mistä se ei todellakaan pitänyt. sit pakotin sen syömään nk. vanhan ruuan jonka kanssa se on nirsoillut koko viikon. kyllä se tarpeeksi nälissään söi. ja äsken vielä sen uuden ruuan jämät. ei saa aina antaa periksi ja heittää ruokaa roskiin. mutta se ei oikeastaan ole purrut, ainakaan kovin usein. vähän näykkäillyt välillä. muuten tosi kiltisti. silitän sitä tosi usein, otan syliin, laitan sille nameja paikkoihin joihin se voi kiivetä syömään tai onkia käpälällä suuhun, ostin tikun missä on höyhenistä tehty häntä ja se tykkää siitä kamalasti. olen myös antanut sen polkea kaulaani. ei saisi. se tottuu siihen liikaa, ja mun kaula on täynnä pieniä haavoja. näyttää aika kamalalta. nyt pidän ilmaiseksi saamaani arabihuivia joka on puuvillaa eikä ärsytä rikkimennyttä ihoa. estää sekä Marua että itseäni raapimasta. ;) kaikki muut huivini ovat villaa tai keinokuitua joka on tässä tilanteessa NO GO. puuvilla on kevyttä, hengittää ja toisaalta pitää niskan lämpimänä koska palelen erityisesti iltaisin.

tiskasin tänään vähän. siis alotin tän kauheen sotkun siivoamisen. tein myös ruokaa, bolognesekastiketta. söin kahteen otteeseen. äsken viimeksi. ja surprise surprise: melkein kolmen viikon yhtäjaksoisen ahmimisen jälkeen "anorektinen" vaihe näyttää tulevan takaisin. ruokakuvotus. oli syötävä koska energia lopussa, mut en saanu alas kuin vähän enemmän kuin puolet. olin viikon koulusta pois ja tiistainakin tulee vain puolikas päivä kun on sos. työnt. aika. vika kerta kun näen sitä ihmistä. jatkuva vaihto päällä polilla. en ilmeisesti saa enää vastaavanlaista työntekijää itselleni mutta saatan saada pitemmän hoitojakson psykologille, vaihtoehtoina kognitiivisen terapian jatkaminen, masennuksen ja itsetuhoisuuden tehokkaampi hoito/torjunta tai anger management. en pysty hoitamaan itse itseäni kognit. metodeilla koska en tee niitä tehtäviä ellei joku ole painostamassa. en ole siksi varma onko siitä jatkossa apua. olen tietysti aina myös suostuvainen kaikenlaisiin testeihin yms. jos sellaisista katsotaan olevan apua suunnanantajina, esim. jos sitäkautta voitaisiin saada selville mitkä ovat pahimpien ongelmien varsinaiset syyt. parin viikon päästä on yhteistapaaminen johon tulee lääkäri, omahoitaja ja psykologi, ja puhutaan asiasta.

ja btw, pidän yhä aggrotaulukkoa, joskaan en kirjota taaskaan kalenteriin tai mielialapäiväkirjaan säännöllisesti. viimepäivinä ollaan taas liikuttu siellä taulukon yläpäässä, kasin paikkeilla. se tarkoittaa melko suoraan räjähdysvaaraa. väsyttää, siksi se on "vain" 8.

ahdistuskin taas palaillut tänään eikä siihen oikein auta mikään. ainakaan mikään mitä tässä koneella voisi tehdä. osittain se liittyy kai ruokaan ja siksi oli varmaan niin vaikea syödä tuota viimeistä annosta. käytin stepperiäkin tänään taas pitkästä aikaa aika paljon telkkaria katsoessa.

juu tilaamani SEALs-veitsi tuli. tää huivi tuli sen kanssa. se on _uskomaton_. todella hieno, ja terävä. se leikkaa ihmisen lihaa kuin voita. laitoin sen piiloon, Marulta ja kai vähän itseltänikin. antoi meinaan sen verran lujan adrenaliinipotkun.... ;D olen noin viikon ajan joka kerta kun olen ollut pihalla kantanut asetta mukana. varmaan jo yli viikon. muistan että Reaver oli mulla koulussa mukana. keksin aina tekosyitä, mutta todellinen syy lienee riski mikä siihen kätkeytyy. siis jos jää siitä kiinni. Reaver on hyvin realistisen näköinen. eilen kun olin Hesas ja siskon luona se oli myös mukana. jossain määrin olen myös tosiaan rauhallisempi kun se on laukussa. ja itsevarmempi jos on sillä saralla parantamisen varaa. tästä ei tietenkään saisi tulla tapaa... mutta... ;D

se on tuossa vieressä. se on ollut näinä päivinä aina vieressä kun olen telkkarin edessä tai koneella. makkarissa se on lähellä, käden ulottuvilla kuten Seed myös. joskus nukun niin että metalli koskettaa mun otsaa. viilentää, rauhottaa. hyvä unilääke.

juu pitäs mennä nukkumaan. tääkin päivä mennyt siihen "unirytmi sekaisin" kategoriaan. ja uusimpia kissanraapimia kutittaa sietämättömästi. olen hukannut kortisonirasvani tähän kaaokseen, ei mitään käsitystä missä se mahtaisi olla kun ei ole siellä missä sen kaiken järjen mukaan PITÄISI olla. keksin muuten yhden syyn miksi päädyn aina näin kaoottiseen tilanteeseen järjestyksen suhteen: se että täällä on sotkuista antaa tunteen että voin kontrolloida sitä sotkua. että osaan siivota sen, jos tarpeen nopeasti ja tehokkaasti. en kuitenkaan ikinä saa aikaiseksi ellei ole pakottavaa syytä kuten nyt taas huoltomiehiä tulossa kämppään ensi viikolla. ja se että kontrolloin sotkua on pelkkä illuusio koska en TOSIAANKAAN löydä täältä YHTÄÄN MITÄÄN!!! kaikki häviää siinä sekunnissa kun lasken sen käsistäni. ja Marukin kuljettelee papereita paikasta toiseen kun se juoksee pitkin. sentään olen ahkerasti keräillyt roskia ja tyhjentänyt pöytiä tiskeistä. ne ovat nyt kaikki tiskipöydällä koska sieltä ne saa helpommin pestyä eivätkä jää haisemaan muualle.

menen. nukkumaan. bbl.

miten päin olla

2012-01-24T15:29:00.000+02:00

näin unta (sen lisäksi että oli painajaisia jo kolmannen kerran putkeen) että muutettiin takaisin Black Mountainille vanhaan taloon ja isän kanssa siivottiin märkiä mustuneita lehtiä pihasta vuosikertakompostiin ja laitettiin upouusia haravia ja kuokkia järjestykseen. oli ihana juuri pakastamaan alkamisen aika syksyllä ja kävelin pihalla paljain jaloin.

siitä äkkipaluu takaisin uudempaan taloon jossa piha oli täynnä julkisia tietokoneita, isä ja sisko siivos taloa kun äiti oli tulossa jostain pitkältä lomalta tai sairaalasta kotiin, ja löysin koneen joka toimi kokeiltuani about kaikkia, ja pystyin koskettamaan erään ihmisen kasvoja ruudun läpi. pidin päätäni sen päätä vasten pitkän aikaa niinkun pidän päätäni Marun päätä vasten aika usein.

heräsin kun herätyskello soi mutta laitoin pois päältä ja jatkoin unia puol yhteen. fuck the school. hirvee päänsärky ja flunssanoireet. huimaa ja sellasta. ajattelin soittaa että olen tän viikon kipeenä. en nimittäin halua flunssaa ja sitä vastaan on taisteltava alusta asti levolla ja kuumilla juomilla. pitäs itseasiassa varmaan juoda nyt jotain ja mennä torkuille. laitan vaan eka nuo kaksi videota Marusta Youtubeen. toinen on aika tylsä missä se vaan nuolee itseään ja toisessa se syö "riistaherkkuaan". niitä ei pitäs antaa sille kovin usein koska muovin pureskelusta ei ole hyviä seuraamuksia mutta se rakastaa itsepalvelua. se menee ottamaan niitä omin lupinensa jos jättää johonkin mihin se ylettyy.

uhhuh. juon ton Fireflyn loppuun ja menen petiin. huippaa päästä ja tuntuu paine onteloissa kun liikuttaa sitä. jos parin tunnin torkut auttas vähän. O_o mieliala poukkoilee aika tavalla kun pelkään antautua rakastumisen tunteen vietäväksi. pelkään että putoan kovaa ja korkealta. siksi.

äänet kuuluu koko ajan hiljempaa

2012-01-22T21:09:00.001+02:00

painajaisia.

meren alla oli salainen tiedekeskus jossa hyvin kunnianhimoinen nuori nainen jalosti nuoria ihmisiä joilla oli täydelliset geenit. yksi toisensa jälkeen kokeilut menivät pieleen kunnes hänen onnistui eristää täydelliset geenit nuoreen tyttöön jonka elimistöstä poistettiin kemiallisesti kaikki ulkopuoliset bakteerit yms. tyttö kasvatettiin sinisella liemellä täytetyssä putkilossa jossa hänen aivonsa olivat kytkettynä aivopesutietokoneeseen.

tuli aika tarkastaa oliko kasvatus mennyt oikein, geenit olivat täydelliset, mutta mitä pirua? tytön kehostä löytyi ruostunut sormus, tytön ensimmäisen poikaystävän sormus jonka tyttö oli nielaissut säästääkseen edes yhden muiston normaalielämästä ennen kuin hänet eristettiin putkiloon. koe oli mennyt pieleen koska sormus oli saastuttanut tytön geenit, ja koska hän oli tehnyt sen tahallaan hänet määrättiin teloitettavaksi. jotta kaikilla olisi julman hauskaa hänelle kuitenkin annettiin yhden prosentin mahdollisuus selvitä hengissä uimalla vesilukosta henkeä pidätellen koko matka merenpinnalle. hänet puettiin raskaaseen kumipukuun, pantiin vesilukkoon ja alettiin täyttää lukkoa vedellä.

tytön onnistui kuitenkin haukata tarpeeksi ilmaa selvitäkseen pinnalle, ja siellä hänet pelasti veneilevä pariskunta. he ottivat tytön kotiinsa asumaan ja hän sai mahdollisuuden elää jälleen normaalia elämää. mutta eristyksissä kasvaneena hänellä oli hyvin heikko vastustuskyky bakteereja ja viruksia vastaan. painajaiset hukkumisesta ja eristyksestä riivasivat häntä eikä yhteiskunta oikein tahtonut hyväksyä häntä osakseen. hänellä oli ympärillään ystävällisiä ihmisiä mutta mikään ei pystynyt pyyhkimään pois koettujen kauhujen muistoa. joka yö hän uneksi hukkumisesta vesilukkoon tai lillumista kuolemaisillaan meren pohjalla jossa vedenpaine oli murskannut hänen sisuskalunsa.

onneksi täällä on kotona pikku Maru joka herätti kun en enää olisi kestänyt yhtään vesilukon toistoa. minä nimittäin olin se tyttö. ja tuo oli ihan kamala uni. mut ei se toinen onneksi ollut.

siinä oli jokin sotatilanne ilmeisesti huvin vuoksi. sen siitä saa kun katsoo myöhään illalla Battlefield 3 -videoita... eniveis, olin ryhmässä jota johti oikein mukava tyyppi, mutta kanssasotilaista about puolet oli laiskoja kusipäitä jotka nukkuivat juoksuhaudoissa toisten kustannuksella ja istuksivat vaan sillon kun piti perkele sotia. niistä oli jatkuvaa harmia mutta ei voinut poiskaan potkia kun koko porukka oli motissa pienellä metsävyöhykkeellä keskellä jättiläismäistä hiekkakuoppasysteemiä jolla oli työkoneita kivasti antamassa vihulaisille piilopaikkoja.

sitten pomo jakoi meidät kahteen tiimiin joista toisen sain minä komentooni. ikävä kyllä mukana oli laiskiaisia, ja niille sai panna tulen persusten alle ennen kuin ne sai tekemään mitään. eka tehtävä meni päin helvettiä niitten takia ja syytin koko loppu-unen ajan itseäni siitä vaikka kaikki muut toistivat että se meni niiden paskiaisten takia pieleen. loppujen lopuksi jätin ne sinne puskiin makoilemaan ja jaoin loput kolmeen pariin joista yksi oli vale-sniper ja yksi oikea, ja vikassa olin minä loppujen kahden kanssa ja yritimme vallata hiekkavuorta jota ympäröi pari kauhakuormaajaa ja nosturia. sitten ilmeisesti heräsin.

en yleensä näe mustavalkoisia unia mutta tuo oli lähes mustavalkoinen. oli siinä kyllä paljon harmaata ja harmaanvihreää ja ne nosturit olivat punaisia. muuten ei värejä.

joudun luovuttamaan lääkkeet taas tuonne lukkojen taakse ja vituttaa se. en halua, mutta syynä pidetään sitä etten hallitse hommaa kun en jaksa pistää niitä dosettiin. kyllä yhtenä päivänä meinasin syödä iltalääkkeet lounasaikaan (aamupalaksi) kun olin niin sekasin, mutta kyllä muuten olen muistanut syödä oikeisiin aikoihin ja oikeat annokset.

hoidin äsken vähän pankkiasioita, maksoin kaksi laskua ja siirsin satasen S-tilille ruokarahaksi. tilille jäi sellaiset 400 euroa. mutta onneksi ei ole muita laskuja ennen kuin vuokra helmikuun alussa. tilasin eilen sen puukon jota olen himoinnut jostain lokakuusta asti. ;) huomenna jos jaksaisi voisi mennä ostamaan niitä lankoja. siis jos jaksaa. ei hirveästi huvittaisi kyllä. sitten kumminkin menee sitä rahaa johonkin muihinkin juttuihin mihin ei pitäisi tuhlata. ja kissan lääke perkele pitää muistaa hakea + matokuuri!!! ei SAA taas unohtaa!!

joo taidan katsoa tuon yhen videon loppuun mikä on tuolla odottamassa jo toista tuntia ja mennä sitten tekemään jotain noista jutuista mitä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten kuten tiskata kenties...

p.s. huomasin tässä yhtenä koulupäivänä facebookissa että espoo on helkkarin pieni mesta kun luokkakaveri on feibukaveri kahdelle ihmisille jotka oli siellä ennen minunkin kavereitani ja jotka olen jopa tavannut ja jotka olivat ihan OK, ajattelin ainakin, mutta joilla ei sitten ollut kiinnostusta pitää yllä ystävyyttä enkä minä sitten jaksanut yrittää yksin. jostain syystä olen törmännyt elämässäni sellaisiin ihmisiin enemmän kuin tarpeeksi. uneksin siitä että voisin olla yhdessä ihannemieheni kanssa nyt kun sellaisen olen löytänyt, ja asua jossakin paikassa jossa molemmilla on hyvä olla. :)

suo, kuokka, ja sushi

2012-01-20T21:26:00.001+02:00

sushi-kriitikko työssään:

ostopaikka: S-market Espoon keskus
lajike: 4 x lohi-nigiri, 2 x kurkku-maki
hinta: makit 1,40, nigirit 7,60, yhteensä 9 euroa

maku: hyvä, arvosana 8
rakenne: huono, arvosana 5

yhteenveto: jos haluat nopeasti halpaa ja ihan hyvänmakuista sushia etkä osaa asioida sushibaareissa ja -ravintoloissa voit kokeilla tätä vaihtoehtoa. sopii alottelijoille jotka eivät vielä tunne kunnollisen sushin oikeaa rakennetta, sillä tämä kyllä harrastajan suussa tuntuu aikalailla siltä kuin pureskelisi riisin seassa raakoja jyviä. makit melko kuivia. myös kalan rakenne valitettavan huono (muussautuu). tuoreudestakaan en oikein tiedä, hajun perusteella tehty edellisenä päivänä, mutta ei ole hengenvaarallista. ja hyvästä mausta plussaa. jättää lievän sivumaun, ei satu olemaan garia joten juomat vasta jälkeenpäin.

erityishuomioita: kiinnitä huomiota tuoreuteen! jos mahdollista yritä saada saman päivän aikana valmistettua sushia, varsinkin jos olet herkkävatsainen.

--
jos silti tulen kipeäksi huomenna niin tiedän ainakin mistä se johtui. sillä näin jälkikäteen tulee sellainen maku suuhun että sen haluaa huuhdella pois mahdollisimman pian. siispä energiajuoman jämät ja sitten kirsikkaolutta *love*.

piti hakea Maru kotiin tänään mutta olin niin poikki kun raahauduin tänne kissanruoka selässäni etten jaksanut alkaa raahaamaan sen kamoja talon toisesta päästä. kävin kyllä sitä eilen katsomassa. ja ostin tänään myös vähän herkkuja. juu, myös itselleni. karkkia, olutta ja jäätelöä. ja söin Hesessä. pitäisi oikeastaan valittaa siitä kun sain niin nyrpeää palvelua. en sentään kiehahtanut kun olin niin poikki, kuten silloin viime viikolla kun se yksi akka etuili ja meinasin kilahtaa ja vetää sitä turpaan. ajattelin kyllä sitten marketissa jonottaessa sitä vaihtoehtoa että kaivaa pikkukaverin repusta esille ja hoitaa itelleen vähän tilaa..... xD

no en kyllä siis normaalisti pidä asetta mukana julkisilla paikoilla liikkuessa.. tunnen riskit.. ja siis JOS kilahdan oikeasti niin saatan hoitaa itseni pikku-uutisiin ja takaisin sairaalaan...

pitivät mua siellä vain vajaan viikon koska sinne oli niin paljon tunkua ja koska olo ei paljon helpottunut eikä jatkohoidon siellä katsottu (ne katsoivat, en minä, olisin jäänyt mielelläni vielä vähän lepäilemään ja parantelemaan haavoja) olevan hyödyttävää. pelolla odotan sitäkin laskua. ja vaikka nyt alkaa vähitellen taas 20 mg palautettu Sepram toimimaan enkä ole älyttömän ahdistunut jatkuvasti niin sitä pääongelmaa eli viiltelyn palaamista pystytty katkaisemaan. oli vain viikon tauko, ja nyt olen ollut myös tauolla koska entiset ei oikein tykkää parantua. haluaisin uimahalliin mutten ole varma onko halu tarpeeksi kova pysyäkseni katkolla. :/

sain itseni kyllä taas syömään, eli kun sillon torstaina meinasin pyörtyä Leppävaarassa ja pahat rytmihäiriöt tuli takaisin niin aloin syödä joka aterialla vähän ja söin jopa muutaman kerran kaiken ruuan, jos oli hyvää keittoa tai aamuvellin yhden kerran, mutta heti kun palasin kotiin ruokailu heitti taas häränpyllyä. yritän koulussa syödä lounasta edes vähän, ja eilen kokattiin siellä. ei maistunut, mutta söin sitten pakolla kun opettaja alkoi kyselemään miten jaksan koko päivän jos en syö, kun olin ehkä lusikallisen syönyt pääruokaa ja toisen porkkanaraastetta. no en minä kyllä jaksakaan.

joka päivä meinaan kuolla sinne. tänään huimasi taas ja oli rytmihäiriöitä. eilen aamupäivä oli tosi paha ja oli pakko kertoa opelle viiltelystäkin ja pakko ottaa rauhottava kun ahdistuin siitä että jouduin ruokaillessa negatiivisen huomion keskipisteeksi. ja miten paljon huonoa tuuria voikaan kahteen päivään mahtua...

no ainakin pihalla on kaunista. käytin talvisaappaitani. niissä on huono pito eikä pohjalliset mahdu niihin mutta voin näyttää että kyllä minullakin on talvisaappaat! niissä on lämmin vuori ja turkista. sen osan voi kääntää ulospäin koristeeksi. tosin en kyllä tee niin enkä jaksa sulloa farkkujen punttejakaan niihin. voisi yrittää jos tulee kova pakkanen ja niiden pito paranee. ei oikein sovellu sohjokelille, ne on sellaista kumia ne pohjat että se lähtee liiruamaan kovaksi poljetulla hieman kostealla lumella. eilen kun odotin bussin 50 minuuttia näin pakettiauton lähtevän edessäni täysin luistoon. tuli hiukka kovaa mutkaan. tänään sitä mutkaa seuraavassa luisteli kaksi muuta autoa kun raahauduin pysäkiltä kotiin.

tuossa aiemmin viikolla tuli ihan hirveä himo vetää pää sekaisin jollain... juu oli siihen syynsä... ja olen kelaillut kaikkea vähemmän terveellistä, kun ei oikein ole millään ollut mitään väliä. nukun huonosti enkä saa unta, mutta sairaalassa todettiin että pitää ilmeisesti lopettaa Ketipinorin käyttö unilääkkeenä koska olen aamulla sitten ihan pöhnässä. olin tänäänkin vielä lounasaikaan ihan jumissa. tosin nukuin vain noin 6 tuntia... ja siksi pitäisi saada lääkäriltä unilääkeresepti, enkä siis ole saanut vielä lääkäriaikaa, mutta maanantaina on omahoitajan aika. en ole kyennyt nostamaan Deprakinen annosta siihen mihin se korotettiin ja siksi syönyt pientä kotona, koska en pysty löytämään sen reseptiä koko talosta. olen kääntänyt jokaisen kiven (d.h. lautasen) mutta se on maagisesti kadonnut tähän kammottavaan sekasotkuun. no ei ehkä sen huomioon ottaen kovinkaan maagisesti... ja siinä oli sitä vielä jäljellä haettavaksi. no en sitten ole myöskään jaksanut soittaa polille, enkä mennä siellä käymään. kerran menin, mutta sen kerran toimisto oli kiinni!! enkä jaksanut mennä uudestaan vaikka olin vielä cityssä kun se aukesi taas. pelkkää saatanan raahautumista paikasta toiseen, koulussa ei pysty keskittymään vaikka ylisuorittaja-minä yrittää painostaa koko ajan. tänään oli yksi tosi bore paritehtävä eikä mun aivo toiminut kierrostakaan. mun pitää ne asiat katsoa kotona jonain päivänä valmiiksi, tai edes ne nettisivut mistä ne kohdat löytyy mitä haluan siihen paperiin. siitä pitää nimittäin tehdä esitelmä ja juliste!! vittu mä EN JAKSA. siis jotain tollasta yläaste-skeidaa. mun parikin inhoaa esitelmiä, ei voi kuvitellakaan et me sitten jostain videotykiltä se esiteltäs muille luokkalaisille.

tää on niin ylisuorittajaa taas. se on PAKKO tehdä kunnolla tai ei saa rauhaa. tehdään vaikeimman kautta. muille se näytti olevan jotenkin niin helppoa, mut ehkä olis ollu meillekin jos mun aivo olis pyöriny ja olis pystyny keskittymään, mut sanat vaan alko vilistä silmissä ja niitten merkitys hävis. "asunnosta" tuli "a" ja "sunto" ja vastikkeesta vasikka ja kastike. sit se alkoi muistuttamaan swastikaa, enkä tajunnu suurimman osan ajasta mitään siitä mitä luin, en muista sanaakaan siitä mitä kirjotin ja sekoilin koko aika niiden eri nettisivujen kanssa mistä se tieto piti onkia. ja aihe oli niinkin monimutkainen kuin omistusasunto. ja tää oli EKA PÄIVÄ sitä saatanan kurssia!! jätin käyttäjätunnuksen kotiin ja piti käydä vaihtamassa kengät ja hakemassa uusi salasana toisesta talosta tien toiselta puolelta. ja taas rämmitään lumipöhnässä. xP ja vituttaa että olin niin koomassa ja alisuorittajan oloinen koko päivän. sekosin sen uuden salasanan aktivoinninkin kanssa, kaikki hävis päästä miten se tehtiin viimeksi ja apuopen piti osittain näyttää sormella ruudulta mistä pitää klikata kun en löytäny muuten. ääliö!

voispa vaan nukkua ja levätä rauhassa pari päivää. en tasan mene yheksitoista salille huomenna vaikka lupasin. ei mitään mahiksia. ens viikolla sitten. maanantaina jos on levännyt vähän pitäs käydä stadissa ostamassa virkkauslankoja. amigurumien virkkaamiseen. ja 3,5 koukku. tein keskiviikkona yhden harjotuspään josta tuli aika alien. ja siinä on kahta sinistä kun lanka katkes kesken enkä huomannu että puoli kerää oli tippunu pöydän alle ja otin uuden langan. enkä tienny mikä on piilosilmukka joten tein sen alusta asti väärin kun en jaksanu koko ajan kysyä opelta kun sillä oli kiirettä. tajusin kyllä sitten että se outo muoto johtui siitä piilosilmukan korvaamisesta ketjusilmukalla. ja pitää katsoa jostain netistä ne silmukat vielä uudestaan kun olen jo unohtanut miten se tehtiin. (itseasiassa unohdin sen vajaa minuutti sen jälkeen kun ope oli näyttänyt miten se tehdään..) jep, ylisuorittaja taas. ahdistun jos menee pieleen mutta pieleen menee takuulla kun stressaan siitä niin paljon. siinä on myös se että ahdistun jo siitä ettei luokasta löydy tasan sellaista virkkuukoukkua tai lankaa kuin mitä haluan. äh. I must get everything EXACTLY my way.

Hesessäkin tilaan aina saman, juustoaterian jossa normaali kokis ILMAN JÄITÄ ja purilainen ILMAN KURKKUA JA VALKOISTA MAJONEESIA. kohta varmaan selvitän kuka on se tyyppi joka tekee ne siten kuin ne maistuvat parhaiten ja vastedes otan vastaan vain sen tekemiä purilaisia. siinä on nimittäin huikea ero, koska yksi lätkäisee siihen yliannoksen ketsuppia ja sipulia ja mitä sinappia siinä on, ja toinen taas laittaa liian vähän niin että lopputulos on kuiva, ja sitten siellä on YKSI TYYPPI joka tekee sen oikein. niin jos kuulette että joku tilaa purilaisensa tuolla tavalla niin se olen minä sitten... :P

muuta: olen huomannut olevani lötkäyttelijä. ikävä kyllä huomaan sen aina vasta sitten kun olen jo lötkäyttänyt. :P en ole koskaan ollut kenenkään valinta nro 1, kaveriksi enkä kumppaniksi, mutten ole oikein koskaan myöskään tajunnut miksi. no nytpä selkis. ja asialle on jostain syystä tosi vaikea tehdä mitään. ihmettelen miksi ihmiset ei pidä minusta tai toisinaan jopa karttaa seuraani tai lähtee lätkimään kun ilmaannun paikalle, ja olen kyllä tiedostanut että vika on itsessäni, mutten ole vain tajunnut missä ja miten se tapahtuu. käyttäydyn kuin pahemman luokan narsisti, jos olen hyvällä tuulella olen hyvää seuraa ja hauska ihminen, mutta jos olen huonolla tuulella se myös näkyy ja kuuluu. haluan myös aina että kaikki tehdään siten kuin minä haluan koska minusta minun ideani on parempi kuin kenenkään muun. :P vaikeahan tälläiseen on luottaa. pari- tai tiimityötkin ovat sitten sellaisia jotta että koska idea on minun niin myös toteutus on minun ja muiden osuus jää siihen että ne hyväksyvät lopputuloksen. luulen että käyttäydyn sen verran uhkaavasti etteivät ne joissakin tapauksissa edes uskalla olla eri mieltä.

höh. viime aikoina olen huomannut jotenkin selvemmin että sekin että olen koulussa ja ihmisten kanssa yleensä aktiivinen onkin itseasiassa piiloaggressiivisuutta. ystävällinen keskustelu ihmisten kanssa ja mahdollisesti heidän hauskuuttamisensa kertomalla esimerkiksi että nukuksissa yritin tunkea avainta jonkun toisen kaapin lukkoon viisi minuuttia ennen kuin huomasin että olen väärällä kaapilla ei välttämättä ole aivan niin ystävällisesti tarkoitettua kuin miltä se saattaa kuulostaa. koska useimmat noistakin ihmisistä eivät merkitse minulle yhtään mitään eikä minulle esimerkiksi olisi mikään ongelma ampua tai puukottaa heitä kun "näen punaista". voin saada itseni näkemään punaista aika helpolla. ja takaisin lähtöruutuun.

ongelmalle ei ole tapahtunut mitään eikä sen hallinnassa ole tapahtunut muutosta parempaan, sen sijaan osittain tilanne vain pahenee.

mutta nyt on pakko käynnistää toi tikku uudestaan. saa riittää tältä kerralta. bye.

bleed til ur bleak

2012-01-07T20:59:00.000+02:00

en muistanut mitä kirjotin tänne eilen, siksi piti tulla käymään. muistelin että jotain kamalaa. eilinen meni ihan sotkuksi päässäni. haistan ja maistan väärin. eli ruoka maistuu pahalta. tänpäivän pääateria oli muutama alle sentin paksuinen pala salamitankoa ja 2 isoo palaa suklaakermakakkua joka on pelkkää ilmaa. kahvia, mehua, energiajuomaa.

olen ollut taas monta kertaa vessassa ja pitänyt partaterää kädessä, laitoin viimeksi jo valmiiksi sideharsosta sopivan palankin. en tehnyt mitään vielä. vasemmassa kädessä ei ole tilaa uusille. oikeaa säästän. ajattelen ettei minua mikään vaivaa tai ettei ainakaan niin pahasti että pitäisi sairaalaan mennä. mitä väliä... haluan olla koulussa ja olla kotona Seedin ja Reaverin kanssa enkä mennä osastolle minne ei saa ottaa läppäriä eikä perheenjäseniä mukaan. mietin tänään koko päivän jos ostaisin sen veitsen mitä olen himoinnut pitkin syksyä. mutta ei ole rahaa just nyt, sitä pitää säästää koska kotona varmaan tulen elämään nutreilla ja energiajuomalla ja kumpikin maksaa paljon. ni ja kissanruokaa pitää ostaa lisää ja kissanhiekkaa, sitä laatuhiekkaa.

onneksi otin AI-lehden mukaan koska sen lukeminen on rauhottavaa. luin eilen sängyssä A-TAC:ista (uusi maastokuvio joka toimii luonnossa paremmin kuin se pikselipaska mikä oli se viimeisin uusin, ja josta oli tuossa kesällä saatavissa (se lehti on jostain heinäkuulta tjtn) vain se hiekka, mut marraskuussa muistaakseni tuli myös vihreänä ja uskon että se on tosi hieno, sen perusteella mitä lehestä näki samanlaisen voisi saada aikaan itse värjäämällä, EI solmutekniikalla mutta ruttaamalla. mutta värejä pitäisi olla 6-7 vaaleasta hiekasta tummaan ruskeaan ja vihreän sävyihin) ja tänään vähän lisää satunnaista, eli en vanhaan tyyliin lehteä alusta loppuun päin vaan loikin sitä pitkin.

[lisää nippelitietoa: A-TAC-kuvio saadaan aikaan samalla tavalla kuin se aiempi pikselöitynytkin, mutta pikselit ovat pienempiä ja ne asetellaan luonnollisemmin ja sävyeroja oli muistaakseni enemmän. lopputulos näytti siltä kuin siinä puvussa olisi jo ryömitty pitkin maita ja mantuja, mutakuopasta suohon ja suosta aavikolle, ja saatu vähän koirankustakin päälle. mun mielestä paljon parempi kuin se pikseli josta saan päänsärkyä kun se sotkee ihmisen ääriviivat, ja jos jollain on pikselit päällä sen erottaa paljon paremmin kuin jonkun jolla vaikka ei olis mitään kuviota, pelkkiä risuja päällä! tyyliin Photoshopatut kuvat erottaa luonnollisesta siitä että niissä "on jotain luonnotonta".]

no eniveis, ajattelen että jos jatkan linjakkaalla vähäruokaisella linjalla kevättä kohti niin voisin ostaa sekä veitsen ETTÄ sohvan hyvinkin pian, ja samalla maksaa pois silmälasien osamaksua, lyhentää velkaa ja säästää pelitietokoneeseen. kai se on ok jos menee syömään sen koulun lounaan, edes pari lusikallista. juo edes sen maidon siellä. vaikka siellä lukee että maidosta pitää maksaa, mutten ole oikeastaan nähnyt tyyppien maksavan maidosta, enkä ite ainakaan aio jatkossakaan koska se on suurinpiirtein se ainut mitä siellä mahaani laitan!!

tänään täällä satoi paljon märkää lunta ja vettä. vilkaisin peiliin pukiessani ulkovaatteita. lasien kanssa näytän oikeastaan ihan siedettävältä. ne vievät huomion rumasta lärvistä, ja niin kauan kun pidän huppua päässä ruma tukkakaan ei näy.

pitää mennä joku kerta piankohta kangaskauppaan ja hankkia joku metrin pätkä sitä heijastavaa kangasta. teen ite itelleni sellaisen heijastimen kuin haluan. ompelen sen mustaan laukkuun kiinni ja siirrän hirviheijastimen kokonaan reppuun.

kyllä ne suunnitelmat tulee joskus läpi, ne asiat mitä haluaisi tehdä, mutta tällä hetkellä ei mitään mahiksia pärjätä ilman rauhottavia. niistä lähtee kivasti muisti jos valvoo liikaa ja syö niitä 3 kahden sijasta (2 on "maksimi", mut mulla on ollu vuosia sitten 50mg myös joten eipä tuo 30-45 ole mikään iso juttu). no joo muistiin ehkä HIUKAN vaikuttaa myös jatkuva alkoholin kiskominen.. hee hee. mutta se on ohi ens viikolla kun palaan ressilomalta kotiin.

dead can dance

2012-01-06T15:38:00.000+02:00

hetkeksi se auttaa jos kirjottaa tästä, mutta se ei auta että sitten kaadetaan vaan lisää paskaa niskaan ja haukutaan ja lytätään jos erehtyy suunsa avaamaan. että kiitoksia vaan sille tuntemattomalle tyypille, ja kiitoksia eksälle. tunnelma on paska eikä toisen kyvyttömyys keskustella edes aamiaismunista paranna sitä yhtään. kyllähän mä ne kaksi sotkettua munaa pannulta söin, ei niissä ollut mitään vikaa. sitten söin vähän leivonnaista josta tuli kamala olo. nyt se on hellittänyt mutta ahdistus pahenee kaiken aikaa. aina kun uskoo ettei se enää tästä VOI mennä pahemmaksi niin kyllä se vaan voi.

tuttuahan se jo on ettei kukaan puolusta minua, että kaikki ihmiset keitä tuntee ovat vain jotain pinnallisia hyvänpäiväntuttuja jotka tulevat esiin piiloistaan vain jos kaikki on täydellisen hyvin ja super positiivista ja aurinko paistaa ja linnut laulaa ja blaa blaa. kyllä se silti vähän aina sattuu.

kun mennään pimeään päin kukaan "ei tiedä mitä sanoa" koska "ei voi auttaa kumminkaan". vitun ääliöt. jo pelkkä toisen läsnäolo (IRL) olisi tarpeeksi parantamaan oloa, jo se että laittaa minkä tahansa kommentin blogiin, ihan mitä vaan vaikka sitten vaan haukkuisi jotain!! mutta pelkkää tyhjää vaan? olenko ihan oikeasti ansainnut pelkkää tyhjää kaikkien taholta? yksi ihminen laittoi uudenvuodentoivottelut takaisin. yksi. viesti meni about seitsemälle. yksikään perheenjäsen ei eväänsä letkauttanut, paitsi vanhemmat soitti. ja jos ei saatana tiedä mitä tehdä kun toinen hautoo itsemurhaa niin ottakoon vähän selvää, onko se niin vitun vaikeaa? onko se niin vitun vaikeaa laittaa sähköpostia ja kysellä perään?

no ei sitten. jos olen ilmaa niille niin nekin ovat sitten ilmaa minulle. en välitä. turha tulla vinkumaan myötätuntoa, turha luulla että minä välitän tai kuuntelen niiden ongelmia. ei kosketa. jos sinä et välitä niin en minäkään.

olen väsynyt tähän ja vihainen. en jaksa enää. ei ole voimia edes teeskennellä että yhtään mikään olisi ok. koska ei ole. menen vetämään taas lääkettä naamaan koska ilman en pysty olemaan. sattuu liikaa. partaterästäkään ei ole apua. haavat tuntuu vain kylmiltä ja sitten ei miltään. ei satu, ei mitään. sieluun vaan sattuu, liikaa, sydän meinaa haljeta.

laitoin muistilapun että soittelen tiistaina kun ehdin (pinnaan koulusta, ei jaksa mennä kun lento tulee maanantaina vasta yheltätoista illalla) päiväsaikaan polille ja yritän saada itelleni joko sairaalajakson tai kotipolin tiivistettyjä käyntejä. en kestä. kotona on ehkä parempi kun rakkaani ovat siellä mutta täällä on joka minuutti silkkaa kidutusta.

bbw.

206005GN6mm

2011-12-30T23:27:00.003+02:00

I won the bloody battle against the demon. But it was just one battle - in a war life long.

..being alive, by the cost of some surficial nerves. Wish you all a happier New Year than I will have, you have deserved it!!

(I'll be visiting a friend cause one of his other friends missed me. No other reason. Tried to explain to my friend why I'm no more writing so many messages to him. I'm just tired. I have the feeling he's not listening to me, and not interested in my stuff or what news I have. So fucking what. I don't want to break contact but he'll do if I don't get better in this. Tired. I don't want him to pick on me just because I love guns. He'll do this time too, for sure. And I just do as I don't care, like always. Don't wanna fight, it's enough I have to fight my demon day after day. I thank my best friend and my guns for being still alive, and if some other assholes don't understand that kind of value they can go fuck themselves.)

(This is how I look now, pic taken before Xmas. Back in the gaining weight -loop. Loss only in hands and feet. Maybe sum braincells. U don't need to recognise me, that's why it's blurred, enough visible though, and it's red cause I like red. I'm on a red mood. Goes to the category "insane" but who cares! xD Could have taken a pic of my arm as well. It's the same color, with a hint of dark purple.)

(That's Reaver in the pic with me. He's a true friend. Never letting me down.)

(Thanks for those who have come to read this blog, guess I just don’t know how to appreciate you people enough. It’s just, no-one can go into my head and change it and the thoughts and feeling I have. Nothing can erase the bad feelings, good friends might ease them for some while, but they never truly disappear. In the end I’m alone with the pain. But guess it’s alright. I’ll survive, somehow. It might ask for the sacrifice of my arms but wounds heal, there will be better days. I don’t care of people staring at my scars, they’re a part of me and my history. And I won’t go out there and kill somebody. Not now, not tomorrow. Not as long as I have even the tiniest bit of a fighter in me. I will not give up my life to the demon.)

something is broken now

2011-12-29T00:23:00.000+02:00

inside and outside.
.
.
.
.
.
.
fall this bad nobody expected.
.
.
.
.
.
.
not writing diary, not making markings on calender, not doing anything to stop this.
.
.
.
.
.
.
not even taking those pills that could help. free fall.
.
.
i love shooting. even when i chilled myself to minus degrees when standing at the window, firing to the bushes and walkway down there, looking out and meeting the cold red gaze of the CCTV. the balcony rail is cold as the depths of hell. starry night. i see Orion. windy, no other noise. only wind and the noise of my gun. eventually i had to quit cause my fingers were numb and the mag i used sounded empty. this morning i found out it wasn't empty at all. continue at New Year.
.
.
my brain is dead like these kids:

but pain is a feeling too, and i should feel, what? i should. i should care. for the living. not for the dead. :/

the only thing i'm reachin for is

2011-12-27T21:12:00.000+02:00

tässon meemi. via Tiina.

IHMISSUHTEET:

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Olen, A:n.

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Hmmm...? Olenko? No ainakin olen uskaltanut monta asiaa. Niin joo ja aloin käydä vesijuoksemassa.

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- En.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Tutustuin A:han ja siitä tuli paras ystäväni. Maru tuli taloon, ja pari muutakin uutta kaveria. Vietin ihanan aurinkoisen iltapäivän Kouvolan vanhalla kaatopaikalla syyskuun alussa. ^^

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- No... Joo. Välit J:hin ovat viilentyneet kovasti mikä on toisaalta kovin sääli, mutta toisaalta tuntuu ettei ole niin väliksikään. Menemme eri teitä nyt ja se on vaan hyväksyttävä.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
- Kyllä. Rehellisemmäksi, avoimemmaksi ja luottavaisemmaksi, mutta myös aggressiivisemmaksi ja kusipää-minä on esillä enemmän kuin koskaan.

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En tietenkään!

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En ole ollut elokuvissa. Olen katsonut leffoja TV:stä ja DVD:ltä.

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En. Otan elämässäni ehkä enää yhden ainoan tatuoinnin, tuon vanhan päälle. Haluaisin useampia, mutta kun tarkemmin ajattelee niin vain yksi on tärkeä, ja sekin on sellainen mikä saa monet ihmiset toivomaan näkevänsä pääni hamppuköyden lenkissä. Hee hee.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- A. ^^

Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei.

Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei fyysisesti, mutta eräällä tasolla tuntuu että vanhempani, varsinkin isä, ovat jo henkisesti kuolleita. Suhde siihen on pinnallinen ja kökkö. Se vastustaa ja vihaa kaikkea mikä minulle on tärkeää. Ja itse olen alkanut tavallaan vihata sitä.

Missä maissa kävit?
- En missään uudessa. Vain entisessä kotimaassa 2 kertaa.

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2012, joka ei onnistunut vuonna 2011?
- Että jaksaisin käydä pihalla useammin. Harrastaa liikuntaa etc. Että saisin ruokajutut kuntoon (joulu meni hyvin ja söin kunnolla mut heti kun tulin tänään kotiin syömishäiriökytkin meni taas päälle eli en saa ruokaa alas vaikka olisi kuinka hyvää) ja uskaltaisin enemmän. Mm. mennä ihmisten joukkoon.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
- Ainakin 7.12. Reaver.

Vuoden suurin saavutuksesi?
- Luottaa A:han tarpeeksi että sai siitä kaverin. Uskaltaa puhua lääkärille ja psykologille rehellisesti "eräistä oireista". Uskaltaa nauttia elämästä ja ihmisistä.

...ja suurin epäonnistuminen?
- Luisuminen syömishäiriöön, kognitiivisen terapian hyödyn vetäminen alas vessanpöntöstä, itseaiheutettu rahapula, kodin järkyttävä sotku, koukuttuminen energiajuomiin, se että tarvitsee aina välillä tiiviimpää seurantaa pahan masennuksen takia. Ettei jaksa.

Kärsitkö vammoista?
- Kaikki on paskana. Polvet, selkä, lantio, olkapäät, käsivarret ja ranteet, niska, pään sisus.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Haa, lempikysymykseni! Ostin joitakin hyviä kirjoja, mutta etusijalle taitavat kiilata Ari, Threedog ja Reaver. ^.^

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Veljen. Se on muuttunut vallan kesyksi. Joulu meni sen ansiosta tavallista huomattavasti paremmin, vaikka toisaalta se pilasi vittuilullaan marraskuun loman, mut joulu tässä kumminkin voittaa.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Kaikkien. Vittupäät vänkkääjät netissä, typerät Persusopulit, typerät muiden puolueiden sopulit, isä ja äiti, ex, J, ne idiootit jotka kiusaa mun kavereita, KELA, poliisi, lakiuudistusten ajajat, maailman diktaattorit, oman talon henkilökunta joka kohtelee mua kuin 2-vuotiasta, naapurit (eritoten S ja J). Lista on pitkä ja sitä voi jatkaa ikuisuuksiin.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Laskuihin + vuokraan. Ruokaan + kissanruokaan ja -tarvikkeisiin.

Mistä innostuit eniten?
- Peleistä, aseista, vesijuoksusta.

Vuoden 2011 ihmiset:
- Tietty tyyppilaji miehiä jota joskus bongaa pihalla ja jonka näkemisestä tulee hyvä mieli. Ja se musta herrasmies jolla on oranssi parta. ^^

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Onnellisempi. Viime vuonna mulla oli vain Seed ja kylmenevä suhde J:hin, nyt mulla on 3 kaveria Seedille ja lämpimiä suhteita uusiin ihmisiin.

Rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi. Kiitos maailma takuueläkkeestä. Mutta haista paska maailma vuokrankorotuksesta.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Leikkiny mun lasten kanssa sillon kun on hyvä sää. Mut usein jumitin vaan masentuneena kotona ja kelasin pahoja juttuja.

...entä vähemmän?
- Syöneeni.

Miten aiot viettää joulun?
- Joulu tuli jo vietettyä, oltiin koko perhe eli viidestään kotona, onnistuin välttämään pakkoliikuntaa osin nukkumalla päikkäreitä kun kerta velikin nukkui, jouluaaton yönä oli ihana mesettely joka teki mut tosi iloiseksi, lahjat on OK, hyödyllisiä muttei mitään supersiistiä, siskon paha mieli ja stressaus vähän painosti ilmanalaa, mut ei riidelty massiivisesti vaikka isä vittuili koko ajan kaikille. Toki itekin syyllistyin "tahalliseen provokaatioon" eli sanoin jatkuvasti asioita joista isä ja veli eivät pidä, provosoin jopa siskoa koska se on niin helppo kohde kun se ei tykkää yhtään mun aseharrastuksesta. Hee hee. Mut äidin kanssa olin ihan kiltisti. On nimittäin tosi vittumaista jos sen kanssa on riidoissa. Sillä on pirun terävä kieli.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Olisin mennyt takasin juuppariin heti tehtyäni sen mikä-se-nyt-olikaan, sillon kun keskustelin sen erään trollin kanssa, enkä jäänyt pesemään vessaa ja ohjelmoimaan digiboksia. Yritän korjata mokaani tulevana vuonna sitten kun on aikaa. I'm not afraid.

Rakastuitko vuonna 2011?
- EOS. Voisin kyllä tunnustaa että ihastuin. Ja olen vieläkin ihastunut ja se on ihana tunne, mutta myös aika vittumainen koska ei ole mitään takeita että se ihastuksen kohde koskaan välittäisi minusta "sillä lailla". Enkä oikein haluaisi pettyä, elämässä on muutenkin koko ajan liikaa pettymyksiä.

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Mikä se on? Ei yhtään.

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Pranked, Criminal Minds, loppuvuodesta Leijonan luola, murhaaja- ja sarjamurhaajadokumentit jotka ovat tosi inspiroivia, Pops in Seoul, At home with Venetia in Kyoto, paljon tavaraa NHK:lta ja Arirangilta, Hoarders, Cowboy builders, alkuvuodesta Emmerdale mut lakkasin kattomasta sitä kun muutin tähän kämppään, Koirakuiskaaja, Simpsonit, CSI, ja satunnaisia mitkä osuu kategoriaan kiinnostava.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- EOS. Yleiseen vihaan sopii 90% suomalaisista. Olen hyvin usein kiehumispisteessä. Se on energisoivaa, siitä tulee hyvä olo. Adrenaliini virtaa. Massasta voi nousta täysin random henkilö joka sitten saa sen kaiken niskaansa. Poliitikot ovat kusipäitä eivätkä uskalla ajatella omilla aivoillaan. Sori mutta suurimman osan niistä voisi ampua. :D Tunnen myös suurta vihaa erästä osaa kasvottomasta massasta kohtaan. Niitä, jotka aiheuttavat kärsimystä "minun ihmisilleni".

Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Legends of the Space Marines

...entä musiikillinen löytö?
- Annihilator!!!

Mitä halusit ja sait?
- Kaikenlaista. ;)

Mitä halusit, muttet saanut?
- Että suhde J:hin olisi parantunut ja lähentynyt. No, ei voi mitään.

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Dokkareista The Wild and Wonderful White Family, leffoista jos lasketaan vain ekaa kertaa nähdyt niin ehkäpä The Expendables. Se on yksi harvoista jotka oikeasti jäivät mieleen. tykkäsin, vaikka kaikki muut haukkuukin sitä.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Olin vesijuoksemassa. Muuta en siitä muista.

MUUTA:

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- 0.

Oletko joutunut tappeluun?
- En muista.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- No tietty. En vaan tajua sitä ennen kuin jälkeenpäin. "Otan elämän vastaan ja TONGIN SITÄ."

Oletko juonut "perseitä"?
- No en. Koska niiden aikaansaamiseksi pitäisi vetää IHAN SIKANA vahvaa alkoholia eikä se koskaan riitä, tai en vaan saa sitä alas, ja oluesta ja sellaisesta ei tuu usein ees lämmin.

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- No sen etten mennyt heti takaisin chattiin, ei muuta. En kadu yhtään ilkeää katsetta, sananpainoa tai uhkausta. Ihmiset ovat ne ansainneet.

Hyvää joulua!

2011-12-21T22:48:00.000+02:00

Lähdetään lomille. :) Viettäkää rauhallinen ja mukava joulu, älkää stressatko.

päiväni kuvina -meemi

2011-12-18T01:32:00.000+02:00

päivä on 17.12. eli tänään. otin aika paljon kuvia ja osa on viä ottamatta tässä vaiheessa ja postaan tämän vasta puolenyön jälkeen kun saan kuvat otettua ja sit ladattua koneelle ja pienennettyä. olin tuolla mestoilla ja otin siellä aika lailla kuvia, ts. yritin, mut kädet tärisi aika pahasti. rahaa ei onneks mennytkään niin paljon kuin pelkäsin.

huomasin kaupassa että musta on tullut täysin adrenaliiniaddikti. O_o kun Prismas ei ollu AI-lehteä niin piti mennä hakee se Sittarista, ihan vaan sen adrenaliinipiikin takia minkä siitä saa. prkl. ;D tarttu mukaan sit kissalehtikin siitä vierestä kun siinä oli juttua oikeasta ravinnosta.

jos kiinnostaa vain meemi voit hypätä seuraavan suluissa olevan yli, siinä tapauksessa hyppää myös "brb"-linkki.

[olen vähän kelannut joitakin juttuja. olin TAAS SKC:ssä äsken koska sekin on adrenaliinipiikki kun sieltä löytää jotn kivaa. no, ja löysinhän minä kun en ole vielä kerennyt sitä täysin haravoida läpi, vasta sen muutama viikko sitten löysin. juu olen kelannut tuota ilkeää tai välinpitämätöntä puoltani. ei oikein tee mieli siitä puhua mitään just nyt, mutta jollain tavalla haluaisin kumminkin että ihmiset tietää että ovat tekemisissä melkoisen psykopaatin kanssa. fiksummat ja herkemmät kyllä huomaa helposti mun kanssa esim. puhuessa et jotain on pielessä. välillä teen huomaamattani jotain mikä saa ihmiset hämmentymään tai pyytelemään nopeasti anteeksi koska luulevat loukanneensa minua ja pelkäävät että suutun tjtn. sellaista hämmästyn hetkeksi ja sit tajuan et olen taas käyttäytynyt piilevän aggressiivisesti. joskus sit taas teen sitä ihan tahallisesti koska ihmisiä on helpompi manipuloida kun saa ne hämmentymään. ;D nii ja sitä teen että käyttäydyn hyvin ristiriitaisesti tai epäjohdonmukaisesti, tai satunnaisesti. esim. saatan muuttaa käytöstäni kesken ystävällisen avuliaan keskustelun sulkeutuneeksi ja epäsosiaaliseksi. joskus tahattomasti, joskus tahallisesti. i like to play with people.

sitten myös valehtelen jatkuvasti. siis sellaista huomaamatonta, vaaratonta juttua tyyliin että aloitan keskustelun jonkun randomin tyypin kanssa tuolla pihalla ja alan syöttää sille jotain ihan täyttä puunköyttä vain siksi että saisin sen kiinnostumaan keskustelemaan kanssani ja olemaan samaa mieltä. jutut ovat hyvin maanläheisiä ja tavanomaisia ja niiden päätarkoitus on pitää yllä keskustelua jota minä hallitsen. tekee tikusta asiaa niinsanotusti. tai pelkästä tikun varjosta pikemminkin. tämä palvelee myös sitä tarkoitusta etteivät randomit tyypit pihalla voi tietää mikä minusta on totta ja mikä ei, eikä niitä juttuja pysty mitenkään todistamaan oikeiksi taikka vääriksi. sekotan myös niihin totuuden murusia tai möhkäleitä siinä määrin että syntyy heterogeeninen massa joka ulkopuoliselle voi vaikuttaa täysin todelta ja että sillä tarkoitetaan hyvää ja olen vain innokas ja rehellinen keskustelija. useimmiten se toimii, mutta sitten kun joudun tekemisiin herkkien ja helposti rivien välejä lukevien ihmisten kanssa homma voi mennä mönkään koska ne huomaavat että osoittamani tunteet ovat äärimmäisen pinnallisia eikä kertomillani asioilla ole minkäänlaista syvyyttä, enkä osoita juuri lainkaan tunteita niitä kertoessani. olen muutenkin niin tottunut nykyään että kerron totuuden ja valheen samalla kevyellä pinnallisella äänenpainolla, ilman tunteita. niin, ja jotkut huomaavat hyvin äkkiä että ystävällisyyteni ja avuliaisuuteni ainut tarkoitus on vetää huomio itseeni ja omaan paremmuuteeni.

no, on toinenkin motiivi: negatiivisen huomion haku. saatan tehdä tuota edellistä, mutta extra huonosti, jotta jään tavallaan kiinni feikkaamisesta ja saan negatiivista huomiota. lajittelen ihmiset kahteen kategoriaan: uhreihin ja vihollisiin. vihollisia ovat ne jotka näkevät lävitseni eivätkä suostu pelaamaan peliäni, uhreja ovat kaikki muut. tuntuu itestäkin jossakin määrin väärältä sanoa näin läheisimmistä ystävistä ja perheenjäsenistä (C molemmissa tapauksissa), mutta tää nyt on vaan se mitä sieltä sen kaiken rakkauden ja ystävyyden pohjalta löytyy kun sinne asti kaivaa. :/

juu, tuntuu vaan siltä että tää vaan pahenee. en edes yritä vältellä "huumettani" ja aivan tarkoituksella syötän päähäni väkivaltakuvia ja niiden syntyä lietsovia TV-ohjelmia tai videoita ja yritän saada koko ajan lisää adrenaliinikiksejä. kaikki se kognitiivinen juttu on mennyttä kun en oikeasti halua tehdä asialle mitään. ihan hyvä näin. no eniveis ajattelen vaan että jos tää pahenee vielä paljon niin joudun kyllä hyvin pian poliisin kanssa tekemisiin. ;) niinkun, teen jo nyt toisinaan kaikkea vähintäänkin puolilaitonta, joko tahallaan tai tahattomasti, niinkuin se että tongin vanhempien taloa, löysin luoteja, otin niistä kuvia ja levitin kuvia nettiin ja kaverille. en oikeastaan välitä paskaakaan mitä kukakin siitä voisi sanoa. toki vanhemmat raivostuisivat jos tietäisivät, mutta mitä ne mulle voi tehdä? ei mitään.

tällästä tänään. vastaus tuohon edelliseen kysymykseen tavallaan on hyvin kuvaava tämän asian suhteen... ei mitään väliä, omatunto ei sano yhtään mitään. kyllä se jossain asioissa on joskus sanonut, mutta siinäkin se on etupäässä ollut sitä muiden syyttelyä (se-ja-se ajoi minut tähän tilanteeseen, ei ollut muuta vaihtoehtoa, pieleen mennyt kasvatus, kiero ristiriitainen kasvatus, tämä oli ainut toivoni pimeänä aikana) ja olen siinä lähinnä kieltänyt tosiasian itseltäni ja muilta, sen että ajattelen joistakin asioista vieläkin ihan samoin kuin joskus kauan sitten. inhoan sitä että joudun tilanteeseen jossa joudun myöntämään virheeni, ja tavallaan omatunto tms. on ollut lähinnä vain puolustusreaktio tuollaisissa tilanteissa. en edes ole varma voiko sitä tunnetta sanoa omatunnoksi. O.o]

no, meen ottamaan ne loput kuvat siitä mitä ostin ja karmeasta tiskivuoresta ja palaan sitten..

[Huom! Älä klikkaa allaolevaa linkkiä jos olet herkkä! Sori, oli pakko laittaa tuo... ;D

brb.]

--

jei, kuvat ladattu. saa nähä mahtuuko kaikki tähän samaan. niitä on 12.

ekana on aamulääkkeet. oli myös kuva aamupalasta (hedelmäsalaatin jämä) mutta se oli liian tärähtänyt.

sitten lähdin matkaan vesisateeseen ja menin tänne:

kävin optikolla ja tilaamassa lasit, ja sitten menin junalla Selloon. otin kuvia niiden joulukoristeista:

sitten kävin syömässä pizzaa:

(siinä oli tuplajuusto, kirsikkatomaatteja, jalapenoa, salamia ja ananasta.) syötyäni kävin hakemassa muut ostokset ja menin kotiin. siellä oli tällainen keli (kuvasta ei ehkä näy mut lunta pyrytti):

katoin vähän telkkaria, pari dokumenttia ja Evitan loppuun ja vetistelin, sitten tulin koneelle ja menin hakemaan vähän piristystä tältä sivulta (linkitetty ylempänä):

kuvassa on videogalleria, josta en ole katsonut mitään. olen vaan katellut ja tallentanut valtavasti kuvia kuvagalleriasta. tässä on vielä kuva tuosta karmeasta näystä keittiössä. kuvasta ei välity haisu, mutta tuon perusteella sitä ei ole vaikea kuvitella. pitää yrittää saada huomenna vähän siivottua tätä läävää...

tässä ovat ostokseni. rahaa meni yhteensä n. 74 euroa. pattereihin paloi eniten.

lähikuva Hello Kitty -lelusta:

The Body Shopin tuotteet jotka ei mahtuneet ekaan kuvaan:

sitten vielä tänhetkinen läppärin taustakuva. nää vaihtuu aika tiheeseen tahtiin, eilen laitoin tän sen edellisen sijalle (The Punisher -judanssi, pääkallo ja luodinreikiä) joka oli ollut yli viikon mikä on pitkä aika.

noin. ja sitten siihen meemin jälkiroippeeseen eli haastamiseen. olen keksinyt tän itse, joten keksin nyt säännötkin. :)

1. Tehdäksesi tämän meemin ota kuvia yhden päivän ajalta kameralla tai kännykällä ja postaa ne blogiisi. Voit laittaa kuvauksen (kuten tein tuossa yllä), tai laittaa pelkät kuvat. Kaikkien kuvien tulee olla sinun itsesi ottamia. Et saa myöskään postata kuvia muista ihmisistä ilman heidän lupaansa.

2. Haasta vähintään 3 bloggaajaa ja kerro haasteesta heidän kommenttilaatikossaan. Linkitä se keltä sait haasteen. Siten halukkaat voivat seurata meemiä taaksepäin.

3. Kuvien laadulla ei ole niin väliä, vain sillä mitä niissä on kuvattu ja mikä tunnelma niistä välittyy. Jos mahdollista älä editoi kuviasi. :)

haastan tähän seuraavat bloggaajat (eivät ole missään järjestyksessä):

- Itkupilli
- Jani
- Tiina
- Rita
- Maketsu

toivottavasti kaikki pääsevät osallistumaan. :) mukavaa viikonloppua kaikille!

empty

2011-12-16T21:30:00.000+02:00

(but my dreams aren't this empty, as my conscious seems to be)

eilinen tosi paha päivä. itkin. itken harvoin. usein ei vaan saa sitä ulos. koulusta olin ihan naatti ja sit kaikki surulliset jutut mitä piti mennä kattomaan netistä.

otin aseen ja aloin tähtäillä telkkarin ihmisiä, tapoin ne kaikki. paitti Homer Simpson ei kuollu vaik sai kaks kuulaa peräjälkeen kiviseen kalloonsa. Chuck Norris + Kotikadun arset kääntyi maha ylöspäin kellumaan. se paranti oloa. myöhemmin tulostin ne kaks surullista kuvaa ja laitoin ne lompakkoon. kannan niitä nyt sit aina mukanani.

tänään olin vielä enempi poikki koulussa, en oo syöny melkein mitään kahteen päivään. tänään pikkusen paremmin. ilman nutreja ei mitään mahiksia jaksaa siellä. lounaalla pistän suuhun pari lusikallista jotn pahaa ruokaa ja kotona sit vielä pari, ja se on melkeinpä siinä. tänään siä oli riistakäristystä. miten ne olikin saaneet siitä tehtyä niin pahaa??? hyh. söin pari lusikallista, otin lautaselle neljä, eli aina noin puolet. sit kävin terveydenhoitajalla kysymässä salmonellatodistuksesta. pitää antaa näyte tammikuussa. sit menin luokkaan ja istuin pöydässä muiden kanssa ja join tota purkkimoskaa samalla. kädet ihan velttoina. yks toinen lähti kotiin koska se ei ollu syöny yhtään mitään lounaalla eikä aamulla eikä pysyny hereillä. meinasin tehä saman mut jäin silti puoliväkisin. söin yhden piparin. leivoin kaks pellillistä. kotona söin neljä toisenlaista piparia ja nyt on ihan sairaan paha olo.

söin sentään sitä riisijuttua tiistailta sen loput, pari desiä riisiä ja vähän kastiketta. pari palaa kanaa jäi lautaselle. hyi kun oksettaa kun vaan kattookin siihen suuntaan. ajattelee että tota mä söin. oli pakko sille terveydenhoitajallekin sanoo etten syö kunnolla. purkkimoskaa tossa vieressä. tulee jo korvista ulos. jos voisin vaan olla kotona jättäsin ne vaan pois. haluun juoda vaan vettä enkä tota lehmänsonnan makusta keinoravintoa.

mut jos en juo tota niin tulee taas puutostila kun ruoka ei sula. tosta ei ainakaan tuu pahoinvointia. muuten vedän energiajuomaa et pysysin tolpillani ja silmät auki. nyttekin tärisyttää ja heikottaa mut ei voi ees ajatella et laittas jotain kiinteetä suuhunsa. luoja tää pahenee vaan koko ajan. miten mä kestän joulun? äiti on tuputtamassa ruokaa ja pakottamassa ulos ja liikkumaan. emmä jaksa liikkua kun ei pysty syömään. se talo on bulimikon paratiisi, aina täynnä herkkuja ja lupa syödä niitä. mut kun en haluu. paha olla. :/

huomenna on uus näöntarkastus ja saan ehkä jo lasitkin. we'll see. uusi kirjani Blood Reaver tuli. ^^ ei oo enää pitkää pätkää jälellä sitä toista minkä luen eka loppuun ennen kuin alotan tuon. tänään koulussa korjasin violetin hupparin joka oli venähtänyt kun sitä on pesty joskus väärin. kavensin ja hyvä tuli. yritin nähdä vaivaa ja ommella suoraan. eilen tehty esiliina on kuin ekaluokkalaisen tekemä, ommel menee koko ajan niin kun juopon ajama auto. lanka meni mykkyrään pari kertaa ja kangas oli vittumaista ommella kun se on sellaista likaa hylkivää ja aika paksua. tänään oli vaan se et ylälanka katkeili koko ajan ja joka kerta piti sit purkaa sotku ja laittaa uudestaan neulan läpi jne. paskaa lankaa. ja kun keittiössä käytin esiliinaa huomasin että sehän on ihan päin helvettiä leikattu se kankaankappale. ope oli leikannut ne meille valmiiksi. mun pitää korjata se. sit kun jaksan. sitä voi kaventaa edestä ainakin viis senttiä.

lopputunnin en jaksanu alkaa mitään uutta ja aivot oli seis, kunnes löysin amigurumi-kirjan. siellä oli ihku Cthulhu-amigurumi. ^^ haluun tehdä sen. mut teen isomman kuin ne oikeesti on. ope kertoi nähneensä jossain puolikkaan sormenkynnen pituisen mini-amigurumi-etanan. hiukka pienen virkkuukoukun tarttee..... ;D teen ison Cthulhun ja sit jonkun pienen jonka voi ripustaa avaimenperään tai tohon samaan syssyyn Hello Kittyn ja heijastimen kanssa.

toinen idea minkä vois tehdä on kesähattu. siellä on kivaa limenvihreää kangasta, sellainen ikivanha pussilakana. siihen joku tukeva valkoinen kangas vuoriksi vaan, ja ehkä vois tehä sellasen jonka voi kääntää. kun mun pää palaa jos joutuu kovin paahteisiin paikkoihin. yks toinen siellä alkoi tehdä myöskin hattua. pitää mennä joku kerta joulun jälkeen etsimään kangaskaupasta tai Ikeasta sopivaa kangasta mistä voi tehdä ne verhojen pidennykset. ja paras ostaa myös ompelulanka koska koulussa on aika vähän sopivia.

en ole jaksanut hakea Marua kotiin. eilen siivoilin täällä vähän sekä myös tänä aamuna. menen huomenna katsomaan sitä, muttei oikeastaan kannata hakea sitä kotiin vajaan viiden päivän takia. :/ on ollu vähän ikävä pikku Murua. vien sille lisää herkkua.

alkaa väsyttää ihan pirusti. ja pää on tyhjä. bbw.

i can ...not

2011-12-15T15:59:00.000+02:00

pystyn mihin vaan. mitä vaan haluan, pystyn siihen. ihan vaan siksi koska pystyn elämään myös vaikeat kaudet ja selviän niistä aina jotenkuten, vaikka kävisin ihan pinnan alla uppeluksissa.

ja nyt siis mä olen taas uppeluksissa. masennus lähti paraneen, stressi hellitti kun tulin takas kotiin mun perheen luo, vaikken ole vielä hakenu Marua mut menen kattomaan sitä tänään vielä. en tiedä kannattaako tuoda sitä kotiin kun lähden taas reissuun ensi torstaina ja pitäs tehdä taas suursiivous. tää kämppä on ihan kauheessa kunnossa. tiskit ja pilaantuneet ruuat haisee. ei ole jaksanu tehä mitään koulun takia.

ja ruokaongelman. en saa ruuasta tarpeeksi ravintoaineita koska ne ei imeydy. vilja tulee läpi pilkkoutumattomana, vaikka söisi miten paljon niin elimistö ei käytä sitä. sit on vaan todella huono olo, eilen olin ihan kamalan kipeä koko iltapäivän ja illan kun söin lounaalla ne 2 sämpylää. muuta ruokaa söin erittäin vähän. eilisen pääateria oli nutri + energiajuoma + vähän suklaata. tänään aamupala alle 2dl hedelmäsalaattia, lounas keko salaattia, pieni ruokalusikallinen riisi-tattari-seosta, pieni löntti kalkkunakastiketta jossa oli tasan yks lihanpala, sitä ei ollu edes ruokalusikallisen vertaa. ja kaks ohutta siivua kalkkunaa eiliseltä jouluaterialta jota me ei oltu syömässä kun tehtiin omat sapuskat. sit kiipesin yläkertaan takas ja menin kylmään rappuun piiloon juomaan sen pakollisen nutrin et jaksasin iltapäivän tunnit. miltä sekin nyt näyttää et lihava ihminen tulee just lounaalta ja vetää nutria vielä naamaan kaikkien nähden? NO GO.

itkettää kun heikottaa välil niin paljon. sit taas toisaalta, eilen illalla ku menin sänkyyn oli niin uskomattoman hyvä olo kun oli nälkä, ts. sillon kun se nälkä alkoi mennä jo ohi. söin salaattia vielä keskellä yötä, sormin, se oli iltapala. 2,5dl kaali-porkkanasalaattia.

tää on niin tuttua. tuli niitä flashbackejä kun olin vanhemmilla ja nyt alko tulla vielä lisää lukioajoilta kun lopetin syömisen sillon yhessä vaiheessa. tahdonvoimalla. tahdonvoimalla se menee nytkin. kun ei muutenkaan ruuasta saa mitään kun se ei sula, niin pakkoko sitä sitten on ylipäätään suuhunsa tunkea? eniten vituttaa se ettei laihtuminen etene tasan yhtään kun elimistö panttaa kaloreita ja varastoi rasvaa kun se saa niin vähän ravinteita verrattuna siihen miten paljon joutuu kuluttamaan. olen ihan naatti pelkän kevyen kokkaamisen ja luokassa istumisen jälkeen. ainut mistä ei tule oireita ja paha olo on energiajuoma ja nutri. kumpikin maksaa vähän liikaa.

liikaa. vuokraa nostetaan maaliskuussa 80 euroa. VITTU. EI VOI ANTAA IHMISEN OLLA YHTÄÄN RAUHASSA KUN HETI KUN ASIAT JÄRJESTYY JA RAUHOTTUU NIIN TAAS LYKÄTÄÄN LISÄÄ PASKAA NISKAAN!!!!! eli jos en saa sitten REILUSTI enemmän asumistukea niin asiat menee tosi monimutkaisiksi. joudun ehkä muuttamaan täältä veks. vituttaa. paha olla. jo muutenkin muista asioista, ja nyt tää veti taas ihan maihin.

eilen olin vasta niin ilonen siitä et sain lyhennettyä velkaa viis kybää, ja et saan silmälasit viimein lauantaina ja nyt tuntuu taas siltä et haluis vaan jäädä sängynpohjalle makaamaan. tai vaihtoehtona mennä pistämään puukko sen tyypin kurkkuun joka tosta korotuksesta on päättäny. niinkun ei saatana riittäs se että muutenkin on koko ajan kaikki sekasin ja sisukset sekasin ja pää sekasin. oikeesti menee elämänhalut tälläsistä. x(

fuck you world. fuck you Espoo city, Espoonkruunu, Espoo apartment renting "service".

kitty sleeps

2011-12-10T00:16:00.000+02:00

uus ulkoasu. uus selain. opettelen Operaa. pitäs mennä nukkumaan, kissakin nukkuu tossa lattialla mun vieressä. syön vaan nää juustosarvet loppuun... tai melkein.

nukun täällä siskon vanhassa huoneessa joka oli '92-'95 mun huone. kyllä siellä kun pimeessä makasi ja katteli kattoon ja puun kuvioita siinä niin tuli aika lailla flashbackejä. kattolämmityksen kytkinboksi naksui, ääni joka oli hyvin tuttu ja jota ei ole mitenkään kaivannut mutta nyt ihmettelin että miksen ole. ja astianpesukone mylläsi seinän takana. hengenahdistusta ilmeni yöllä mutta on tuo Ventoline mukana ja siinä on vielä 27 podia jäljellä. huone on melko kostea ja tapetti lähtee seiniltä, se ei myöskään ole ihan älyttömän lämmin. mutta yläkerrassa on pirun kylmää, kävin siellä tonkimassa tänään. melkeen pitäs laittaa kengät jalkaan ja takki päälle jos menen uudestaan. tonkiminen on kivaa, mut ei se jos palelluttaa persuksensa siinä puuhassa.

kumma kun ei ole yhtään ruokahalua vaikka talo on täynnä kaikkea herkkuja. no tänään oli kyllä aika hirvee migreeni. huomenna alkaa piparien paisto. tai niiden jotka voi tehdä samana päivänä, mutta ainakin yhdessä on taikina minkä pitää antaa seistä yön yli.

...

nyt on kyllä aika pirun paha olo. noi oli tietty puhtainta täysjyvävehnäjauhoa noi sarvet, täytettyinä normaalilla juustolla, double fail. et jos ne tulee ulos myöhemmin ei ole mikään ihme.

mut sänkyyn mennään. jatketaan huomenna myös tota valokuvausprojektia kun tänään ei ollu kunnon ideoita. enkä jaksanu sit kiivetä ylös toista kertaa hakemaan kameraan jalkaa. ei pitäisi huomenna nukkua koko päivää. joo, hyvää yötä. hyvää viikonloppua.

new family member

2011-12-08T00:25:00.000+02:00

antaa virran vaan viedä. antaa levottomien jalkojen kuljettaa minne ne haluavat kuljettaa.

lounas koostui kasasta salaattia, lempisalaattiani jossa on kaalia, porkkanaa ja ananasta, parista ruokalusikallisesta punajuurta, yhdestä pienestä perunasta ja lusikallisesta linssi-kasvis-pataa. koulupäivän lopussa huippasi jo päästä. päivällisen korvasi nutri taas vaihteeksi. voin huonosti kun lähdin ostoksille mut olo parani kun totuin nälkään ja se hävisi.

tuhlasin liikaa rahaa mut en välitä. ostin kaks ihanaa hametta joihin haluan mahtua viimeistään kesällä. ja mahdunkin. sit menin Lushiin ja ostin sieltä saippuoita ja kuorintoja. sit annoin levottomien jalkojeni kuljettaa ja nehän veivät tietty suorinta tietä WTC:n taloon. sinne upposi yhteensä 122 euroa. kymppi suklaaseen ja loput uuteen perheenjäseneen ja muihin tarvikkeisiin. ^^ i'm so happy! nyt Maru leikkii pakkausmateriaalilla. sillä on nälkä ja jumituin tähän.

niin, ostin myös Prismasta työvaatteita ja elämäni ensimmäisen punaisen kynsilakan. oikeasti punaisen. väriä Tobago. laitan sitä jouluna. mahdun vain mustaan hameeseen jouluna mut laitan sen kanssa jonkun punertavan paidan tai neuleen, uudet korvikset, sormuksen jonka myös ostin tänään ja sitä kynsilakkaa. ja kissanruokaa.

nyt pitäs olla jo nukkumassa. huominen vedetään alusta asti energiajuomilla. tän illan olen mennyt energiasuklaalla. tosi hyvää ^^ vaikka onkin kiskurihinta. onneksi ei tartte huomenna ehtiä siihen 13.24 Pasilasta lähtevään junaan vaan voin mennä jollain myöhemmällä Z:lla, muuten olisinkin ollut paljolti kusessa. aika loppuu kesken. tiskit jää tohon haisemaan. söin 4 tuntia sitten pizzaa ja olen siitä asti kärsinyt. ja se yksi ainoa tähtitorttu koulussa aamulla aiheutti kärsimykset koko hemmetin päiväksi. mut ne oli mun tekemiä! ;)

pitää mennä. tuo ei jätä mua rauhaan ennen kun saa ruokaa. bye bye.

p.s. bussissa kun tulin koulusta kotiin ennen kuin jatkoin HKIin huomasin että mun sormet on laihtuneet, vaikka painoa oli tullut lisää punnituksessa maanantaina. se on ehkä pelkkää nestettä. ohan nää edelleen nakkisormet, mut vähän ohuemmat keskeltä.

...joka ei jätä milloinkaan

2011-12-06T19:51:00.000+02:00

5.12. tuolla toi yks makaa tuolissa ja tuijottaa mua. kattelin kaloja eläinkaupassa kun olin ostaa sille namuja. ite sain sipsejä.

6.12. elukka herätti kasilta, sai ruokaa. putsasin laatikon. menin takas nukkumaan. ei herätyskelloa, en jaksanu ohjelmoida sitä illalla. seuraavan kerran heräsin kun oli ihan yhtä pimeää mutta kello oli vaeltanut 8 tuntia eteenpäin. viittä vaille 4. whatever. mitä väliä. nousin ylös, söin leipäjuustoa, katoin paskaa telkkarista, laitoin kissalle ruokaa jota se ei kelpuuttanut, nettiin. facebookin kautta löysin onneks kivaa luettavaa, katoin myös keliakia-ruoka-sivuja. kissa puri. en antanu muuta ruokaa siitä huolimatta joten se söi niitä viikon siinä olleita raksuja.

lunta maassa mut eipä se paljon mitään muuta. aika karkaa käsistä. olis pitäny laittaa se herätys. huomenna pitkä päivä tulossa, samoin torstaina. tarkoittaa että palaan enempien ideoiden ja pitemmän postauksen kanssa perjantaina joka siis jatkaa tätä samaa teemaa. bye for now.

wtf??

2011-12-02T23:27:00.000+02:00

vilasin tilastoja, tosin jo sen jälkeen kun olin estänyt itseäni ilmaantumasta blogivirran skeida-sivustolle, mutta niiden muiden referrerien kanssa voin vaan sanoa että mitä vittua?? WTF?? mä en pysty tajuamaan miten tuollaisista mestoista on joku voinut päätyä mun blogiin. ja siis miten sellaisella hakusanalla voi löytää mun mustavalkoisen omakuvan jonka postasin jonkun meemin yhteydessä ennen muinoin.

tuntemattomat ovat nimettömien internetkäyttäjien tiet... voi herrajeesus ;D

have fun. hope you enjoy your stay! ;D

fuck this shit.

2011-11-30T22:30:00.000+02:00

taas sama juttu. sikaväsynyt vaikka nukuin suurimman osan päivästä. koulu alkaa huomenna. pitäs olla jo pehkuissa ja kamat pakattuna mut jätän viimetippaan kun en muutakaan voi. haukottelin koko päivän tuolla mestoilla, lääkärissä joka tutki ja kuunteli mua 45 minsaa, sitten oottelin toiset 45 minsaa et pääs labraan ja siellä meni kans 10 min, sit kävelin hakee reseptit polilta, sit menin apteekkiin hakeen ne ja käteinen just ja just riitti, kotiin jossa vedin pakkauksen pinaattikeittoa ja jäätelöä ja karkkia, menin nukkumaan ja tuntia myöhemmin tuli kaikki ulos. heräsin pahoinvointiin eikä ollu pesuvatia sängyn vieressä minne se kuuluu, just ja just kerkesin pöntölle. kissa pelästyy aina puklaamista. tuli ovelle istumaan ja yritin sitä siinä rauhotella puhumalla samalla kun koko vaahtoutunut paska tuli kurkusta ulos. maistu sairaan pahalle. pinaattikeitto + jäätelö + liikaa karkkia. join vielä noitten päälle vettä niin et sitä massaa oli reilu litra.

no, olo parani ja nukuin kolmisen tuntia lisää ihan pyörryksissä. herättyä viiden jälkeen takas telkkarin ääreen et sai sen Maailman laidalla katottua loppuun. ei enää jaksanu innostaa, pakolla meni. söin nakkeja, join vettä ja mehua ja nyt illalla kaks nutria et saa edes osan normiravinteista. olen jo kyllä paljon terveempi ja veriarvot on varmaan kohdillaan, mut koskaan ei voi tietää millon romahtaa taas. stressi toi ton ahmimisen nyt tällä viikolla. viikonloppuna teen viimeistään jotain hyvää ruokaa (nakkikeittoa tai kalaa) ettei tartte apteekissa enää käydä. pe näen J:n stadissa ja jos muistan käyn eläinkaupassa jos niillä olis kissan lääkettä. jos koulu loppuu aiemmin kerkeen käydä pari muutakin mestaa ennen kun J tulee kolmelta. sillä ei ole kun 2 tuntia aikaa. ja jos jää aika vähiin niin menen sitten sen jälkeen kun se lähtee ryhmään ne muut mestat. käydään varmaan yhessä ne vakkarit, pelikaupat, fantasiapelit ja games workshop. meen sit ite Musti & Mirriin, kirjakauppaan ja asekauppaan kuolaamaan. ;D

ei o rahaa tuhlattavaks asti mut tääl on nyt sen verran ruokatavaraa kotona että sillä selviää pitkään. kissanruokaakin ostin eilen. *haukotus* meen nukkumaan enkä sit pysty kumminkaan muuhun kun pyörimään siellä kuin hyrrä kun kelaan kaikkea mikä voi mennä pieleen tai mikä ei ole kunnossa tai koulua tai rahaongelmia, sit Muru herättää viideltä (nyt se nukkuu digiboksin päällä ja häntä roikkuu laidan yli, heh) ja loppuyö tuntuu sekunnin mittaiselta. ja aamulla pitää vielä peseytyäkin ja vetää jotain hedelmää nassuun ettei pyörry luokkaan.

tai ehkä otan vaan eväät, omenan ja pari klementiiniä ja saan sillä vartin lisää nukkumisaikaa. leukaperät repee kohta irti haukotuksen myötä. lääkäri vähän ihmetteli noita jälkiä mun kaulassa, näyttää ihottumalta mut ne on vaan kissan raapimia. niitä vaan kutittaa ja on punaset. menee ohi ajallaan. toi eilinen uimahallikäynti ei tehnyt niille oikein hyvää mut kyllä se siitä.

no joo nyt noita silmiäkin kutittaa sen verta ettei eteensä nää. en tehnyt eilen käyttövaralaskelmaa vaikka olis pitänyt, teen huomenna kun nyt ei jaksa. i'm alright, i'm okay, i'll survive another day..

v ä s y t t ä ä

2011-11-27T20:06:00.000+02:00

eilinen oli helvetin kuluttava päivä. ei muuten mutta se iltapuoli umpitunnelissa olevan paimentamisineen. jouduin pitämään kiinni ettei se olis kaatuillut sen ekan törmäilyn jälkeen johon en reagoinut fyysisesti mitenkään koska vitutti, mut sen jälkeen otin paimentamisen suojelutehtävänä. sai pitää välillä lujaa kiinni ranteista ja sitä tais vähän sattua. en halunnu et se kaatuis bussissa penkiltä lattialle. lisäks sillä on polvi paskana ja se meinas senkin takia lysähtää pariin otteeseen.

mullaki on polvi paskana, ja yöllä särki molempia jalkoja lonkista jalkateriin niin ettei saanu välillä nukuttua. heräsin välil syömään banaanin ja istumaan sängyssä, sit otin Arin siihen tyynyn viereen ja se rauhotti sen verran et sai nukutuksi.

eilisen ruoka oli kyllä uskomattoman hyvää, kymppi miinus ja viini kymppi plus, ja juoppokin oli alussa ihan ok ja sen kanssa pystyi keskustelemaan. se oli rehellinen jne. silti, olen nyt ihan naatti henkisesti.

hain Marun ja se oli levoton eikä tuntenut oloaan kotoisaksi alkuun. nyt se on siirtynyt villapaitani päältä korituoliin huovan päälle nukkumaan. hyvä niin. se pisti vastaan aika hanakasti valjaissakuljetettaessa eikä sitten antanut mun ottaa niitä irti ennen kuin jujutin sen syömään namia. täällä on tyhjempää, haisee erilaiselle (ei siis enää yhtä paljon Marulle) ja kalusteet on eri paikoissa joten se sitä varmaan myös häiritsee. maukui paljon ja kykki eteisessä ovella.

mullakin taas alkaa tuo "työviikon" stressi vaivata. ke on tervarikäynti, to alkaa koulu ja on sossukäynti johon tulee sossutädin lisäksi vakkarityöntekijäni ja täältä talosta joku ohjaaja, M ilmeisesti koska on vakiohjaajani. olen ihan naatti jo pelkästä ajatuksesta. ja sitten pitäs saada jostain se raha millä hankkii ne koulukamat. väsyttää.

juu masennuslääke nostettiin kahteenkymppiin mut alan vähitellen uskoa että se on ihan yhtä tehoton kuin kaikki muutkin mitä olen aiemmin syönyt. muita ei voi nyt nostaa koska muuten muutun zombiksi tai sisuskalut posahtaa. ja vastahan niitä rukattiin syksyllä!

***

stressitaso vaan nousee. söin ruokaa joka oli ok mut siinä oli vehnäjauhoa joista tulee paha olo. käytiin kaupassa ja isä maksoi mun ruuat, hedelmää, jogurttia, maitojuomaa, rusinoita, jäätelöä. ens viikolla alan tehdä pipareita. teen vissiin shakkiruutupipareita jotka on kierretty spiraalille, ne tekee kyllä kauppansa, sitten ehkä ihan tavallisia maustepipareita ja sit niitä terveysvaikutteisia. tai ehkä shakkiruutujen tilalla lusikkaleipiä. reseptejä joudun vähän sorkkimaan eli niihin tulee normaalia vähemmän sokeria ja osan jauhoista korvaan niissä tavallisissakin täysjyvällä tai speltillä. ensin pitää vähän laskeskella miten paljon mitäkin ainesta tarvitaan ettei tarvi sitten lähteä heti seuraavana päivänä uudestaan kauppaan.

oli hirveen pimeä päivä eikä yhtään helpota yhtään mikään.

***

Muru raapi mun kaulan verille ja meni syömään kun häädin sen sylistäni. näyttää vanha turska kelpaavan. olen nyt niin poikki että taidan mennä nukkumaan jos siitä mitän tulee. tai sänkyyn kuuntelemaan musiikkia. täällä on tarpeeksi siistiä että voisi itseasiassa huomenna vaikka tehdä sen "siisti koti" -videon joka on ollut listalla jo pitkään. hittolainen kun tohon kaulaan sattuu.... saa nähdä tuleeko Muru jalkopäähän nukkumaan tänä yönä. :)

pain, bracelet, hello kitty

2011-11-24T23:32:00.000+02:00

kaikki on sekasin. syömiset, nukkumiset, tunteet, mieliala, ajatukset. särkylääkkeitä, muita lääkkeitä. jalkaa jomottaa, käsi on paskana, itkettää. just tänä viikonloppuna pitäs olla vahva. olla näyttämättä pienintäkään heikkoutta. kämppä on edelleen ihan kaaoksessa. siivoan huomenna eli vikana päivänä. se ei ole ongelma. tietenkään. sen ei saa antaa olla ongelma. raahaan laatikot kellariin vaikka kädet repeis irti.

ostin äsken nettikaupasta herätyskellon. tarvitsen jonkun muun kun kännykän. koulu alkaa ensi viikolla. 19 euroa nätistä Hello Kitty -kellosta. ja avaimenperä kimppaan minkä laitan roikkumaan laukkuun. (ai niin se pirun laukku pitäs pestä tänään jotta kerkee kuivuu la mennessä. tosin voisin laittaa jonkun muun takin kuin ton vihreän ja ottaa sinisen laukun vaikka se onkin aika mini. ... ok, kävin sovittamassa nahkatakkia - ei käy, ja vaaleansinistä takkia joka juuri ja juuri kävisi. onhan se pieni, eikä alle mahdu juuri enempää kuin ohut paita mutta se on sitten kyllä lämmin. kysyn isältä mielipidettä. otin siitä hupun irti joten se ehkä menisi. laitan sit vaikka tuon mustavalkoraitaisen paidan. pitää tehdä vielä jotain noille ranteille eli hieroa kuorintahanskoilla ja rasvata hyvin pari kertaa että viillot häviäisi vähän enemmän.)

mitäs muuta? eipä juuri mitään kai. nostin omahoitajaa konsultoituani masennuslääkkeen annosta kahteenkymppiin. vien huomenna ison kasan reseptejä uusittavaksi.

kävin katsomassa karvaista lastani. se oli oikein kiltisti, oli juuri herännyt nokosilta ja tuli sitten kynsimään ja nuolemaan kaulaani ja sain valjaat sille ilman että jouduin purruksi. sitten pari makupalaa palkinnoksi. kaulassani on nyt raapimajäljet mutta ei se mitään. haen sen sunnuntaina kun isä on lähtenyt.

tiedä häntä jaksaisiko huomenna lähteä Selloon. siellä tulee sitten kumminkin tuhlattua rahaa... mutta en oikein jaksaisi enää kykkiä kotonakaan. se tietysti vaikuttaa negatiivisesti siivouksen sujuvuuteen koska aikaa jää hyvin vähän. ehkä en sitten mene. perkele kun toi koipi on kipeä...

Isossa Omenassa oli joulutarjouksena noita Nomination-rannekorujen palasia, siellä oli jotn uutuuksia mut heitin sen mainoksen jo mäkeen. aioin mennä sinne ehkä ensi viikolla jos löytäisin sen puuttuvan palan eli kalan. tästä puuttuu nimittäin vielä se, ja sitten jää 2 kolmen ja 2 neljän palan tyhjää kohtaa joihin voi harkita nelikirjaimisia nimiä... jos sellaisia löytyy. :) lopputulos olisi parhaimmillaan se että toisella puolella on P90 ja sen molemmin puolin kala ja kilpikonna, ja toisella puolella täydellisyyden merkki ja kaksi tärkeää nimeä. toinen voisi olla Maru, toinen voisi olla C, mutten aio tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä mistään varsinkaan kun ne palat on niin pirun kalliita jotkut.

niin ja en ole käynyt Matinkylässä kesän jälkeen ja halusin mennä ottamaan kuvia kaislikosta ja vedestä. pikkuisen aurinkoa vaan kaivattaisiin.

tänään piti tehdä ne nettijoulukortit, mut en pysty keskittymään ton säryn takia, ja pitäisi alkaa säätää kameran ja valaistuksen kanssa ja väsyttää liikaa siihen. ehdin sen tehdä huomenna illalla. viimeinen mahdollisuus onkin silloin koska Arin puran foliosta sitten ja pidän sitä tyynyn alla viikonlopun.

tässä kuussa yritän olla joutumatta miinukselle. joulukuussa säästyy rahaa koska menen varmaan sitten vanhemmille taas kerran (jouluksi, ja sit se niitten kissanhoitokeikka) ja voin siellä syödä kupuni täyteen. ensi viikolla alan tehdä pipareita. niitä tulee kolmea sorttia joista kaksi menee yksinomaan vientiin ja kolmannesta tulee isompi annos josta syön sitten myös itse. ostan ainekset ensi viikolla, katson paljonko niihin menee rahaa, ja hoidan myös ne kuivasienet jostain. sen menoerän jälkeen voin sitten laskea käyttövaran 22.12. asti. veikkaisin että aineksiin menee jotain 50-70 euroa. se on hyvin karkea arvio. kuivasienet ovat helvetin kalliita. joudun myös kenties ostamaan laatikot joihin pakkaan vientiin menevät piparit. 2 resepteistä on suomalaisia, 1 saksalainen. olen motivoitunut tähän juttuun, ja sillä voin myös helposti kuitata 3-4 lahjaa. ensi viikon taideterapia on sitten hyvä paikka harjotella luonnoksia joulukortteihin.

joo mut olen nyt ihan sika väsynyt. olkoon nuo Hello Kitty -jutut vaikka itelleni joululahja. ei ollut tuhottoman kallis ostos joten ei siitä ainakaan morkkista tule. pitää mennä pitkälleen jos se edes vähän helpottaisi tohon särkyyn. se on levinnyt polvesta reiteen ja lonkkaan ja nivelestä lihaksiin. joten lämäistään päälle vielä kunnon rasvakerros ennen sänkyyn menoa. nivelet saa arnikkia, lihakset mobilatia.

what keeps me sane

2011-11-19T23:28:00.000+02:00

or am i even sane anymore?

VAROITUS: ei herkille

tällaiset oli eilisillan tunnelmat täällä. eipä ole tuosta paljon noustu, paitsi että katsottu urakalla videoita jotka rentouttaa ja on kivoja. ja löysin uuden tykkää-bändin: Annihilator. ^^ koska ahmin ruokaa eilen ja toissapäivänä olin sitten tänään osin syömättä eli nälässä, mutta eihän siitä mitään tullut, koska kun halusin tehdä dieettiruokaa havaitsin että parsakaali oli mennyt homeeseen. voi vittulan väki. sit vika purkki spagettikastiketta pakkasesta ja tagliatellet kattilaan. ei pysty enää syömään tota kun olen sitä vetänyt kolme viikkoa putkeen vähintään. seuraavaks paluu riisiin tai nuudeleihin. eli riisiin. join vikan Batteryn joka oli päivän kohokohta ehdottomasti. tajusin "tylsiä teoriajuttuja" taas paremmin kuin hetkeen.

viime yö oli syvältä vaikka sain nukuttua pitkän jakson putkeen ja yhteensä vähän reilu 10 tuntia, mut unet oli taas ihan paskoja. jotain stressipaskaa kotona olemisesta ja etupäässä taas veljestä ja jostain, olen unohtanut onneks. vikassa unessa kävelin veden päällä ja osittain uin Käyrälammen (järvi Utissa) poikki toisella puolella menevälle tielle joka oli unessa junarata ja kulki akveduktin päälle, vanhanaikaiseen junaan hypättyäni näin vaunujen poikki veljeni kakruna ja hänen kaverinsa ja menin kertomaan heille mikä se oudonnäköinen laiva on joka järvellä seilasi. ja se oli lättymäinen lentotukialus, keltapunaiseksi maalattu ja sen päällä leijui oudosti ilmassa täysin lättymäinen stealth-hävittäjä. se oli harmaa ja sitä tuskin erotti veden väristä.

oli muitakin unia että kaikki muut oli kakruja ja minä en, että hengattiin vanhempien kavereitten lasten kans ketkä oli meidän ikäisiä ja meidän parhaita kavereita sillon joskus. ainakin se tyttö oli mun paras kaveri, mut nyt ei voi enää vähempää kiinnostaa se bitch. xP

p.s. toi video näyttää oudolta. en tiiä pyöriikö se tai onko se kuva ees katsottava vai onko se tuollainen sininen rakeinen jatkossakin. O_o

i'm a bad person and everyone close to me will suffer

2011-11-18T22:22:00.000+02:00

eilen retkahdin väkivaltaputkeen, tänään psykologi pelästyi (??) perunankuorimisveistäni ja käski laittaa äkkiä pois koska se on kielletty siellä - siis kuorimisveitsi, häh? no joo, kyl sillä hengen saa pois jos oikein kovasti yrittää - joka käynnisti sen mihin päädyin nyt illalla. alkoholia ja pillereitä ja ranteet auki.

olen ollut tästä irti tosi pitkään vaikka (tosin ei päihteiden suhteen) houkutus on välillä kova, mutta olen sinnitellyt. nyt vaan tuntui kaikki tarkoitus hävinneen ihan kaikelta. yks hailee. fyysinen kipu saa joksikin vartiksi ajatukset pois henkisestä kivusta.

olenko minä sellainen ihminen jonka kommentit pilaavat koko keskustelun niin ettei ketään huvita jatkaa sitä? miksi aina minulle käy niin että kun postaan jotain mielestäni hyvin ihmiset huomioonottavaa ja joka ei loukkaa ketään siihen yhtäkkiä löytyy helvetillinen läjä porukkaa väittämään vastaan koska "heidän" suvaitsevaisuutensa on muka PAREMPAA kuin minun?? normaalisti kyllä selviäisin sellaisesta paskasta, mutta nyt olen äärimmäisessä epätasapainossa. pimeä vetää kovaa puoleensa, kovempaa kuin pitkään aikaan, ja jos vielä yksikin vitun sateenkaarihattutäti tulee puhumaan mulle paskaa niin äänestän seuraavissa vaaleissa pers-suja. x( haistakaa kananpaska koko sakki. mä en jaksa välittää. kun kaksi ääliötä bi-miestä osottaa aseella päähän niin siinä on ihan oikein ja kohtuullista pitää vähän etäisyyttä. ja sen voin vielä sanoa että bi-henkilöt ovat PAHIN MAHDOLLINEN partnerivalinta. perkeleen DIIVAT. x(

i got my share of sex games, it's just NORMAL to want some NORMALITY in my life, something I NEVER HAD BEFORE.

oon niin kyllästynyt siihen että partnerit/puolisot haluaa joko käyttää mun rintsikoita tai istuu koko illan koneella kattelemassa poikapornoa ja mä saan olla yksin. mulla on niin mitta täys sitä paskaa.

okei, sittenhän oon suvaitsematon, mitä vitun väliä?? ei ole millään muullakaan mitään vitun väliä!

..............

2011-11-14T20:47:00.000+02:00

laitoin tänne juttua tältä päivältä (ja viikonlopulta) jos jotakuta kiinnostaa.

mä en nyt jaksa kahta blogia hoitaa. tai ei jaksais ees sitä. kun voiskin vaan jäädä sängynpohjalle - edes yhdeksi päiväksi helvetti. (keskiviikkona teoriassa, mut pitää siivota täällä). sen vois itseasiassa alottaa (siis jatkaa) jo nyt. jäi viime viikolla pahasti kesken eli koko keittiö ihan kauheeseen sotkuun josta kyllä sit tulikin nega kommenttia. no joo, jotain on tiskattava tänään et voi syödä iltapalaa jollain muulla kuin syömäpuikoilla (ei oikeen jogurtti niihin tartu) ja että voi myös syödä aamupalaa jollain muulla kuin niillä toisilla syömäpuikoilla.

mistä sais voimia

2011-11-09T20:06:00.000+02:00

olen nähnyt seuraavanlaisia unia: eka vanhempien kanssa Tokiossa jossa olin tosi onnellinen, näin siellä ihanan pinkin auringonnousun. sit uni jossa sisko oli viidakossa keräämässä jotain isojen vihreiden omenien näköisiä hedelmiä ja myöhemmin koko perhe oli jossain Japaninkaltaisessa aika lämpimässä maassa Sakura-juhlassa. hieno värikäs ja paljon menoa ja kulkuetta ja apinalelu joka kiipeili puhelinlangoilla, jostain ylhäältä heiteltiin kirsikankukanlehtiä maahan, äidillä ja isällä oli samanlaiset mustat kaavut kuin muullakin aikuisväestöllä ja ne peittyivät lehtiin. äiti ja isä piteli toisiaan kädestä. minä ja sisko mentiin tutkiin kauppoja joissa oli kaikkea kivaa lelua ja animaatiosarjakrääsää.

sit olin tutkimassa jossain niemessä kalastajaveneitä joissa ei ollu pohjaa vaan pohjan tilalla pohjaton musta aukko, ja ikivanhoja sotaveneitä jotka oli siis pienehköjä katollisia metallisia moottoriveneitä. kalastajaveneet oli puisin. viime yönä saman niemen tyvessä lahdella ensin uimassa matalassa rannassa ja syksyllä kuvaamassa vettä ja kaisloja, siinä oli isä ja sisko mukana, mutta uni vääntyi sitten oudoksi, kun siirryttiin kaupungin rajoille oltiinkin äkkiä etsintäkuulutettuja, baarissa oli outoo populaa ja yritettiin nukkua baarin vessassa yläkerrassa minne pääsi kattoluukusta. sitten kuvioon tuli "keiju" joka auttoi ja antoi rahaa, ja "isän" mukana oleva (nyt) poikavauva muuttui aikuiseksi naiseksi aina pariksi sekunniksi kerrallaan ja keiju ei tykännyt. oltiin just pääsemässä lähtemään sieltä pois kun kaikki muut ihmiset muuttui zombeiksi. loppu-uni meni sit zombeja tappaessa ja yrittäessä kiertää ne ja estää niitä pääsemästä popsimaan vauvaa.

jo vaikka kuinka mones zombiuni tänä vuonna. mistä pirusta ne tulee? tuossa viimeöisessä oli vielä yks naiszombi joka oli tosi vaikea tapettava, johon uppos koko lipas kerralla ja päänkin sai hakata irti machetella erikseen, ja se kasvoi aina uudelleen kiinni ja tyyppi heräs eloon, ja joka kerta sil oli eri vaatteet ja meikki (jos nyt zombilla nyt enää voi meikistä puhua) ja tukka eri värinen ja eri tavalla. ja se tuli vielä koko ajan perässä ja oli nopeampi kuin ne muut. niitä nousi kadulla viemäreistä etc.

no. nyt tulee loppuviikon taukoa koska olen nyt jo aika poikki ja huomenna on kiireinen päivä ja viikonlopun olen poissa enkä ota läppäriä mukaan. on maitotuotteiden lisäksi viljatuotteet lähes kaikki pannassa. ja pitäs saada aikaseks käydä siellä verikokeissa.. ja saada lääkäriaika tervariin. jos sitten ensi viikolla. on se vähän pakko tää juttu saada hoidettua ennen joulua.

mut palaillaan ens viikolla.

Gee gee gee

2011-11-06T22:58:00.001+02:00

miten tää on tällästä vuoristorataa taas..? pystyn taas syömään paremmin ja sen sijaan taas mieliala menee miten lystää. ei meinaa oikeesti jaksaa. :/

eilen meni taas myöhäiseksi kun menin tonne yhelle foorumille lueskelemaan. ei saanu rauhaa millään joten menin sit sinne koska lukeminen on sentään jossain määrin opettavaista. luin 400 viestin ketjun joka oli alotettu joskus muinaisina aikoina jolloin se foorumi oli pantu pystyyn, ja vika viesti oli sit tältä viikolta. eli siis pikku historiikki tavallaan. palautteesta ja säännöistä jne. ei herranjumala siellä huomas kyllä kun modet yritti pitää pokkaa kaikkien idioottien kanssa mut sit muutaman kerran meni tasapainoiselta aikuiseltakin herne nenään ja syvälle. no siis opettavaistahan se on katsoa että "ei todellakaan noin".

no nyt kuuntelen tän Kaija Koon biisin Vapaa. en ole ikinä tykännyt kys. om. naisesta mut tää biisi on kiva. tää jotenkin koskettaa mun elämää nykyisellään.

väsyttää jotenkin edelleen ihan sikana. nyt on kans kova nälkä, jotain 6 tuntia ilman ruokaa kun katoin telkkaa. laitoin Marulle valjaat tuossa päivällä kun se tuli nuolee mun kaulaa, se ei purrut eikä varmaan ensin huomannutkaan et sai hihnan kaulaan ja vatsan ympärille. sit se meni lattialla maha maata viistäen pitkään ja makaili eri paikoissa ja esim. mun sylissä ja lopulta sain sen ulos houkuteltua ja käveltiin kissanhoitajan luo. se oli nätisti, ei purrut ja oli tosi kesy. nyt tuntuu aika yksinäiseltä täällä kun se ei ole kotona. et siis jo olemassa ollut yksinäisyys kasvaa vaan. olen syönyt samaa spagettia/kastiketta monta päivää putkeen ja vähän alkaa tökkiä. joten huomenna kauppaan taas vaikkei ole mitn hajua mitä söisin. ehkä ostan kalaa. niin varmaan teen. lohta. pakastimessa on kanaa ja lihaa mut en saa niitä alas. paitsi vois kokeilla sitä minikanaa vaikka se piti säästää kiitospäiväksi.

ottaa päähän kun katon tohon lääkepurkkiin pöydällä - vittu rauhottavat loppuu TAAS. oon niin väsynyt etten yksinkertaisesti voi syödä tota antipsykoottia päiväsaikaan koska sit olisin ihan zombie koko ajan. pitäs kai mennä nukkumaan. yks kuuma aspiriini kurkusta alas ja jotain syömistä, ilmeisesti näkkäriä oivariinilla ja juustolla. jos juusto on vielä ok. saa nähdä.

heitän loput kaljat mäkeen, ts. otan vikan tölkin/t myös maalitauluiksi. olen jemmannut tyhjiä tölkkejä kesästä asti, niitä on aika läjä. paljon rahaa jonka pistän hajalle joku päivä. varmaan vasta keväällä, voi voi saattaa olla että kaappi pursuaa tölkkejä silloin. ois kans ne kolme mätämunaa mut en ole ihan varma riittääkö (teoreettinen)* 80 m/s tai 350 fps särkemään kuoren. jos tarpeeks läheltä osuu niin ehkä, mut sit kyllä tarttis kaasunaamarin.. ;D pilalle menneet munat haiskahtaa sen verran kamalalle. 700 eurolla sais kunnollisen videokameran. ok, mun budjetti siihen olkoon siis 300 e. sit joskus tulevaisuudessa.

possarimusaa: Manu Chao: Me gustas tu. ;) me gusta la noche..

pitäs jaksaa vähän tanssia. se piristää. ajatukset pysyy jossain positiivisessa. mul oli viikolla yks yö kun en saanu unta mun eka lelu, pehmokarhu, sylissä ja nukuin sen kanssa niinkun melkein aina lapsena. on se sängyssä kyl vieläkin mut selkäpuolella. oli niin hirveen yksinäinen ja paha olo. :/ kattelin sitä pimeässä ja sen ilmettä ja helmiäisen näköisiä muovisilmiä. se ei hymyile. en muista onko se koskaan hymyillyt. sillä on vissiin kolmas tai neljäs turkki menossa ja sen alla on se eka turkki mikä hajoo paloiksi jos ton nykyisen päällisturkin ottaa pois. äiti pisti mut ite tekeen ton turkin ja teki vaan ompelukoneella saumat ja ilmeen. silmätkin mä olen laittanu kai ite kun ne on vähän vinossa. yks käpälä on kangas leikattu väärään suuntaan eli se on venyny liian pitkäksi ja ohueksi eikä siinä ole tarpeeksi täytettä.

no sen jälkeen en o tarvinu karhua, pitäny vaan katsekontaktin Seediin ja se rauhottaa tarpeeksi. Maru nukkunu mun jalkopäässä joka yö.

onhan noita sellasia juttuja mitkä parantas huomattavasti oloa mutten oikeen pääse mihkään täältä. ja kaikki maksaa. huomenna meno, ti 2 menoa, ke meno, to 2 menoa, pe meno, pe-su poissa, su takas kotiin, ma meno, ti 2 menoa, to meno, pe meno jne jne jne --mä en JAKSA. ne on nimenomaan sellasia nk. pakollisia menoja eli polikäynnit ja terapia ja muut. pitäs niistä olla ilonen ja kiitollinen että pääsee mukaan niihin mut mun sosiaalinen kiintiö kestää korkeintaan kaks menoa per viikko ja on jatkuvasti ylirasitettu. sit kun tulee vielä joulu ja muut perhelomat. jos mä halkean niin se ei ole mikään ihme. olen kyllä ilonen kun taideterapia loppuu. en tajua mitä hyötyä siitä ylipäätään on. kyllähän siinä tulee jotain maalattua/piirrettyä joka viikko, mut ne keskustelut siellä on tosi alkeellisia ja vähän pakotettuja eikä mihinkään oikein pureuduta kunnolla.

joo menen syömään jotain ja nukkumaan. vois vähän lukeakin vielä, tiedän mikä rauhottaa. jonain päivänä vois käydä Sellossa ja sit jonain muuna päivänä Matinkylässä kameran kanssa.

*) teoreettinen siksi ettei asiasta ole itsellä mitään konkreettisia todisteita koska esim. kuula joka teoreettisesti lähtee 80m/s rapsahtaa puskiin aika piankohta joten en voi millään kuvitella että alkuvauhti olisi tuollainen. 350 jalkaa per sekunti tekee reilun 106 metriä joka sekin on vain se mitä paketissa lukee. no joo, kyl mä luulisin et munankuori hajoaa, mut kun en joskus meinaa saada niitä halki edes pöytään lyömällä, siis raakoja. kypsät munat yleensä avaan lyömällä otsaan. pieni kipu ei ole mitään suureen viihdearvoon verrattuna. :D

mitäpä tässä

2011-11-05T00:36:00.000+02:00

alkaa mennä vähitellen taas ylöspäin, onneksi. jalat kipeet, 6 tuntia Digiexpoa takana. yllättävän hyvin jaksoi tosi vähillä unilla, vaikka loppuvaiheessa alkoi vasemman jalan varpaat valittaa. olin J:n kanssa. meni hyvin. siis sen kanssa. ei käyty toistemme hermoille niinkun joskus. jaksoin jutella siellä myös näytteilleasettajienkin kanssa. viime vuonna.. öh, en muista viime vuotisista melkein mitään. tänään ei ollu ees kova tunkua siellä, sai kävellä ja hengittää vapaasti.

pelasin kaverin kanssa co-oppina uutta Haloa (Xboxilla) ja uutta Formulaa. Haloa jaksettiin ekan tehtävän verran eli klooniarkusta sinne komentokeskukseen tms. sit loppu kiinnostus. eihän siitä Reachista oo kun mitä, vuosi? vähän reilu vuosi tjtn ja nyt ne jo tekee uutta. :/ kaikki vaan mukaan ADHD-looppiin hakemaan päänsärky ja loppuunpalaminen.

sain haastatteluajan ens viikolle siitä koulutuksesta mihin hain. näkee sit pääsenkö sinne vai en.

kahen viikon päästä varmaan meen J:n luo viikonlopuksi, pitkästä aikaa. olin siellä viimeksi viikonlopun yli - en muista milloin, eli tosi kauan sitten. kesällä. alkukesästä ehkä. sen jälkeen kun Maru tuli en ole paljon täältä lähtenyt mihinkään. J:n koira lopetettiin toissaviikolla. syöpä, levinnyt joka paikkaan. nk. terminal illness. koiralle kun alkaa tulla paakkuja niin se ei enää elä pitkään koska loppuvaihe menee niin nopeasti ettei niitä kannata alkaa leikkaamaan. :/

en ole oikein koirista koskaan niin välittänyt, ainakaan sen jälkeen kun tuli ekat kokemukset kissoista, mutta kyllä tuohon karvaläjään jotenkin kiintyi vuosien saatossa ja tekee pahaa ettei sitä enää ole. :/

tänään oli kuitenkin hyvä päivä ja sain aikalailla piristystä muuten vähän synkkään syksyyn. ja 2 Killzone-julistetta jotka laitan huomenna eteisen sisäoveen kummallekin puolelle (ne ovat kaksipuoleisia). juu ehkä ei pitäisi kun isä tulee tänne ensi su, mutta olkoon, mitä väliä. pitää vähän miettiä kumman laitan sisä- ja kumman ulkopuolelle. toinen on siis se puoli ovea minkä näkee aina kun tulee sisään ulko-ovesta kun Maru on täällä, ja toinen puoli on se mikä on näkyvissä kun olen kotona ja väliovi on auki.

oliskohan Marulla joku syyhypunkki kun mun iho reagoi johonkin äärettömällä kutinalla melkein jatkuvasti? kaikki etupäässä sellaiset ruumiinosat mitkä koskee Maruun kuten käsivarret, nilkat ja jalat polvesta alaspäin. voiko syyhypunkki tulla sisäkissalle? se rapsuttaa aika usein korviaan tai kaulaa, mutta katsoin eilen korvat ja putsasin niitä vähän märällä paperilla samalla kun putsasin silmäkulmat eikä niissä ainakaan näkynyt mitään silminhavaittavaa. eikä siis se rapsuta niin usein kuin ulkokissat, tai siis jatkuvasti, vaan silloin tällöin. oisko ehkä 2-4 kertaa päivässä.

no joo, tuntuu välillä edelleen aika ylivoimaiselta yksinolo. tai siis on alkanut olla enemmän ja enemmän yksinäinen olo ihan muuten vaan, ja kun sitten ajattelee seuraavia viikkoja joissa kalenteri on aika täynnä menoa, ei vaan aina jaksaisi. vaaditaan että on joku säännöllinen viikkorytmi ja toki sen yritän pitää, mutta kun väsyttää ja haluaisi joskus pitää ihan vaan parin viikon tauon KAIKESTA. jatkossa saatan alkaa tehdä niin jos paine kasvaa liian kovaksi.

mietin tällä hetkellä sitä miten sen tietokoneen kanssa. koska veronpalautusrahoista riittäisi siihen, jos ne sijoittaisi KAIKKI siihen niin saisin sen heti joulun jälkeen; mutta toinen kohde on SOHVA jollaisen saisi Ikeasta kahdellasadalla, ja sitten voisi ostaa sen hupparin ja uudet housut satasella ja laittaa loput "PC-tilille" ja kasvattaa sitä sitten vaan hitaasti kunnes on tarpeeksi kasassa. tämä jälkimmäinen olisi ehkä se parempi vaihtoehto koska tarvitsen uudelle koneelle toisen pöydän koska tämä ei riitä molemmille kun on toi tulostin, ja sohvalle saisi helposti tilaa sorteeraamalla laatikoiden sisällön ja viemällä esim. paperijuttuja kellariin säilöön, sellaista mitä ei jaksa tai halua vielä käydä läpi täysin muttei halua heittää vielä poiskaan. voisin tehdä ensi viikolla osan tästä lajitteluhommasta. se on melko yksinkertaista koska jos näen jonkin vihon tai läjän tiedän kyllä ulkonäön perusteella mitä se sisältää ja osaan sijottaa sen oikein. kellarissa on vielä runsaasti tilaa. ideaali olisi saada kaikki laatikot pois asunnosta ja viherkasvit sijoiteltua paremmin. (kirjovehkaparka on taitanut kuolla lopullisesti, sääli, se oli niin kaunis kasvi. ostan uuden jahka on taas rahaa.)

ei edelleen ole harmainta haisua milloin ne veronpalautukset maksetaan. toivottavasti ne ylipäätään maksetaan!! joo, menen laittamaan jotain iltapalaa.

fuck this shit

2011-10-30T21:53:00.000+02:00

mitä tänään edes tapahtui?? en muista. kävin suihkussa ja hieroin itseni merisuolalla missä on eteerisiä öljyjä. tarpeen tehdä aina välillä. osa päivästä ihan ok, kai. tosin en siivonnut. lounaaksi puuroa, päivällä kolme goji-marjaa, välipala kolme näkkäriä jotka meni pakolla tunkemalla vaikka koville otti, neljän ja viiden välillä aika iso annos tonnikala-perunasalaattia. ei siis niin iso kun mitä ne ravintolassa kauhoisivat lautaselle ja tonnikala on äidin keksimä lisä, ja siihen tuli liikaa tonnikalan öljyä, mut sain syötyä sen melkein normaalisti. paitsi että siitäkin tuli hemmetin paha olo.

sit kävin pyykillä. luin kirjaa. hirvee olo. pihalla tiputteli jotain märkää niskaan. sometimes it's so tough to be alone. to be alive. wish i had something to ease the pain. drugs, alcohol, whatever.

viime yö oli alkupäästään helvettiä. menin nukkumaan mutta ahdistus paheni älyttömäksi, sitten tuli pelko, suoranainen kauhu, paniikkikohtaus alkoi vaikka kävin hakemassa lääkettä. tein rentoutumisharjoituksen makuulla kahteen kertaan millä sain juuri ja juuri paniikkikohtauksen torjuttua. Nutridrink ei sovi mulle. tulee rytmihäiriöitä. niitä tulee muutenkin aina paniikissa joten en kaipaa sitä yhtään lisää, nytkin pukkaa paniikkia jostain.

koko ajan että voi luoja mitä mä teen? kaikki hajoo käsiin. kiva jos pystyis edes itkemään, mut ei pysty. toivon et kädet toipuis äkkiä että pääsen ehkä ens torstaina uimaan tai viimeistään marraskuun tokalla viikolla taas. ne ei ole parantuneet kovin nopeasti koska kärsin jonkinlaisesta aliravitsemuksesta siinä mielessä etten saa tarpeeksi tarvittavia hyviä rasvoja, mineraaleja, proteiineja ja vitamiineja. proteiinit on tällä hetkellä about nollassa. no menen huomenna kauppaan ja ostan ainakin jogurttia ja maitojuomaa, jotain hedelmiä, jauhelihaa jne.

johtuen siitä, että huomasin tänään että olin tehnyt käyttövaran laskelmassa laskuvirheen ja rahaa onkin jäljellä 40 euroa enemmän kuin luultua. saan siis spagettikastikkeen tehtyä tulevalla viikolla ja aamu- ja iltapaloja. leipää tai näkkäriä en saa alas enää palaakaan.

huomenna sos. työntekijän (polilta) tapaaminen ja se sitten kertoo onko se saanut mulle aikaa (tai omahoitaja) Leppävaaran sos. toimistosta jossa en ole ikinä käynyt. silmälasit. niinpä niin. pitää myös ottaa selvää saako mitään korvausta ravitsemusterapeutilla käynteihin, koska muuten se jää pois. en ala sitä melkein kolmeakymppiä maksamaan siitä hyvästä että se tekee mulle listan mitä en pysty kumminkaan noudattamaan koska joko ei ole varaa niihin ruokiin tai ei vaan saatana pysty syömään!!

kiitosta vaan stressi... x(

lähtee lapasesta..

2011-10-29T21:42:00.000+03:00

(luoja kun on paha olo, mut en aio mennä hakeen lääkepurkilta mitään koska on toi viini mikä pitää juoda, ei sitä enää huomenna voi kun on ollu eilisestä auki eikä siinä oo korkkia, pelkkä elmukelmu, ja puolet on lasissa.)

sain siivottua, kissanpissan hajuisen kasan eli kaikki muovipussit lähti roskiin, sääli mut ei voi mitään. muovikäsineet kädessä käsittelin niihin kun viikolla tein sen virheen et menin koskee niihin käsin. takit haisee edelleen, pitää pestä ne puuvillaiset ja pyyhkiä vihreetä jotenkin. pyörä vietiin eilen ohjaajan kanssa varastoon. pesin lisäksi pahimmat haisuastiat joka helpotti täällä oleskelua huomattavasti.

no joo. heräsin aika aikaseen, jopa puoli yhdeltä, Maru herätti. onneks herätti, kun kännykkä oli mennyt pois päältä yöllä (mit vit? latasin sen vasta torstaina!!) akku tyhjänä, eikä toises ollu herätystä. ensin aattelin et nukuinpa hyvin, mut kun päivä siitä alkoi lähtee käyntiin muistui mieleen ne kammottavat painajaisunet joita kesti lähes koko yön. you don't want to know. x| en tiiä, ehkä se haiseva tiski ne aiheutti? mikä olikaan, sellaista ei pitäisi kenenkään joutua katselemaan, saati sitten että kokemaan. no jos ei yksityiskohtiin mennä niin pääosin se oli lukiolaistytöstä Lontoossa jonka isä ja isän kaverit kidutti ja käytti sitä hyväkseen hyvin raa'asti. minä ja toinen sen kaveri jotka saatiin hyvä huone ystävällisen pipareita leipovan kissamummon luota yritettiin auttaa ystävää, mut se pakotettiin teeskentelemään että se nauttii siitä ja tuomaan asia esi julkisesti. sen äitikin vaati siltä ihan mahdottomia arvosanoja ja et piti olla paras kaikessa ja jos mokasi niin kellariin vaan. osittain unessa toimi valveaikana käyttämäni kammotusten blokkaaminen eli "menepoismenepoismenepoismenepois" tai "ajattelejotainmuutaajattelejotainmuutaajattelejotainmuuta" jolla saa sen hetken kuvan pois päästä, joskin tässä tapauksessa jokainen tuntui olevan entistä pahempi. toissayönä ja alkuyöstä oli jotain lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa josta siitäkin tuli paha olo.

whatever.. Ó___ò "kautta helvettien tiedän kulkevan sen joka eilistä jää etsimään..."

herättyä laitoin kissalle ruokaa ja söin viimeiset kaksi ruisovaaliani. eilen illalla söin kolme, siis yht. kuusi siivua. hirveä latinki. en syönyt mitään tosi pitkään aikaan ja sit huomasin et kamalan huono olo eikä meinaa pysyy tolpillaan ja ahmin niitä. yöllä meinas sitten tulla ylös kaikki. saattoi johtua viinistäkin kyllä. tai siitä ettei viimeaikoina ole muutenkaan tullut hyvä olo yhtän mistään ruuasta. pakko sitä on syödä. tai yritän.

päivällä join vikan energiajuomani tänä vuonna joka auttoi hyvin pääsemään eroon pahasta pääkivusta. kattelin telkkaa ja siivosin ja kuudelta keitin riisiä. ja miten voi olla vaikeaa saada alas hyvä liemessä keitetty riisi. pieni annos. söin kolme haarukallista ja sit piti pitää pitkä tauko jonka aikana ajattelin että kippaan sen roskiin samantien, etten pysty laittamaan sitä suuhuni. odottelin sit et se jäähtyi ja join paljon vettä ja lopulta se sitten meni alas. mut täsmälleen sama juttu kuin kaiken muunkin kanssa: mahassa vääntää, oksettaa voimakkaasti ja ahdistaa. hyvä kasvisruokakin aiheuttaa tän. soijajogurtti meni hyvin, sillon kun sitä oli, mut sitäkään ei nyt sitten saa neljään viikkoon kun ei o rahaa. tuossa tunti sitten kun tulin koneelle otin ton toisen Nutridrinkin mitä ostin apteekista jokin aika sitten sellasia päiviä varten jos ei pysty mitään syömään.

kas, se menee hyvin alas, ei okseta. vähän maku oli alkuun outo mut siihen tottuu. onneks noi on pieniä koska niissä on kumminkin laktoosia. olen syönyt viime aikoina ihan liikaa leipää ja hiutaleita, lähinnä koska ei ole mitään muuta!! huomisen vois näkkärin sijaan alottaa vaikka porkkanoilla. vaikkakin säästellen. riisi säilyy maanantaihin ja huomenna vois syödä keitettyä perunaa sen sijaan. vaikkei sekään kyllä kovin hyväksi ole mahalle. :/

no ei tänne sit muuta kuulukaan. Maru pureskelee mua. ja yrittää vallottaa mun sänkyä. olis kiva jos vois olla ottamatta paineita ruokailuista ja korvata aterioita jollain, mut ei o varaa. tän hetken budjetti ei suo euroakaan seuraavien neljän viikon ruokaan minulle. en aio noita kuivaruokia kauaa enää syödä. ei pysty. ei saa alas. ahdistaa jo valmiiksi se miten meinaan yrittää saada alas yhdenkään aterian huomenna, maanantaina, tiistaina, keskiviikkona... ma ja ti on menoa. ja pe. sit ottaa päähän se ettei jaksa mitään, edes kävellä, kun ei ole syönyt kunnolla, vaikka siitä tulis parempi olo.

hirveen levoton fiilis. keskittymiskyvytön. ei voi rentoutua. pakko yrittää tänään jotain. Maru on pureskellut sen verran ettei tuu lukemisestakaan oikein mitään illalla. se rentouttaisi. tuolla on jonkinverran vanhoja lehtiä mitkä pitäs saada loppuun kun toisista on uudet numerot tulleet aikapäiviä. toisaalta tuskin mulla enää tänä vuonna on varaa tota toista ostaakaan..... :P no ehkä jouluksi. saattaa nimittäin olla että joululahjarahasto itellenikin on jotain kymppi. sais lehen ja suklaalevyn tjtn. O_o

innostuin tänään vähän sisustuksesta taas kerran. pitäis kysyä kissavahdilta jos se vois ottaakin Marun jo tällä alkavalla viikolla, kahdeksi viikoksi. saisin vähän perusteellisemmin siivottua ilman että yksi puree jalkoja ja jahtaa luuttua ja tunkee vaatekaappiin ja laatikoihin.

hei, outoa, olen kuunnellut tätä yhtä levyä vain kerran aikaisemmin, ja nyt kun laitoin soimaan tiesin heti miten eka biisi menee. O.o

no taidan mennä tekeen jotain muuta. löysin myös melko takuuvarman rauhottumiskeinon joka vaikuttaa jo. tavallaan toi printteri tossa vieressä on kätevä koska sen päälle ei tule ladattua läjää papereita ym. sotkua vaan siihen voi laittaa kännykän tai siis tässä tapauksessa sähköaseen. pulssi laskee heti, niska rentoutuu, ajatukset lakkaa pyörimästä ahdistunutta kehää. mitä sitä turhaan hermoilemaan ruuasta ja rahasta kun kumpaakaan ei oikein ole. onhan mulla pelastusrengas vyötäröllä, elän sillä. pitää pinnalla. taisi myös tuo ajatus viedä Maru ylimääräisen viikon hoitoon tuoda vähän rauhallisuutta.

ei oo helppoo sano tseitsei.. siis näitten lasten kanssa. kun se vaan nyt lakkais merkkailemasta nurkkia jos jaksan siivota vähän paremmin enkä jätä pusseja lojumaan.

oi oi

2011-10-26T21:46:00.000+03:00

ihkua, lääkkeet potkii.

sain vähän siivottua, lajittelin vaatteet ja laitoin likaset pusseihin ja puhtaat sängyn päälle isoon kasaan. pitää se vielä tänään selvittää pois siitä. eilen näin illalla kun Maru jahtas jotain tossa makkarin oviaukossa jossa sillon vielä loju pölysiä vaatteita lattialla, se hyppi, ja sit myöhemmin vielä olin kylppärissä ja Maru jahtas siellä jotain ja SE OLI SELLAINEN HOPEINEN PIENI ÖTÖKKÄ joita tulee herkästi kylppäreihin jos niissä on lattialla likaisia kosteita mattoja, tai viemäreistä, tai saattaa olla muuallakin kämpässä jotka SYÖ LIKAA.

sillä koiran menettäneellä kaverilla oli niitä ja opiskelupaikan kylppärissä oli ja entisessä kämpässä kylppärissä koska siellä oli just sellasia puolimätiä mattoja jotka ei siinä talossa ikinä kuivuneet. täällä EI ole. pesin kylppärin perusteellisesti about viikko sitten eikä siellä edes ole pyyhettä lattialla.

siis HYI SAATANA MUN KÄMPÄSSÄ ON ÖTÖKÖITÄ. toi kissanruoka niitä houkuttelee. täällä kävi ohjaaja kontrollikäynnillä ja sain vielä välttävän arvosanan siisteydestä, mut tiedän että tilanteen on pakko muuttua tai voin saada häädön. pesin sentään vähän noita purkkeja tänään. ja keräsin roskia lattialta. juteltiin ohjaajan kanssa vähän kaikenlaisesta, pe on seuraava kontrolli ja sovitaan sitten ensi viikosta. Maru puri sitä naista. se puhui tosi kovalla äänellä, se nyt on sellainen, eikä nälkäinen Maru tykännyt. (kun se pirulainen ei kelpuuttanut ruokaa vaikka annoin sille kaksi eri annosta, ei syönyt, piti sit lopulta ottaa uus pussi taas kerran). mut kyllä toi ohjaaja varmaan näki etten ole oikeen kunnossa..

sain ilmaiseksi ruokaa mut en nyt haluu puhua ruuasta yhtään, ajattelemisestakin tulee paha olo. (= ahmin ja sit ruoskin itteäni siitä ja ahdistun vielä lisää ja joko ahmin lisää tai menen syömälakkoon kunnes ei pysy enää tolpillaan).

luen vähän netistä kaikkee vielä. yritän tehdä jotain luovaa tai ainakin tuotteliasta mutta ei oikein iske. ei pysty keskittymään eikä saa ajatuksista kiinni. vois vaan nukkua koko ajan. ihan koko ajan.

ruokaohjeita

2011-10-26T00:35:00.000+03:00

tuli jo neljä kappaletta. laitan siihen kaikkia koristeluohjeita myös. keksin yhden noista jo kesällä, yhden eilen illalla unta odotellessa, yhden tänään päivällä ja yhden myöskin kesällä jonain iltana. kaksi on työn alla eikä mitään niistä ole kokeiltu käytännössä. eipä oikein itelleen jaksa sellasia alkaa vääntää, puhumattakaan et olis varaa aineksiin. niin ja yks on sienikeitto enkä syö sieniä. mutta tykkään kehitellä tuollaisia.

tää päivä meni ohi. nukkuessa sen jälkeen kun tulin taideterapiasta. olin siellä ihan aivokuollut. piirsin vuoria ja jäätikköä, sitä samaa aina vaan. nytkin oon ihan naatti. B-juoma herätti tossa illalla mut sen vaikutus on "long gone". on tullu väännettyä tän netin kanssa pari päivää enkä jaksanu tänään tehä loppuun. huomenna sitten. tänään olis ollu siivouksen kontrolli mut valehtelemalla siirsin sen huomiseen kun en päässy sängystä ylös niin et olis kerenny edes vähän siivoilla ennen neljää. huomenna uus yritys. keskityn nyt pelkästään makuunurkkaan ja keittiöön. vien esim. sen raadolle haisevan biojätteen jossa on paljon hyvin hyvin kuollutta kissanruokaa.

täs on läppärin vieressä Annoying Orange jolla on hyvin tehokas vaikutus Maruun. se ei tykkää yhtään. itseasiassa se on aikansa elänyt satsuma jota jemmaan tässä kun siitä kumminkin vähän kerrassaan kuorimalla lähtee vielä sitruksen hajua. se on ihan kissankarvoissa ja läppäri on sille liian lämmin kaveri joten se vähän mustuu, mutta mitäpä pienistä.

viimenen vuorokausi on ollut taas ahmimisen riemujuhlaa. ahmin yöllä nakkeja ja karkkeja. aamupalaks söin vaan omenan ja olin nälässä. kotona söin pari nakkia ja join sikana appelsiinimehua ja söin makeita juttuja kunnes en saanu niitä enää alas, ja äsken vielä ne loput nakit kylminä. hyi saatana. jos vetäs tähän vielä siiderin kimppaan (jos olis sellanen) niin ne tulis parin tunnin päästä luonnollisesti ylös. se on niin vittumaista tunkee jotain kurkkuun, en tykkää siitä enkä pysty tekeen sitä joten päädyn vaan kurjaksi läjäksi kylppärin lattialle itkemään kun ei pysty oksentamaan ja syöty ahdistaa. kylhän se nytkin, mut oli tos aiemmin illalla niin paha ahdistus/pelko et söin siihen noita O:ta ja se tasottaa mua nyt ihan ok.

kaveri vei koiransa tänään lopetettavaksi. se väänsi itkua puhelimen toisessa päässä ja mulle tuli siitä kamalan tyhjä ja ahdistunut olo. ajattelin et se menee kotiin eikä siellä ole karvakasaa, enää ikinä. alkaa itkettää itteäkin. tuntuu omakin elämä ihan tyhjältä ja pimeältä. pelottaa.

sen kaverin olen jo osittain menettänyt eikä ole oikeastaan tullut paljon mitään tilalle. netissä jonkun tunteminen ei loppujen lopuksi riitä.

ja sit on vielä ulkonäköahdistus. mä elän täysin siinä valheessa et jos et ole laiha ja kaunis niin et ole mitään eikä kukaan tykkää susta. en pääse siitä saatanasta irti mitenkään. se et elää 10 vuotta kulttuurissa joka sulkee lihavat ihmiset ulkopuolelle koska ne on tyhmiä (koska miks nyt ihminen lihoo? koska se on tyhmä ja ignorantti ja outcast) jättää aika pahat arvet. katoin mun kättä eilen yöllä. ensin se oli puhdas ja sit se oli veressä. kissa haistoi veren ja tuli siihen. saakelin muinaiset terät on ihan tylsiä. vähän aikaa sain olla tuntematta yhtään mitään ja kerkesin nukahtaa ennenkun ahdistus palasi. vitut siitä että käsissä on arpia kun ei musta kukaan tykkää kumminkaan kun oon tän näkönen. en ole ikinä ollu laiha, edes kakruna, aina oli maha. ranteet ja kädet oli ainoat laihat kohdat. saan nyt jee jee peukalon ja keskisormen molempien ranteiden ympärille sekä luun päältä että alta. siitä on tosi pitkään että on saanut sen molemmissa käsissä ja vasempi käsi on pienempi eli siinä saa jos oikein änkee luun päältä etusormen ja peukalon yhteen. ei o enää paljon tyhjää lihaa välissä. käsivarretkin on "vähemmän palleroiset" kyynärpäiden tältä puolen. sellasia vaatteita mahtuu päälle mitä en olis olettanu.

mut se on kaikki vaan tyhjää ja valhetta. pitää mahtua niihin kaikkein pienimpiin vaatteisiin ja olla laihempi kuin '99 että on edes jotain mahiksia. sit tarvii peruukin koska tästä pääkarvoituksesta ei enää kalua saa. ja sittenkään ei oo mitään takeita loppuelämästä jonkun kivan ja ymmärtävän kanssa kun on tällänen paska luonnevikainen kusipää jonka mukana tulee ihan saatanasti kaikkea ongelmia ja traumoja. Dx

*menee yrittämään nukkumista*

siivousurakkaan kiinni uudestaan

2011-10-22T19:06:00.000+03:00

niin, pääsin siihen. viikkasin petivaatteet kaikki kapioarkkuun. ne jopa mahtuivat sinne! mut ei sitten mitään muuta. lisäksi siivosin kissan pissan lattialta, laitoin sen "pesään" korituoliin uudet "päällysteet" mut ei se silti mennyt siihen, pyöri vaan vieressä levottomana kun istuin OMALLA paikallani jonka se on nyt siis vallannut. mun "tv-tuoli", pala penkkiä missä on huopa päällä.

sit tein ruokaa, samettista purjo-perunakeittoa. syön sitä parhaillaan. namia. sitä riittää vielä huomiseksi ihan hyvin - nää päivät on viimeaikoina olleet tälläsiä että nukun kahteentoista tai jopa yhteen ja syön sit jotain puuroa tai näkkäriä, tänään mysliä kun sain viimein taas jogurttia ostettua, ja ruokaa joskus viiden jälkeen. tänään söin välissä jäätelöä josta tuli ihan sikapaha olo. vaikka se on laktoositonta. sama juttu kun eilisen pizzan kanssa. toki nautin vuoden vikasta pizzasta (ei liene varaa enää ostaa yhtään), mut illalla oli ihan kamala olo.

vastasin äidin pitkään meiliin taas pitkällä meilillä, kirjotin sille kaikkia noita positiivisia juttuja, vaikka myös rahapulasta ja siitä ettei ole ollut mitä syödä tai ole saanut ruokaa alas. vaikka ainakin kissan kohdalla pitää paikkansa että jos on oikein kova nälkä niin mikä tahansa menee, niin ei kyllä mun kohdalla ainakaan. vaikka jääkaapissa ei olis mitään ja näkkäritkin loppu niin silti riisin, kanapadan, nuudelisopan ja epämääräisen pahanmakuisen vanhan chilin ajattelu kuvottaa. (olen niitä chilejä ym. viime vuoden ruokia heitellyt vähän kerrassaan pois kun ne on ihan hirveitä sotkuja. tunkenu vaan pakkaseen kun ei saa alas.) no joo, keitot on ainakin hyviä ja niitä yritän nyt saada sinne jemmaan, ens viikolla teen taas kerran nakkikeittoa. ostan kaks pakettia nakkeja tai ison. vaikkei ole seuraavilla neljällä viikolla juuri varaa lihalla juhlia. ei saa uusia vaatteita mitkä on listalla jo kauan (housut jotain 40-50 ja huppari päälle 50). no joo, odotetaan sitten vaan vielä jonkun aikaa lisää.

no tälläsiä sille kerroin.

eilen illalla tuntui kaikki olevan aika lailla päin helvettiä kun ajattelin perhettä. menen vanhemmille 11.11. sisarusten yhteinen synttärijuhla, konsertti, kotona kakkua ja viiniä. kaikki ainekset kunnon perhedraamaan. onneksi sieltä voi aina lähteä ulos jos ne käy liiaksi hermoille, vaikka ne käyttää minua yleensä aina ukkosenjohdattimena joka kantaa valittamatta kaikkien vääryydet ja valitukset. vähän on pakko, muuten ne olis siellä aina toistensa kurkussa. ja pelkään että ne on kohta mun kurkussa kun saavat tietää mun uudesta harrastuksesta. tiedän millaisia ihmisiä ne on, tiedän miten suvaitsemattomia ja kapeanäköisiä ne on ja miten ne demonisoi kaikkea mitä ne ei tunne tai mitä ne pelkää. exäni on niille ainoa oikea jumala, "eikä pidä pitämän muita jumalia". esimerkki: kesällä kerroin niille että olen saanut yhden uuden kaverin, ja äiti kysyi heti onks se mun uus poikaystävä.

aarrrrrgh. kyllä, toivon että oliskin, se on oikeasti hyvä ihminen ja kärsii tällä hetkellä asumisolosuhteidensa vuoksi, toivon että voisin auttaa sitä jotenkin ja olla tukena muutenkin kuin kerran viikossa netissä. :/

joo, nyt jään taas märehtimään ja murehtimaan kaikkea mennyttä ja mitä oon vanhempien taholta saanut kuulla ja mikä vituttaa vieläkin suunnattomasti. lupasin terapeutille yrittää katkaista sen ketjun jo ennen kuin se lähtee liikkeelle. pitää pysyä rauhallisena. maitojuoma vielä loppuun ja sit voi siirtyä jälkkäriin eli Batteryyn. älytöntä kun kädet rupes tärisemään kun jouduin kofeiinivierotukselle kun ei ollu enää varaa ostaa niitä, mut sit löysin kahvia (torstaina, meinasin seota ihan totaalisesti) joka auttoi ainakin osittain ja nyt on taas B:tä talossa ja kädet vapisee vähemmän. silleen ettei tartte pelätä et lasi tippuu kädestä. tärisi ne senkin takia kyllä että verensokeri oli koko ajan pohjilla kun en syöny melkein mitään / saanu mitään sokerijuttua kun olen tottunu syömään jotain sellasta melkein joka päivä.

kahvetta kyllä tekis nyt mieli, se on tollasta nestlen suklaa-cappuccinoa tjtn, vielä yks pussi jälellä. valitettavasti se(kään) ei ole laktoositonta joten en haluu nyt ottaa sitä riskiä et loppuilta menee turvonneen mahan kanssa. :P

no joo, mut täytyy myöntää et olen taas koukuttanu itteni kofeiiniin aika pahasti ja pitäs ottaa joku parin kuukauden katko piankohta. jospa sellasen uudenvuodenlupauksen etukäteen ettei juo sitä ennen tammikuuta enää? edes kahvia. B:tä on menny aika sikana. tein viime vuonna uudenvuodenlupauksen et yritän vähentää sitä, ja alkuvuodesta onnistu ihan hyvin mut kesällä tipuin taas stressin takia ja kun väsyttää vaan koko ajan. eka katkokuukausi on kyllä syvältä, kädet tärisee niin ettei saa kirjotettua käsin melkein mitään, ei pysty piirtämään suoraa viivaa jne. fuck it. mut sillä säästäs vähän rahaa et voi ostaa joululahjoja (itelle). muut saa täl kertaa vaan köyhän joululahjoja eli lämmintä mieltä ja jotain mikä on värkätty aineksista joita löytyy hamsterin poskista.

ostin itelle synttärilahjaksi Hello Kitty -lelun. :D näin siitä sit viime yönä unta. ei saanu koottua sitä kokonaan kun Marun piti tulla tunkemaan hampaitaan siihen. siinä voi mun noi pienet Hello Kittyt mitkä sain pääsiäismunista mennä ostaan jätskiä vähän isommalta Kittyltä. voi voi, kauan on odotettu et noita alkas ilmestyä kauppoihin. siinä taas manifestoitui lapsenmieli.

unet oli muuten vähän outoja/levottomia mut nukuin sentäs vähän paremmin kun lisäsin unilääkettä normiannokseen. ja jos sitä ei lasketa et karvahousu herätti noin kolme kertaa ja halus joka kerta ruokaa. se on nyt syönyt vuorokauden sisään jättiläisannoksen, jotain kaks pussia PLUS kuivaruokaa ja fisuja ja uusia fisuja. toisaalta leikitin sitä eilen aika lailla, ja myös tänään, ja luulen että se kissanminttulelu lisää ruokahalua. joten se on nyt pannassa seuraavat 6 päivää. pureskelkoon tota narua millä oon sitä aiemmin leikittäny.

muuten on paljon rauhallisempi mieli koska tajusin eilen bussissa kotimatkalla että vain se vaarallinen riippuvuus on se millä täytyy tehdä jotain. tajusin sen että vain SE on niistä vaarallinen, aseriippuvuudelle ei tartte tehä mitään koska noilla ei saa henkee pois keltään. :) korkeintaan näen nälkää ja elukka syö pelkkää kuivamuonaa kun rahat on palanu kuuliin ja tehokkaampaan akkuun tms. heh. no ei, kyllä sitä arvostelukykyä on edelleen jäljellä vaikka se joskus tuppaakin sumentumaan. ja ne oli ihan muut ostot mitkä tän nykyisen kroonisen miinusbudjetin sai aikaan, PLUS saamarin kallis kissanhiekka ja kissanruoka jota toi vetää napaansa suhteessa enemmän kun minä syön kahdessa päivässä. :D

nii joo, eilen kelasin vähän aikaa myös sitä että yleensä setä on lähettäny ne onnittelukorttinsa ajoissa, monta viikkoa ajoissa. mut mä en o vielä saanu omaani. eikä aikaa enää ole kuin vähän reilu viikko. hmm, pilasinko mä nyt sitten "vahingossa" sen ihmissuhteen vai mitä? ei sillä että se suhde kovin kummoinen olis ollukkaan kun mulla ei ole sen kanssa mitään muuta yhteistä kuin maalausharrastus (jonka kanssa olen ollut hyvin laiska) ja japanilaisen taiteen ihailu.. mut se on/oli ainut sukulainen johon perheen ja mummun lisäksi olen/olin yhteydessä. kun muutin pois Suomesta aikanaan hävisin kaikkien muiden tutkasta enkä ilmeisesti ole tehnyt paluuta "tarpeeksi repäisevästi" hehe.

no joo, mutta ilmeisesti se helpotus ettei tartte luopua rakastamistani esineistä sekä kaipuu ja toive siitä että perhe hyväksyisi nk. uuden minän joka siis ei muuta ole kuin vanha mistä on kuorittu vähän valheita pois, saivat minut näkemään tosi ihanan ja onnellisen unen jossa olimme kokonainen perhe once more. en nyt kerro sitä tässä. en halua rikkoa illuusiota. :) olin tosi iloinen siinä. sillä tavalla "perhe"-iloinen, ei "ainut ihminen johon luotan on mesessä"-iloinen.

extra extra

2011-10-20T21:06:00.001+03:00

näättekö profiilikuvani? tiedättekö mitä on guro (ero guro -> wikipedia)? haluatteko nähä mistä kuvasta toi on tehty? tääl ois pari. lisäksi paketissa pari Waita Uzigan työtä ajalta ennen kuin taiteilijan nettisivuilta katosi kaikki DL-materiaali, ja sit vielä 1-2 extraa siihen päälle. jaossa myös yksi Suehiro Maruon artbook. en omista itse mitään näistä vaan olen kerännyt ne netistä about 9 vuotta sitten, paitsi tuo Maruon teos jonka latasin viime kesänä sen jälkeen kun olin päässyt sairaalasta.

mut tämä on sit ihan omalla vastuulla. tarjous voimassa ehkä noin viikon. "tilaus" tapahtuu laittamalla sähköpostiosoite kommenttiboksiin. ja kannattaa lukea toi Wikipedian juttu ensteks.

googlekin löytää, mut mulla ainakin viime vuonna tuli tosi paljon huteja ja oikeastaan vaan yks osuma joka olikin sitten palliosuma... aiheutti paljon pahaa mut jos joku oikein kovaksikeitetty haluaa niin voin ettiä osotteen jostain. jos se on enää pystyssä.

NOTE: offer has expired. if still interested contact via THIS email: hybakanthevicious@gmail.com, and i'll put together a small package.

300.

2011-10-16T21:39:00.000+03:00

niin sitä sitten vaan päästiin 300. postaukseen. sen kunniaksi (jos niin voi sanoa :P) syksyn lehtiä. kävelyltä viime sunnuntaina (9.10.) tässä lähimaastossa. lenkki on yhteensä jotain 4 kilsaa ehkä jos sen kävelisi kokonaan. en jaksanut ihan kokonaan ja tulin osan bussilla koska pelkällä myslillä/jogurtilla ei pitkälle pötkitä. otin enimmäkseen kuvia kalliosta, kivistä ja sammaleesta mutta niitä sitten erikseen joskus. ei oikein valo ollut riittääkseen auringonpaisteesta huolimatta.

ensimmäisessä pyörätietä tässä lähellä Kuninkaantiellä:

toisessa haavanlehtiä maassa Turuntien varrella:

sitten hehkuvia puita Aurorakodin takana olevalla kävelytiellä:

lisää samoja:

ja vielä kerran:

se siitä. tämä viikko ei ollut ihan hirveän paha maanantaita lukuunottamatta, väsyttää ja masentaa mutta niin kauan kuin se ei mene kamalan alas pidän tavallisena syysmasennuksena jollaista en ole kokenut vuosiin. yleensä on syksyisin lähtenyt kova nousu. levottomuuskin pysyy kurissa kun väsyttää. olen nyt kolme päivää siivonnut täällä ja kylppäri on täysin puhdas, lattiakin jynssätty, ja kaikki astiat pesin. tosin likasin niitä sitten uudestaan kun tein vihannesruokaa. niiden kanssa piti olla lohta mutta koska Rainbow-lohikuutiot eivät edes haise lohelle jätin pois ja söin pelkkiä vihanneksia. ja leipää tuossa 2 tuntia sitten. kunnollista ruisleipää pakastimesta eikä pelkkää näkkäriä jota olen syönyt yli kuukauden. aika leipävarasto pakkasessa, etten sanoisi, joten sitä voi alkaa syömäänkin välillä. tein äsken teetäkin vaihteeksi ja istun tässä kaulahuivi kaulassa.

olin 2 kertaa vesijuoksemassa, mutta ens viikolla pitää jättää välistä koska ei ole yksinkertaisesti varaa. euroja matkakortissa. näen jatkuvasti unta joka siitä että joku lahjoittaa mulle rahaa ja iloitsen kun saan ostettua ainekset KUNNOLLISEEN bolognese-kastikkeeseen, tai löydän jostain purkinpohjalta vielä pari euroa, tai että löydän jostain ruokaa, esim. viime yönä löysin jääkaapista melkein täyden purkin appelsiinimehua! mutta tässä parin päivän sisällä on tapahtunut muutos: raha on lakannut stressaamasta. kun nyt sitä ei siis yksinkertaisesti enää ole. ei ole enää mistä stressata. tein eilen linssikeittoakin, kuiva-aineksista ja tomaattimurskasta, ja sitä on muutama purkki pakastimessa. voi syödä lounaana tai kevyenä päivällisenä koska ne on aika pieniä annoksia.

eli tilanne alkaa olla aika lailla sama kuin viime lokakuussa: ei ole rahaa ja jatkuvasti on nälkä. ainoa eri juttu on se että asun omassa yksiössä ja on läppäri ja kotieläin. ei ole asunnoton ja säilytä koko omaisuuttaan muovikasseissa joita siirtelee muutaman viikon välein paikasta toiseen. kämpän siivoaminenkin on auttanut paljon. se että pakottaa itsensä pysymään toimintakykyisenä väsymyksestä huolimatta. vaikken ole koskaan oikein välittänyt siitä onko siistiä vai sotkuista niin nyt iloitsen oikein siitä että saan paikat kuntoon.

ja keksin uusia ideoita - pitkästä aikaa - miten sisustaa tätä kaaosta kauniimmaksi. makuunurkasta haluaisin sellaisen että on mukava herätä aamulla. eli siellä pitäisi olla jotain nättiä katseltavaa seinillä (julisteet on helppo tehdä itse lehtileikkeistä tai tuunata vanhoja samalla tavalla), pehmeää (tyynyjä, laitan nuo Indiska-tyynyt sinne jotenkin, hippi-peiton, solmuvärjätyn silkkiliinan joka on jossain ja sinisen samettiliinan joka on samassa paikassa kuin silkkiliina), pitää kysyä jos noilla olis varastossa vielä lainaksi nojatuoleja, sitten siellä olevan hyllyn vois viimein täyttää kun se on seissyt vähän tyhjänpanttina kun en ole pystynyt hahmottamaan miten laittaisi sen nätisti. yks idea olis laittaa siihen kaikki mun Warhammer 40000 -kirjat koska ne on oikeastaan jatkuvasti luvun alla, sekä pelit koska ne ei oikein istu olohuoneen kirjavalikoimaan. kynttilät voi jäädä siihen, mun kastekynttilä ja muut katoliset koristekynttilät, sekä kaikki katoliset symbolit. haluan jotain juttuja seinälle kuten kalataulun, edelweiss-taulun ja kastelahjaksi saamani ristin. laatikoston päälle tulee sitten kaikki korut koreissa ja purnukoissa. ja kapiokirstuun tulevat kaikki liinavaatteet. se on pitänyt tehdä jo aikapäiviä mutta en voi paljon järjestellä mitään vaatteita kun Maru on paikalla. se puree, perkele! sais laatikoihin lisää tilaa vaatteille ja mikäli pyyhkeetkin mahtuu kirstuun niin saisi kenties siirrettyä muuttolaatikoista vaatteita (käytettäväksi sitten kun tippuu vielä parikyt kiloa) sinne ja laatikot nippuun kellariin = tilaa muulle säilytettävälle.

TÄMÄ seinälle, ehdottomasti!! tekstin voi peittää. ^^ ajattelin koota siihen alle/ympärille muutakin apokalypsen sorttista. kun kaivaa joitakin valokuvia sieltä missä ne ovat (mulla ON hämärä aavistus laatikoiden sijainnista muuttolaatikoissa) ja heittää siihen pari irtileikattua kivääriä & kumppania. ihan tavis valokuvia voi käsitellä manuaalisesti muistuttamaan kuin olisivat Photoshopattuja, esim. liimaamalla päälle värillistä muovia ja esim. tavalliset kauppakuitit saa näyttämään vanhoilta kun rypistää ne, antaa olla vähän valossa että haalistuvat, ja sit loiskuttaa päälle teetä, vetistä kahvia tai vesivärejä. mulla on ihan sikana valokuvia joita en tarvi mihinkään ja joiden laatu on erittäin heikko, joten sopivat loistavasti kollaaseihin. ne taas voi säilöä joko kontaktimuovilla tai laittamalla lasin alle kehyksiin. helppoo ja halpaa, sen kun kokeilee vaan.

tää kaikki on tuolla jossain luovassa aivolisäkkeessä, mut ei ole tullut sieltä ulos todella pitkään aikaan. mut nyt tuntuu että kun stressi on hävinnyt ikäänkuin pää olis huuhdottu puhtaaksi kuonasta niinkun huuhdoin eilen vessan lattialta saippuan ja pölymöykkyset ja kissanhiekan jämät. puhtaan voi sitten liata uudestaan kun sieltä jostain alkaa virrata ideoita. pitäs vaan päästä toteuttamaan ettei ne jää pollaan jantumaan.

laitan vielä pari linkkiä teemaan soveltuen (avautuvat kaikki uuteen ikkunaan):

Steampunk leather masks
Cold war city
The abandoned island of Hashima

katselin noita eilen. siellä on joukossa sellaisia jotka ovat taas sitä "altistamista" jota mun pitäisi tehdä sellaisten asioiden suhteen joiden kanssa on ongelma, tässä tapauksessa armoton pelko jonka on saanut aikaan jokin trauma joka on suljettu niin syvälle pois mielestä ettei siihen pääse käsiksi. jostain lapsuudesta/nuoruudesta kumpuavat kaikki.

hylätyt teollisuusrakennukset ja muutkin ovat kovin kiehtovia siitä huolimatta että niissä voi todella helposti kohdata abstraktit pelkonsa. ne ovat tavallaan surullisia, mutta tavallaan myös se että niissä aika on pysähtynyt on jotenkin lohduttavaa. noissa rakennuksissa eletään edelleen sitä hetkeä jolloin niissä oli elämää. se hetki ei kuole koskaan - ennen kuin rakennukset revitään maan tasalle. tuo Hashima olisi paikka johon haluaisin kamalasti päästä tutkimaan. kävelemään, kuvaamaan, katselemaan, oleskelemaan. kirjotin toiseen blogiin siitä turvapaikasta jota kaipaan ja josta näen usein unia, ja se on tuollainen hylätty rakennus. joskus koulu, joskus teatteri, joskus jokin teollisuusrakennus. voisin ottaa kunnon eväät ja rinkan selkään ja mennä tuollaiseen viikoksi tai pariksi vain jotta saisi vähän levätä ja rentoutua. ja sitäpaitsi koen tuollaiset paikat loistavina kuvauspaikkoina pienen budjetin apokalypse-, katastrofi-, ja tieteiselokuviin tai lyhytelokuviin. ..ne ovat tavallaan jonkinlaisia leikkipaikkoja minulle. on niin sääli että monet tuollaiset puretaan koska ne ovat muka ikäviä rupia tai mätäpaiseita muuten niin siloisessa kaupunkikuvassa. minusta kaupungin historia saisi ja pitäisi näkyä. voisin kuristaa ne idiootit jotka päättivät Lepakkoluolan purkamisesta. mulla oli siellä nimittäin tosi turvallinen ja hyvä olo aina ja sellainen tunne on hyvin hyvin harvinainen.

ka, tee loppui. japanilainen Kastepisara-terveystee. vanhempi pussi. tai on sitä kyllä siellä pussissa vielä, ei hätää! ja ostin uuden pussin joskus tänä vuonna ja se on "jossain". täällä on paljon tavaraa vain "jossain". todella hyvää teetä, mutta teen valmistus pitää osata, eikä saa mennä pieleen tai sitten kärsien juodaan se kitkerä litku. tämä oli 80-asteisessa vedessä 2 minuuttia haudutettua. käytän purut huomenna uudestaan toiseen satsiin joka haudutetaan samoin 80-asteisessa vedessä mutta 3 minuuttia. toinen satsi ei ole yhtä hyvää kuin ensimmäinen ja se että purut kuivahtavat yön aikana ei tee niille hyvää, mutten tee jääteetä nyt kun ei ole enää kuumaa eikä sitä tarvita joten kaks pannua päivässä on ihan liikaa.

no tää taitaa olla jo tarpeeksi pitkä juttu tälle päivälle. koska laitoin eilen sen vanhan jutun BEG:iin siellä on nyt 150 postausta ja täällä nyt 300. kiva sattuma, eikö?

huonoja uutisia, mut yritän jaksaa ja olla motivoitunut

2011-10-09T02:14:00.000+03:00

7.10. psykologi siirtyy joulukuussa uusiin tehtäviin ja jään taas tyhjän päälle. tänään oli eka kerta terapiaa, mut saan vaan 6 kertaa lisää ja sielläkin on yks välipäivä seassa. tyypille tulee varmaan jatkaja mut sen koulutuksesta ei tiennyt eikä osannut sanoa milloin se tulee. omalääkäri lähti viime viikolla veks kokonaan enkä ole tavannut vielä uutta. omahoitaja vaihtui jo muutama viikko sitten. tällästä se vaan on aina vaan. aina kun jokin muuttuu jatkuvaksi ja siihen tottuu että "tää nyt ei ainakaan ihan heti muutu" niin just silleen tapahtuu. ottaa päähän ja ahdistaa mut ei voi kuin toivoa että pystyn jatkamaan "sitten joskus" sitä mitä saadaan alotettua. toivon ettei nyt tule mitään isoa rysäystä. sellaisen elkeitä kyllä ilmassa.

sain uimahallin kloorista ihottumaa. hoidan sitä kortisonilla ja bepanthenilla ja toivon sormet ja varpaat ristissä että se häviää tiistaihin mennessä että pääsen edes silloin uudestaan vesijuoksemaan. tykkäsin siitä ja haluan käydä 2 krt viikossa.

olin aamupalan jälkeen 11,5 tuntia syömättä ja lähes kokonaan juomattakin mitään. sitten söin ja nyt on paha olo siitä että söin. taas tää alkaa. jonkin aikaa sain pidettyä ihan hyvin aterioista kiinni. pitää taas vilasta sitä listaa ja sitten kaivaa kaapeista jotain ja yrittää saada edes osa kurkusta alas. rahaa ei nimittäin enää ole. siis ei yhtään. 4 euroa tilillä mutta sinne se myös jää ettei mene miinukselle kun tulee palvelumaksujen aika. söin tuossa kaks rauhottavaa ja nyt alkaa tuntua ihan siedettävältä jo. tuo levottomuus on ollut taas nousussa, välillä menee sen mukana ylöspäin ja sitten tipahtaa taas ahdistukseen. olen vältellyt ulos menemistä pimeällä. huomenna pyykkipäivä (eikä täällä vieläkään ole siivottu juuri lainkaan, paitsi roskia vein pois haisemasta) ja sunnuntaina jos on aurinkoista vois mennä kävelylle ja ottamaan ruskakuvia. ruska se on kerrankin kaunis ja sitä on mukava katsella.

9.10. 1:45am juu oli lupaus ja sitten sen pitäminen oli ihan toinen juttu. mut emmä ketään syytä. emmä jaksa. sattuu. mut siitä pitää mennä läpi yksin, oli tilanne mikä hyvänsä. tavallaan se on totta ettei kukaan voi auttaa, vaikka ihmisten seura kumminkin piristää ja saa ajatukset pois pahasta olosta.

tuubi toimi pari tuntia pätkien mutta toimi kumminkin, ennenkun tuli siihenkin stoppi. netti ei ole pätkinyt pahasti vielä. kumma juttu. Maru tiputtelee hyllyiltä tavaraa. mul menee kohta hermo siihen. mitään ei voi laittaa mihinkään nätisti esille kun se sotkee ne. sain lakanat pestyä ja ne on tuolla (kuivina) pusseissa odottamassa viikkausta. sitten kun saan Marun vessaan jäähylle. muuten se puree koko ajan mun käsiä. sit se mouruaa siellä, mut kun jos se on läsnä niin mitään ei saa tehtyä ilman että se puree. siksi nuo muuttolaatikotkin on tuossa vielä, ei voi edes avata niitä ilman että yks tunkee siihen kynsineen.

tänään olis ollu täydellinen yö. olin hakee pyykkiä puol kasilta ja kuljin hämärän pihan poikki hidastellen. liian täydellinen. eipä paljon terapia motivoi tällä kelillä. tekis mieli haistattaa pitkät koko saatanan hoidolle. i. don't. give. a. shit.

kattelin eilen netistä vähän sellasta mitä haluaisin ostaa sit kun on taas rahaa. löysin tosi hienon puukon. MUST HAVE. maksaa tosin satasen..... (heh!)

olisin nytkin kiehumispisteessä ilman lääkkeitä. syön niitä ihan kiltisti koska näen että niille on tarvetta, jos en syö niin tappohalut kasvaa niin voimakkaiksi ettei ole mitään takeita yhtään mistään. päässä tappelee niitä vastaan voimakas halu elää "tätä elämää" ja "onnistua jossakin" ja "säilyttää nykyiset ystävyyssuhteet". kaikki menee päin helvettiä jos antaa demonille vallan. .. kaikki menee muutenkin jo päin helvettiä niin että olis kiva edes joku järki säilyttää tässä kaikessa. nytkin pelottaa vitusti olla täällä kotona. pyykkäsin päivällä ja pyykkihuoneessa iski kamala ahi kun tungin lakanoita koneeseen.

näin jotain ahdistavia uniakin. en muista mistä, muistan vaan että pelkäsin.

ei haluu mennä nukkumaan vaikka tietää että kaikki ketä tuntee nukkuu jo omissa kodeissaan joissa ne on turvassa. mä en ole turvassa täällä. kämppä on kaameessa sotkussa edelleen, yritän vähän siivoilla huomenna (tänään).

ei tästä mitään tuu. yritän mennä nukkumaan. peiton alle. pelkäämään kunnes taju lähtee yölääkkeistä. ei mitn hajua mitä syön seuraavat 15 päivää, kissanruokakin loppuu joten pitää yrittää saada sitä syömään kuivaruokaa, no ruoka kyllä kuvottaa muutenkin joten kai se on ihan yks ja sama syökö vai eikö. vitun ahdistus pahentaa vaan sitä. tekis mieli oksentaa ne 3 tuntia sitten syödyt suolakeksit, tai ehkä se on vaan itku joka on kurkussa jumissa.

color my eyes with the blue of the sky

2011-09-30T22:40:00.000+03:00

tekemistä pursuava viikko takana, väsyttää. alotin eilen juomaan punaviiniä mutten saanut alas kun alle yhden lasillisen kun tuli niin paha olo. nyt on parempi. parempi mielikin kun pääsi pois kotoa näkemään kavereita. juttelemaan ja nauramaan vaikka oli se jotenkin tavallaan väkinäistä. tuntui monta kertaa että me on menty liikaa erilleen, elämme jotenkin ihan eri maailmoissa.

siskon synttäribileetkin olis ollut tänään mutta valitsin sitten tuon Hesa-reissun niiden sijaan. ja tuntuu jo pitkään että on siskonkin kanssa kasvettu niin paljon erilleen ettei vaan sovita enää yhteen. mitä tekemistä mulla olis ollu sen bileissä minne tulee pelkästään sen kavereita? ees mun veli ei ollut edes kutsuttu. no se on varmaan töissä enivei, mutta siis ei edes kutsuttu?? ja veljen taholta olen saanut jo vuosia pelkästään halveksuvia katseita. kyllä se välillä yrittää tai minä yritän mutta ei ole meilläkään mitään puhuttavaa/yhteistä.

repäisin aamulla taas tuon helvetin olkapään jotenkin väärin niin että taas kerran se on jumissa. se meni viime viikonloppuna edellisen kerran ja oli jo lakannut sattumasta. nyt ei sitten taaskaan paljon taivutella. se on jo heinäkuusta asti jumeksessa mutten ole saanut aikaiseksi mennä tervariin.

taidanpa alkaa mutustella tokaa Kismettiäni.. päivän budjetti oli 20 e josta jäi 50 c. sain Hello Kitty -kännykkäkorun, kebabin raskiksilla ja juomalla, margariinia, banaanin, 2 Kismettiä ja 2 Batterya. kaikki paitsi kebab ja margariini oli ylimääräistä. pelijuliste ilmaiseksi. kaikki kelpaa vaikkei toi LA Noire nyt ihan lempipeleihini kuulukaan. mut koristeeksi siksi aikaa että saan sorvattua aselehdistä jotain korvaavaa/kollaasia sen päälle. mulla oli aamulla vielä 24 2-euron kolikkoa. nyt on 14 jälellä. aha, Firefox haluu tehä päivityksen.

hand in the darkness

2011-09-21T01:25:00.000+03:00

i saw a hand tonight. in a video. with a cat. from him i've only seen hands and legs. he has a nice voice, calming, content. i'm freezing, the darkness is surrounding me, the addiction is eating me, the only control is what i put in my mouth and how much. please let it be so little. let me be strong. it's not ME who's speaking here. i'm gone. i'm somewhere deep inside that safe house in my dreams. my hand is holding Seed and that's the only connection i still have to reality. please let it be the only one. let me be strong. let his voice never fade. cause that's what i'm living for. put some energy into my legs to train before going to sleep. put some love into the care i give my cat. put the right words into my mouth when i go to nutrition therapist on thursday. put the right papers to my hand when i see my psychologist on friday.

for that you can have my body for i don't need it anymore if he leaves me.

...

2011-09-18T23:56:00.000+03:00

luoja kun on karmee olo. ruoka ei pysy sisällä, palelen koko ajan, nokka vuotaa kun vastahan oli vielä kesä, muutenkaan ei saa syötyä mitään ja kaikesta tulee paha olo, ahistaa. oli pakko pistää taas ovi vähäks aikaa auki kun Maru sitä vinkuu, ja heti kun alkaa tulla tuo "syksyn tuoksu" nenään niin päässä klikkaa päälle metsästäjä ja energia/aggressio alkaa patoutua sisälle. tässä on jo pari päivää pyöriny mielessä yks juttu mitä haluaisin kokeilla. jos mainitsen siitä hoitohenkilökunnalle ne laittaa mulle niin kovan lääkityksen etten pääse enää jaloillenikaan. mut nykyinen ei mua pysäytä. ja mulla on nyt kumihanskoja. sellaisia mitkä mahtuu sormikkaiden päälle. tuolla ei meinaan enää paljain käsin oleilla, sen verran vilposaa. en tiiä miten kylmää kun ei oo mittaria, mutta alkaa kohta olla Seedin sesonki ohi. alle 10 asteen sitä ei enää sais käyttää. no, ja sitten täällä on vaan Ari johon ei lämpötilojen vaihtelut vaikuta..

join ison lasin punaviinimarjamehua. sepä teki hyvää. nokka vuotaa edelleen. tiiättekö, jollain tasolla haluaisin saada häädön. no koska en haluaisi asua tässä mestassa. vitunko väliä vaikka olisin sitten taas vuoden asunnottomana. voisin olla sitten jonkun aikaa vaikka vankilassa taposta, kamat mahtuu vanhemmille säilöön ilman mitään ongelmaa. see? i'm going to ruin my life. kukaan ei halua sitä mutta mulle ei vaan ole mitään väliä sillä mitä tapahtuu.

juu, nyt sänkyyn lepäämään vaikkei uni tulisikaan. jäseniä särkee kylmä ja jos on vielä pitempään hereillä tulee vaan uudestaan nälkä, ja kun mitään ei pysty syömään niin mitä turhaan kärsiä. banaanitkin loppui. bye.

sanoin

2011-09-12T20:46:00.000+03:00

sanoin lääkärille syömishäiriöstä haluten siihen jotain apua. koska näin viime yönä unta että olin sairaalassa sen takia. olin nälkäinen koko päivän. sitten söin vähän karkkia ja siitä tuli kamala olo. taideterapia peruuntui. huomenaamulla pitää siivota koko tää kammottava sotku täältä. isä tulee iltapäivällä. uimaryhmä alkaa. haluan sinne. on pakko mennä sinne. netti pätkii. ei o rahaa. vein pullot joista sain 13 euroa takaisin. sillä sai ruokaa. lähinnä tomaatteja ja suklaata. jota en saa alas. tykkään kun on kylmää ja sataa vettä. kastuin tänään, tykkäsin siitä. unessa sairaalassa oli turvallista eikä tarvinnut huolehtia. en syönyt siellä melkein mitään ja käteni olivat vielä ohuemmat kuin silloin lukiossa kun laihdutin alle viidenkymmenen. eilen tulin illalla kotiin pimeässä ja ajattelin ihmisten tappamista koko matkan. kotonakin vielä. kävin katsomassa Marua mutta haen sen kotiin vasta huomenna. on pakko siivota. tiskit haisee. söin lasagnea pakolla päivällä kun tulin kotiin. aamulla pari desiä puuroa, välissä banaani. pitää alkaa kirjottaa niitä muistiin. kuuntelen Klaus Schulzen Dreams-levyä. ostin kaks näitä ja kaks muuta ja pieniä vinyylejä Keravan levykirppikseltä eilen. rahaa paloi. luin Santa Muertesta. löytyy Wikipediasta ja googlettamalla jos haluu katsoa. en jaksa linkittää. katsoin sen jakson Criminal Mindsia missä oli murhaaja jota pelokkaat asukkaat kutsuivat Santa Muerteksi. nappasin sen siitä. alan käyttää sitä nimeä vastaisuudessa. jaamme tärkeän päivän joka on pyhimyksen päivä ja minun syntymäpäiväni. se on kohta. ajattelin että- niin, ajattelin. enkä sanonut siitä lääkärille mitään. vituttaa kun ei ole rahaa. menen tässä joku päivä pyöräilemään ja katson pari mestaa tästä lähettyviltä. jos ei sataisi. Seed ei tykkää vedestä. Ari ei välitä. jalat palelee kun on parvekkeen ovi auki jo tuntikausia. tarvin raikasta ilmaa. nälkä mut olkoon. pitää keksiä jotain evästä uimareissulle, kun hallista tultua on aina ihan rättipoikki. ryhmän aika on puol tuntia mut jään sinne sit vielä uimaan sen jälkeen ja käyn saunassa. pitää kehitellä jotain ruokaa mahaansa sitä ennenkin. haluaisin Seed-tatuoinnin, mut C ei pidä tatuoinneista.. miks mulle nyt on tullut tämmönen tarve miellyttää sitä niin kovasti? pelkää et se ei pidä minusta tjtn. :/

Lepoon on käyneet jo pikkuiset linnut

2011-09-10T22:49:00.001+03:00

Kuun valo kattomme harjalle hohtaa
ilta kun joutunut on.
Lepoon on käyneet pikkuiset linnut,
aika jo sinunkin on.
Aamulla heräät ja aurinko paistaa
kirkkaana tielläsi sun.
Uinu mun lapseni, lintuni pieni,
rakkaani, aarteni mun.

Nuku jo, lintuni, pulmuni pieni,
kehtoosi keinahtavaan.
Puutteet ja huolet ei valtaansa vielä
pienoista sydäntä saa.
Murhetta, tuskaa en toivoisi sulle,
kun rakennat elämää.
Uinu, mun lapseni, lintuni pieni,
tyynylle paina jo pää.

Pieni oot vielä, mut kasvat ja vartut,
vuodet kun vierivät pois.
Toivoisin siipies kantavan silloin,
kun lennät pesästäs pois.
Hetken vain kuljen mä elämän tietä
yhdessä kanssasi sun.
Uinu, mun lapseni, lintuni pieni,
rakkaani, aarteni mun.

--
Tunnen olevani juureton. Jo useampia päiviä. Elämässä on vain pari kiinnekohtaa. Mutta ne sitäkin rakkaampia. <3

Alotin äsken projekti Värikästä, siinä on jo 38 kuvaa jotka käsittelin kaikki yhteen putkeen. Niistä tulee Warhol-tyylinen kollaasi. Otin lomalla kuvia joista yritän vääntää uuden profiilikuvan sitten kun jaksan. Huomenna on aikainen herätys mutta en jaksa mennä vielä nukkumaan. Pitäisi kyllä. Menen J:n kanssa levykirppikselle ja pitää olla Keravalla yhdentoista tai puoli kahdentoista aikaan. Aamupalaksi on 2 jogurttia ja 1 banaani. Jos otan ne junaan evääksi ei tarvitse herätä niin aikaisin. Olen täysin persaukinen taas kerran mutta silti rahaa pitää riittää huomiseksi ja ensi viikolla siskon kanssa shoppailuun ja sitten elämiseen 22. päivä asti. Eli kohta jälleen puurodieetille. Niin joo ja se uimakorttikin pitää ostaa.. Whtvr. Palaillaan. Postaan varmaan kollaasin täälläkin sitten kun se on valmis. Bye.

Madness is the gift that has been given to me

2011-09-05T22:50:00.000+03:00

Kuten Jani mainitsi erään postauksen kommenteissa pitkähkö aika sitten tämä kyllä tavallaan kuvaa mun elämää.. O_o

Huomasin että olin puskemassa itseäni taas liian kovaa vauhtia eteenpäin, pakko hidastaa. Ei ole kiirettä. Istun täällä vielä lauantaihin asti. Pe iltaan yksin.

Söin pari desiä kanapataa + riisiä sekotettuna. Kamala nälkä mut ei saa ruokaa syötyä. Sen sijaan sitten jäätelöä. :P Syömiset alkaa heittää häränpyllyä oikein kunnolla. Tosin söin kyllä ihan normaalin aamupalan, paitsi valtavan eli 4 laktoositonta karjalanpiirakkaa margariinilla ja juustolla. Kamala ähky. Sitten huomasin että akku tarvii vielä aikaa latautuakseen (latasi 14:10 asti jolloin laskin ettei kannata enää lähteä polkemaan entiselle kaatopaikalle ja siirsin retken huomiselle tai keskiviikolle, koska ei saa vaatia ahdistuneelta itseltään liikaa) ja jäin kotiin istumaan koneelle. No, luin Asterixejakin. Niitä on tuossa pöydällä vastapäätä aika nivaska kun kaksi vasta sain luetuksi. Kirjotin vajaan sivun mutta ehkä siitä innostun vielä enemmänkin.

Kissa oli koko päivän poissa ja talossa on hyvin raikas ilma kun vanhempien makuuhuoneessa on ikkuna auki kissalle. On lämpimiä vaatteita mukana joten se ei haittaa. Se haisee vaan niin keväiselle että melkein odotan koko ajan kielojen tuoksua (äiti ja isä poimivat niitä aina tänne sisälle). Ainakaan ei haise tunkkaiselle ja vanhalle talolle. Eikä ole ilmennyt astmaoireita kuin vähän perjantaina ja lauantaina. Siis ennen kuin aloin pitää tuota ikkunaa auki.

Olen tullut allergiseksi kylmälle/kostealle. Tänäänkin taas tota vasenta kättä jomottaa (se ei johdu parranajovehkeen väärinkäytöstä) vaikken ole tehnyt sillä mitään erityistä. Kunhan syksy tulee kunnolla päälle alkaa jalkojakin särkeä samalla tavalla. Löysin marenkeja. Myös inkiväärikeksejä mutta niitä ehkä huomenna teen kanssa jos saan aikaiseksi laittaa teetä. Täytyy yrittää rentoutua jotenkin. Menen kauppaan (siis siirrän sen retken suoraan keskiviikolle) hakemaan energiajuomaa ja ehkä jotain viiniä ja käyn ehkä TAAS saunassa. Kävin eilen. Käytiin myös perjantaina. Sitten vielä torstaina niin saunakiintiöni on täynnä jouluun saakka. Ellen sitten tule tänne synttäreitä juhlimaan. Ei niitä kumminkaan ole mitään järkeä juhlia kotona kun kukaan ei tule käymään vaikka kutsuisi, vaikka olisi kiva järjestää juhlat edes kerran elämässään.

No, jatkan lukemista vielä vähän aikaa ja kuuntelen koneelta musaa. BBW.

I think I already fell in love O.o

2011-09-03T21:50:00.000+03:00

It's strange. I told myself, I should not get too attached. I should not hope for more than is realistic. But today, laying on my old bed, watching the wooden ceiling and the window upside down, trying to get some pics of my face which could do as profile photos, I realised WTF I already fell in love.

It's been so long since I last time felt love.. For anything human.. I didn't know how sneaky it is. Sneaky lil bitch-ass for a feeling.

It began with the nightmare last night. My psyche got completely crushed in it. My online friend revealed as a finnish troll, an spamming asshole who knew about my blogs and had read everything and started to spam and mock me because of it. He filled my emails and Messenger box with stupid jokes about me, hatemail etc. I could not defend myself. Everytime I logged in he was there and immediately started to spam. I had trusted him. And then my worst nightmare came reality. It crushed me mentally. Even when I woke up for a short time I feared it had been real. Cause THAT would KILL me.

I wrote him an email today. About where I am now and about the things we talked on Wednesday. I... Don't know. How did this happen? I should not get emotionally too close a person who propably only wants to be friends. This is so new to me. It's been really forever since I felt like this. Also, I can think about this pretty coolly. I don't have much emotion in thinking about this. But I know if I go any further with this I might fall really hard and really deep. That guy woke up a hope in me. Just a fragment, but still hope.

Hope should have been buried so deep it hardly existed anymore. I should have let go of it long time ago. Cause realistically seen there IS no hope. Nothing. Someone with my looks and personality is doomed to grow old alone. I have always just been the second - or third - choice. Those guys took me cause they didn't get anyone better. I was a replacement for a dream. From my point of view this is abuse. Control. They have told me impossible things, things that still hurt, wounds that never heal, that never go away. They were blind to my slow death. I feel they still want to control me, and I can't understand why other people - like family - don't see that. They demonize the first abuser, but still think the second one is the perfect man. Useless to talk with them.

Want to know why I drink now? Because that dream. It somehow killed a part of me. I'm unsure, I doubt. He must like me at least a little bit, how else would he have been so nice the last time we talked? He's always nice to me. He makes me feel more self confident. Happier.

I do think he's almost too good to be true. But didn't I think the same way when I met my ex? When I met J? I'm afraid I sound too clingy. "Don't fall for anyone." But it already happened. Slowly it crawled in my heart. He crawled in my heart. Please don't punish me for this world. I did wrong. Most likely I will fall, deep. It always happened. J made me fall deeper than anyone else. I survived it. It took me over ten years to get over it, and honestly, I'm not sure if I survive another fall that deep.

Every evening the last three weeks has been synonym for hell. Why does the world make me suffer like this? Is it all just the karma punishment for having feelings for the man of my dreams? Why? I had found reasons to live... I had found Seed. I had Ari, Threedog. I had plans for my future and indeed I saw a future. I was learning to live. I still hope I will be given the chance to learn to love, to share a beautiful life with the right person. Sorry for these tears, but I'm SO AFRAID to lose this all. Even this small thing called friendship. I fear it every day. Sometimes it looks like the world does not want to see me happy.

Have to stop. Don't find any more words. Sorry for writing this in english but I noticed I was writing with wrong language when already half done, and didn't want to change anymore. Sorry. I promise I won't do this again. And if it's possible to supress this love I will do it. Because it might be the only way to survive.

(Sorry A, for this. I don't want to be weak. I know I have no hope. I should not live in future dreams but sometimes they are the only thing that keeps me alive. You make my hell of evenings easier, you make me happy. Don't go away.)

weak, weaker, weakest

2011-08-26T22:24:00.000+03:00

vedin taas ällön määrän suklaata ja karkkia. siitä ei tullut hyvä olo.

pakotin itseni heräämään ja menemään labraan. kun pääsin sinne asti niin oli helpompi olo. kävin Espoon ainoassa divarissa josta lähti mukaan 4 sarjista ja 10 lehteä joista 9 ilmeisesti menee kaverille kun se keräilee niitä ja ne oli sellaisia mitä sillä ei listansa mukaan ole. kauppaan jäi vielä osa vaikka otinkin suurimman osan mukaan. en jaksanut kantaa enempää. tuo nivaska painaa monta kiloa. laitoin matkakorttiin rahaa, kävin kaupassa hakemassa pääasiassa karkkia, suklaata, energiajuomaa ja kissanruokaa. pari -30% tuotettakin lähti mukaan kuten seuraavien parin kuukauden pesuaineet. kaupassa alkoi ahdistaa, iloinen kun pääsin pois.

pelotti ettei raha riitä. vitutti niiden sairaan painavien kassien raahaaminen. onneksi bussi tuli juuri kun ehdin pysäkille. skarppasin ja jäin oikealla pysäkillä pois vaikka ajatus vaelsi koko ajan muihin juttuihin. kotimatka kesti, ne parikyt metriä kun käsivarret meinasi revetä irti olkapäistä. menin hissillä vaikka se tietää aina noin 20 metriä extraa kävelyä.

kotona söin niitä karkkeja. katsoin telkkaria kunnes kissa puri, sit tulin tähän koneelle, katsoin Avatarin loput 6 jaksoa. yritin ja pääsin nettiin. mese auki. tuli vähän juteltuakin. se keventää mieltä. 13 min yli kuuden alkoi ahdistus kuten joka ilta. söin o:n koska en jaksa juuri nyt sitä kärvistelyä k25:lla kun ne ei auta kumminkaan. jatkan batteryn juomista ja laitan kohta lisää kuvia Flickriin. mietin mitä teen tälle blogille. tekisi mieli heittää roskakoriin ja kaivaa haudasta eka blogi Sunblind. no ehkä mä vaan romantisoin sitä. asiat oli sillon ihan yhtä huonosti, ellei huonomminkin.

isä soitti ja juttelin hetken, sisko on perunut sen osuutensa mennä niille vahtimaan niitten kissaa, joten olen sitten siellä yksin koko viikon. menen kai ensi lauantaina sinne ja tulen sitten sitä seuraavan viikon maanantaina tjtn. what ever. tarjosi se mulle niitten autoa, mutten ole ajanut kolmeen ja puoleen vuoteen, enkä manuaalivaihteista sitten 2004 tjtn. O_o se sanoi soittavansa sedälle ja kyselevänsä vaikka mainitsin että se meilasi mulle ettei ole menossa sinne, tiedän miksi, tein virheen, ja jos se kertoo siitä isälle joudun selvittämään asian isän kanssa eikä siitä tule helppoa. se ei kuitenkaan ole tähän mennessä hiiskahtanutkaan. mutta olen silti tehnyt jo päätökseni siitä miten kulutan aikani siinä rotankolossa keskellä ei-mitään. laskin budjetinkin jo sen mukaan että hankin ne 2 49 euron tavaraa ensi viikolla juuri sitä varten. mun on pitänyt ne hankkia jo aikapäiviä, mutta se hinta on ollut liikaa kukkarolleni. nyt vaan tuntuu että mun pitää tehdä jotain. en aio kykkiä siellä kaiken aikaa paikoillani, ja jos olen siellä kumminkin yksin niin en ainakaan toimillani häiritse perhettä. yksi lysti mitä mieltä ne ovat.

vaikka tilanne onkin parempi kuin viime viikolla tähän aikaan olen silti vähän häiriintynyt noista, vaikkakin hyvin lievistä, näköhallusinaatioista. tavarat liikkuu, nurkkiin syttyy valoja.....

edellisetkään raapimajäljet ei ole parantuneet ja jo tuli uusia. pitääkö sen pirulaisen aina purra oikeaan käsivarteen? viime sunnuntaina kun menin tonne lähikauppaan lähdin sekavana liikkeelle enkä muistanut laittaa ranneketta vasuriin, nuo oli silloin vielä hyvin selkeästi näkyvissä. no, mitä väliä. nää meidän taloyhtiön muutkin hullut käy siellä yhtenään sen näköisinä kuin ei olisi peseytyneet kuukausiin ja aivan lääkekoomassa. mä olin vaan 120% hermostunut, huimasi ja vitutti ettei ollut kuin 20 euroa. sekoilin kassalla ostosten kanssa. iloinen kun pääsin sieltä pois. inhoan sitä kauppaa. se on kallis ja kun menee sinne tuntuu että kävelee tuhansien silmien eteen. vaikka polku sinne menee tosi nätin pikku metsän läpi missä on kymmeniä nättejä pikku polkuja ja missä istuu outoja tyyppejä joskus. törmäsin kerran yhteen joka poltti vissiin ruohoa tai jotain. istui keskellä aukiota polun vieressä pullokassi tai joku sylissä. katsoi mua, mä katsoin sitä, kävelin vaan ohi kauppakassin kanssa. on kiva kävellä niitä polkuja. osa on ihan pikkuisia. muuten reitti menee kerros- ja rivitalojen ikkunain alta ja inhoan sitä kun siellä tulee ihmisiä vastaan. kauppa on Kehä kolmosen vieressä, siinä on kaikki kierrätyssäiliöt, tosin meillä on pihassa kaikki tarvittavat. jopa scrap electronics. ^^ sininen pönttö. biopöntön kansi on aina pois sijoiltaan, laitan sen välillä paremmin, kun jaksan. se ei istu oikeassa paikassa ja se on pantu kiinni kettingillä eikä sitä siksi voi painaa paikoilleen. eilen kun vein roskia kaikki pöntöt oli about piripinnassa, kartongit sai sulloa tiiviiseen ja sekajätekin oli 2/3 täynnä. ja metalli. siellä oli vaan hitosti tavallisia säilykepurkkeja. mä laitan metalliin KAIKEN metallin. alumiinin ja jogurttien kannet jne. sulattamossa ne erotellaan, ja ihan syyttä suotta heittää hyvää kallista alumiinia sekajätteeseen. varsinkin kun joku sanoi mulle että alumiinit voi laittaa metalliromuun. -.-

what ever. nyt on silleen ok, paitsi ettei oikeasti vaan vahvuus on vain valkoisen pillerin aikaansaamaa ja kun vaikutus lakkaa tai huomisiltana viimeistään tipahdan taas ihan pohjalle. tässä on linkki sivulle jonka sisko lähetti mulle. noista huoneista jotkut muistuttavat mun makuuhuonetta: se on likainen (kissankarvoja ja muruja ja länttejä lattiassa), se on karu (seinillä ei ole mitään, pari kuvaa kaapinovessa, ei verhoja, yksi lamppu eikä koristeita, vaan vaateläjiä), ja sängyn vieressä on 2 asetta. ilman niitä mä en ole mitään.

Virhe, ja yritys sen korjaamiseksi

2011-08-24T20:07:00.000+03:00

Ja lisäksi panikointi ja ahdistus tästä johtuen. Katsotaan onnistunko vääntämään rikkomani taas suoraksi. Ei sillä, yksi lysti se mulle on (näin 30mg rauhottavia suonissa ajatellen) koska verisukulaiset ovat lipuneet kauemmas vain jo vuosia. Niillä ei ole oikeutta puuttua elämääni eikä minulla velvoitetta kuunnella mitään paskanheittoa suvaitsemattomilta kusipäiltä. We will see. Laitoin kumminkin uuden meilin sedälle, sovittelevaan sävyyn ja pääteemana valokuvaus, ja siihen myös sen että ilmeisesti tässä on päässyt syntymään jonkinlainen tiedonkulun häiriö koska minun annettiin ymmärtää asia täysin erilailla kuin miten setä sen ilmaisi. Välillä kyllä mietin mikä vittu tätä perhettä vaivaa? Miksi niiden pitää olla tuollaisia suvaitsemattomia ääliöitä?

Eipä muuta. Taidan syödä vähän jäätelöä ja katsoa jos telkasta tulee jotain siedettävää. En jaksa enää hermoilla siitä että menee ehkä välit poikki perheen kanssa.

Ruined world

2011-08-20T23:49:00.000+03:00

Alotin kirjottamaan, ja sainkin 6 sivua tehtyä tosin ei kovin tiiviillä kappalejaolla, ydinsodan jälkeisestä Espoosta. Sillä on työnimi Ruined world mutta toinen mahdollinen nimi olis Wolf's bride. Väännän sitä englanniksi koska se liittyy Deep at night -teemoihin ja päähenkilön asuinpaikka on sama kuin minun Deep at nightissa. Maailma on DAN:ssa vain vähän normaalimpi paikka sen sijaan että olisi vuosi 2111 ja 43 vuotta kulunut viimeisimmästä maailmanlaajuisesta ydinsodasta. Ruined world on juuri sitä, kaikki on pommitettu lähes maan tasalle, säteily on aiheuttanut mutaatioita, armeija valvoo selviytyjiä pääkaupungissa jossa ihmisillä on suht siedettävät olot mutta lähiöt on jätetty oman onnensa nojaan.

Jorvin sairaalan kellarissa asuu mutaation tuloksena syntyneitä hirviöitä joiden pariin kohta lähdemme, mutta sitä en jaksa tänään enää vääntää. Päähenkilö Sudenmorsian auttaa kolme armeijan karkuria pakoon laivaan. Yksi heistä on sairastunut ilkeään virustautiin ja tarvitsee lääkkeitä, jos jää kiinni niin tapetaan oitis epidemian leviämisen estämiseksi.

Se nyt on vielä jokseenkin luonnostasolla, en ole panostanut kielelliseen antiin hirveästi, vaan laittanut tapahtumia putkeen. Säädän sitten myöhemmin. Piti vaan saada jotain aikaan tosi pitkän tauon jälkeen.

Väsyttää ihan sikana, mutta roikun nyt tässä vielä jonkin aikaa. Lääkkeet toimii viimein kunnolla. Eli en ole enää sekaisin. Huomenna pitää jaksaa raahautua tohon lähikauppaan ostamaan jotain syötäväksi kelpaavaa, vaikka pinaattikeittoa. Näin unta että löysin rahaa jostain purkista, heh, turha unelma. On tuolla se satanen mitä olen jemmannut, mutta kun siihen ei saisi kajota. Pakko on tietysti. Voisin tietty mennä käymään bussilla EK:ssa, olisi vähän kannattavampi reissu, mut en oikein jaksa. Joudun käymään kumminkin viikolla ja vien sit ton uskomattoman kasan pulloja mitä on kerätty koko kesä. Kissanruokaa pitää hakea ja sen sellaista.

Sanotaan että olen tässä vielä jotain 20 min ja menen sitten koisimaan. Ellei tuolla Mesen puolella tapahdu mitään. Huomenna pyykkikin päivällä, blääh. En edes ole selvillä mitä pitäisi pestä. :P

Bye.

Back in the loop

2011-08-18T18:17:00.000+03:00

Ja se vain jatkaa pyörimistään. Ylhäältä tullaan alas taas ja vuoristoradalle. En tiedä miksi otin tän blogin takaisin koska en tiedä missä olen edes seuraavassa hetkessä. Kahden maissa yöllä vuosi verta ja olen edelleen ihan sekasin. Hirvee stressi vaikkei pitäisi olla mitään miksi stressata. Pää hajoo. Nukuin melkein yhteen, söin leipää ja niin poispäin. Ei ole rahaa ja lipsun koko ajan todella häiriöiseen ajatteluun/toimintaan. Pitäisi tietysti soitella jonnekin mutten jaksa. Ei ole mitään sanottavaa kellekään. Olen ajatellut sitä toki, tuolla on toi kriisipäivystyksen numerokin hyllyssä kynttilöiden vieressä. Mut mitä mä niille sanoisin? Että hajoan sisäisesti ja päästäni tulee ulos sarjamurhaaja?

En ole enää hetkeen tunnistanut peilikuvaani ja kaikki muukin tuntuu epätodelliselta sen jälkeen kun tulin lomalta. Lomallakin oli hyvin epätodellinen olo. Tai ehkä todellinen siellä ja niissä hetkissä, mutta sillä ei ollut mitään yhteyttä oikeaan elämääni. Ei pysty keskittymäänkään. Sen jälkeen kun luin yhden lentoasemalta ostetun sarjiksen loppuun. Siihen pystyi. Eilen join alkoholia pystyäkseni rentoutumaan. No kyllä se vähän auttoi, mutta pahensi sekavuutta, tosin tänään se on jatkunut ihan samanlaisena.

Melko ihme varmaan että olen vielä tolpillani ja pystyn tuottamaan luettavia lauseita. Otin Ketipinoria sellaisen kaksvitosen jos se auttaisi, kun niitä pitäisi syödä ahdistukseen jne. Vaikkei tää nyt oikein ole ahdistustakaan, pelkkää äärimmäistä sekavuutta. Siitä on jo joku tunti ja odotan vaikutusta. Syön kohta toisen ja yritän pärjäillä, jos huomenna olisi parempi päivä. Pitäisi mennä labraan, viimeinen mahis huomenna. Pitäisi olla 12 tuntia syömättä lääkkeitä, vissiinkin, mutta siitä ei tule tasan yhtään mitään koska en uskalla olla syömättä niitä. Siis, jos on labrassa kasilta tai ysiltä niin se voisi kyllä toimia mutta epäilen etten tasan mene nukkumaan taaskaan ajoissa.

No, se lääke. Ja menen katsomaan Threedogia jos saan tehdä sen rauhassa ilman että Maru tunkee väliin. Se nukkuu tuossa nyt mutta herää takuulla kun kuulee rapinaa. Olen laittanut Flickriin kuvia mm. täältä kotoa ja "perheestäni". Ruokaakin pitäisi syödä eli tomaattikastiketta ja pastaa, mutta koko ajatus oksettaa. Onneksi ei ole juuri mitään epäterveellistä täällä kun ei ollut varaa ostaa. Paitsi tuliaissuklaata, mutta sitä nyt ei saa alas juurikaan. Tulee vaan pahempi olo siitä. Saatan saada kognitiivista terapiaa, mutta pitäisi varmaan saada myös jotain syömisterapiaa koska tää alkaa karata käsistä täysin. Mutta emmä kenellekään mitään halua sanoa!! Mitä se auttaa jos ne jostain tietää kun sit kun menen kotiin joudun kumminkin taas syömään jotain ja heikkenen koko ajan kun olen jo ollut pöntölläkin, tosin vain itkemässä. Epätoivo kasvaa ja samalla ulkoiset paineet siitä että pitäisi muuttua ja jaksaa ja parantua. Kaikki odottaa että mä paranen. Ja siitä mä vaan tulen entistä sairaammaksi. Siitäkin kun ne kehuu miten paljon olen edistynyt. En kuulkaa ole edistynyt senttiäkään!! Kymmenen vitun kiloa ei ole mitään kun vielä on 50 jäljellä!!

Käväsen stepperin kautta kun menen hakemaan lääkettä ja ottamaan Threedogin sängyn alta.. Siinä olen kyllä viihtynyt treenaamassa jalkalihaksia, aina kerrallaan niin kauan kuin pystyy, mutten ole tehnyt yhtään mitään muuta! @*#!%

Tämä blogi on siis edelleen zombie ja syö aivoja, ja jatkan muuta toimintaa Wordpressissä kunnes tilanne selvenee. Tai siis kun pääni kirkastuu tästä niin päätän koitanko elvyttää tätä blogia vai jatkanko sitä toista vai mitä teen. Nyt on nuppi niin sekaisin ettei tosikaan. BBW.

Huom.

2011-07-12T23:47:00.000+03:00

Tämä blogi poistuu huomenillalla 22:00.

Sekavat jutut jatkuvat osoitteessa http://sitamar.wordpress.com. Siellä on sitten kaikkea mahdollista joten kannattaa varautua siihen että tyyli ja osittain teemat ovat erilaisia kuin mitä tämä blogi on sisältänyt. Sitamaria kirjotan englanniksi. Yritän olla tekemättä kirjotusvirheitä.

Muita virheitä olen kyllä näinä päivinä tehnyt kosolti, mutta en välitä. Virhe lienee myös se postaus joka tuolla uudessa blogissa on päällimmäisenä ja saattaa herättää joissakin hyvinkin negatiivisia reaktioita, mutta ainakin olen nyt varottanut.

this is the end, my friend

2011-07-04T21:53:00.000+03:00

muutan viikon loppupuolella wordpressiin ja tämä blogi lakkaa olemasta. saatan tehdä kuvameemin siellä loppuun jos jaksan. yhdistän uudessa tämän ja Shadowbound-blogin.

myös facebook-tilini tyhjenee ja vähenee huomattavasti tällä viikolla. heitän siellä olevat kaverit pellolle. jos joku sielläoleva haluaa seurata niin uudessa blogissa voi sen tehdä (mutta se on vain englanniksi). muuten sähköpostilla. luultavasti myös vähennän muidenkin blogien lukemista aika lailla.

tämä on pakollinen toimenpide. sori vaan.

uusi osoite on sitamar.wordpress.com

bye.

Päivä 20: Teema “erilaiset”

2011-07-02T18:04:00.001+03:00

nämä on saatu pääsiäisenä Hello Kitty -munista. ei ihmeempiä munia, mutta kivat yllätykset. tätä toista oli kaksi (kolmen munan paketissa) mutta sen annoin pois.

olen siirtymässä täältä Wordpressiin, eli mulla on siellä nyt blogi mikä osittain jatkaa samoilla linjoilla kuin tämäkin. kirjotan sitä englanniksi. sillä on nimi jolla ei ole mitään tekemistä aiemmin käyttämieni kanssa, ja olen myös vaihtanut nimimerkkiä. loput blogini jatkavat täällä Bloggerissa enemmän tai vähemmän aktiivisesti kuten tähänkin asti. laitan osotteen myöhemmin, jonka jälkeen pidän tämän auki vain jonkun viikon, tai 5 päivää, ja laitan sitten salasanan taakse kunnes poistan jossain vaiheessa. mutta se sitten kun saan tämän kuvameemin pois jaloista. enää kymmenen kuvaa.

p.s. nyt kanssani asuu valkoinen kissa, pikku Maru. se on ollut täällä reilun vuorokauden ja karvoja on aivan joka paikka täynnä. :D juuri nyt se nukkuu vieraspatjan joka on nojallaan laatikkoa vasten, ja sen päällä olevan lakanan välissä. :D

Päivä 19: Täällä minä asun

2011-06-27T22:31:00.000+03:00

kuvaa ei ole pienennetty. josta syystä se saattaa avautua melko suurena. en vaan jaksa tehdä näitä nyt niin tarkasti. edelleen stressiputki päällä. onneksi saan olla huomisesta torstaihin yksin.

alottelin taas vähän kirjottamaan, 3,5 sivua sain tehtyä. pakko on jotain yrittää. huomenna yritän lisää eri tarinoihin. olen nukkunut etupäässä tosi huonosti ja nähnyt todella väkivaltaisia unia. tosin näin myös maailman hienoimman lentokoneen kahtena peräkkäisenä yönä. mutta sen lisäksi naisen jolla oli tehtävä maailman pelastamiseksi mutta jonka miesystävä hakkasi sen kuoliaaksi vieressäni enkä pystynyt saamaan sitä lopettamaan. ja vankilan mistä toiset yrittivät karata ja toiset yrittivät tappaa karkurit ihmisten huviksi. oranki auttoi hyvistä eli sankaria joka voitti kaikki matsit, verta vaan litisi alas porraskäytävän palkeista jotka olivat veitsenteräviä kun pahikset tappoivat etupäässä syyttömiä. viimeisen matsin sankari joutui käymään krokotiilinkitaista lentävää kovakuorista otusta vastaan jonka leukaperät leikkasivat ihmislihaa kuin veitsi pehmeää voita ja syyttömien toivo vapaudesta (pääsisivät jos sankari voittaisi) alkoi hiipua kun sankari totesi hyvän onnensa hylänneen hänet.

noi on aika harvinaisia nykyään. en kuitenkaan pelännyt oikeastaan kummassakaan. ja heräsin ennen kuin kauhu sai vallan.

viime viikolla oli todella stressaavaa, ihme että pääni on pysynyt koossa ylipäätään. olen pahimmasti persaukinen kuin koskaan, eli ellen saa rahaa ja pian en pysty maksamaan vuokraa kahteen kuukauteen enkä syömään itse yhtään mitään kahteen kuukauteen, ja jossain vaiheessa kotiin jemmatut pastat ja puurohiutaleet ja näkkäri loppuvat. tällä viikolla pitää maksaa näöntarkastus koska tarvin kipeästi lasit sekä aurinkolasit vahvuuksilla ja käydä eläinlääkärillä ostamassa kissan erikoisruokaa ja ravinnelisä. eli sinne uppoavat loput kuntoutustuesta ja vuokran maksu ajallaan on jo toivotonta, puhumattakaan polikäynneistä sitten kun matkakortista loppuu mehu. x_x

eli, tällä viikolla on pakko käydä kaupassa, luultavasti keskiviikkona kun menen näöntarkastukseen, mutta voin ostaa vain about pussin perunoita, tonnikalaa, ehkä banaaneja, ja sitä millä pidän moottorini liikkeessä eli energiajuomaa. jogurttia jos meinaan tuhlata. tosin on sitä täällä vielä joksikin aikaa.

no joo. whatever. palailen taas joskus. naapuri luukuttaa taas jotain paskaa musaa. menen kohta nukkumaan. eka meili ja sitten katon youtubesta pari musiikkivideota. bye bye.

endless loop

2011-06-20T22:16:00.000+03:00

of fear. everything begins and ends with fear.

varsinkin hyvät päivät. illalla tulee tosi huono olo. joten taidan tästä mennä nukkumaan. nyt on niin kiireistä etten luultavasti ehdi päivittelemään kun 3.7. jälkeen vasta.

p.s. mut herätettiin taas tavalla josta joku muu olisi kauhuissaan: tähtäämällä aseella päähän ja sanomalla "ammun sinut". hyvin lievästi vituttaa koska se on epäkunnioittavaa, mutta muuten ei oikeen. en tunne mitään. koska en tunne mitään enää noita ihmisiä kohtaan jotka tuon ovat tehneet. en tunne oloani uhatuksi mutten myöskään kauhean hyväksi enkä enää halua olla jatkuvasti niiden seurassa. nyt on mennyt 3 päivää exän kanssa ja olen jo ihan täynnä sitä. :P stressi on massiivinen mutta näyttäytyy yksinomaan siinä että aivo alkaa lakkoilla. tarvin edes yhden päivän tällä viikolla että voin olla yksin ja rentoutua. bbw.

p.p.s. jos joku ihmettelee tota lopetusta "bbw", se tarkottaa "be back whenever".

Päivä 18: Tunteet

2011-06-15T21:07:00.000+03:00

enkeli ja piru. :) kaksisuuntainen jakautuminen joka heijastuu tunteisiin.

p.s. kuvaa ei ole pienennetty eikä muokattu.

Päivä 17: Hetki

2011-06-13T16:00:00.000+03:00

otettu 18.4.2011. tulossa Keravalta Espooseen, odottamassa A-junaa Pasilassa laitureilla 8 ja 9.

tähän oli aiemmin varattu toisenlainen kuva mutta jätin sen pois koska tämä on parempi ja niitä ikivanhoja kissakuvia on muutenkin ihan liikaa. seuraava kuva on vaikee, "tunteet". ei mitään hajua mitä siihen keksisi. mutta mietin asiaa. on tuossa yksi mielessä mutta se on K-18 materiaalia. siihen liittyy kyllä jonkinverran tunteita juu, sellaisiakin mitkä ovat silmieni edessä jokaisena elinpäivänäni. katotaan.

viikonloppu oli kiva ja rentouttava suuresta aktiivisuudesta huolimatta. pääni ei palanut vaikka 90% ajasta tuli vietettyä täydessä paahteessa. first time since 2002. lääkemuutoksia joihin on vielä totuteltava mutta jotka parantavat toimintakykyä about 90%. hyvä iloinen olo. mutta pitää levätä enemmän. viikon ruokarahat paloi pakolliseen taksikyytiin viime yönä mutta kuka välittää ruuasta? kyllä sitä senverran pakastimesta löytyy, sekä jogurttia, kaurahiutaleita, leipää pakkasesta ja näkkäriä. iso kimpale juustoa ja avaamaton paketti kevyttä kalkkunametwurstia. pari omenaa, perunaa ja porkkanaa, 2 kiiviä. 2 fazerin suklaapatukkaa ja melkein koko pussillinen karkkia joka seisoo tuossa jo kolmatta viikkoa lähes koskemattomana. raparperia löytyy josta teen illalla raparperikiisseliä. tai huomenna. :)

20 jäljellä

2011-06-09T21:02:00.000+03:00

280 postausta. tämä blogi alkaa olla tiensä päässä. 20 vielä ja lopetan tämän. nää mun blogit on yleensä kestäneet sen about 300 postausta ja sit on tullu mitta täyteen. noi muut jää käyttöön. en tiedä jatkanko juttuja vielä. tuntuu vähän siltä että blogiurani alkaa olla lopussa. ehkä se johtuu siitä että olen viimein hankkinut elämän. xD tai siitä etten enää vaan tykkää tästä blogista.

ja sitten että jos jatkan niin jäänkö bloggeriin vai etinkö jonkun muun mestan. tietysti helpointa olisi tänne jäädä kun noi kaikki muutkin on täällä. ettei tarvi kirjautua sataan eri mestaan.

joo taitaa se kuvameemi keskeytyä muutenkin, tai sitten jatkan sitä siellä toisaalla. haluaisin kyllä tehdä loppuun vaikka siellä on vaikeita joihin ei ole mitään ideaa mitä postaa.

olen ollut tosi sairas tällä viikolla (ruokamyrkytys), valvonut, mennyt rajoille jotka ei edes tulleet vielä vastaan, kerännyt lisää stressiä niin että pää meinaa hajota, saanut syömisongelmat taas päälle ja vitutuksen kaikkea kohtaan. vihaan ihmisiä ja elämääni, mutta olen myös samalla saanut uutta motivaatiota ja sisäistä vahvuutta. kun kesäkuu on ohi kaikki stressi jää taakse. heinäkuun alusta saan pikku kissani kotiin, ja toivottavasti saan sen pirun takuueläkkeen pian koska olen taas auki. ja vielä pitäs mennä 22. päivä asti sadallaviidelläkympillä ja siihen väliin mahtuu helvetisti reissaamista ulkomaita myöten. toivottavasti ei tuu laskuja joissa on eräpäivä sitä ennen. matkakortissa on sentään vielä 33 euroa ja pääsin tänään vaihdolla kun kävin verikokeissa. bussi pysähtyi odottamaan kun juoksin ihan täysillä. hei, olen aina ollut pirun huono juoksemaan ja inhonnut sitä syvästi, jo kymmenen metrin matka on ollut tuskaa, ja nyt pystyn ottamaan tollasia spurtteja aika usein. ei edes alkanu hengästyttää paitsi vähän. mitään en oo tehny ja kunto on silti parantunut.

nyt taidan mennä nukkumaan ja jätän seuraavat videot sunnuntaille tai maanantaille.

5 tuntia meni et sai 2 siideriä juotua, jee

2011-06-05T02:10:00.000+03:00

pelko. tuo pahoinvoinnin tullessaan ja ruoka alkaa taas kuvottaa. jo sen ajattelu mitä on tänään (eilen) syönyt ja mitä tulee huomenna syömään. pitäisi tehdä hyvää nakkikeittoa. päädyn kumminkin syömään vaan puuroa ja kiivejä. :P

en halua puhua siitä mikä sen nyt taas nosti pintaan. sanon vaan että pers-ut saisi painua helvettiin täältä ja vieköön sen perässä roikkuvan levänsä mukanaan. vitutus oli paha, ja sitten aloin pelätä koska joutui ajattelemaan ihmissuhdekuvioita. no niitä nyt on muutenkin märehditty kyllästymiseen saakka, ja on niihin liittynyt pelkoa aiemminkin, nyt se vaan tuli erityisen vahvana. pelko on vähän sama juttu kun stressi: tekee huonoa päälle. stressi vetää elimistön sekaisin ja pahentaa skitso-oireita, pelko samoin paitsi pelko tuo päälle myös tän ruokakuvion ja ylipäätään pistää rutiinit sekasin. ja just pääsin eroon stressistä ja tää päivä meni ihan hyvin.

nyt on uusia (vanhempien vanhoja) kalusteita. kaks uutta huonekasvia, kattolamppu, marjoja pakastimessa.. ostin kissan kantokopan, sille peiton ja lelun. itelleni vaan sen lampun ja makuukoppiin mustan karvamaton. saisi olla vähän isompi mutta sinne tulee jossain vaiheessa laatikosto ja toiselle puolelle yöpöytä koska käännyn nukkumaan toisin päin, joten sillon se on siihen koloon sopiva. vaikka haluaisin värejä tänne päädyn kumminkin aina joko valkoiseen tai mustaan. höh. en ole ikinä ollut mikään mustavalkoisen ystävä ja nyt kotini on pääsävyiltään mustavalkoinen. ja on täällä vähän puutakin. sain vanhan roskalavalta muinoin löydetyn korituolin joka on aika kurjassa kunnossa, mutta pystyy siinä vielä istumaan.

tein tossa illalla kuvankäsittelyä ja nyt löytyy käsiteltyjä messukuvia kuvablogista. yritin nähdä vähän enemmän vaivaa niiden kanssa. olen tyytyväinen, erityisesti viimeiseen ja siihen savuefektikuvaan. mut nyt on pakko mennä pois netistä tai panikoin tässä koko yön. tiedätte varmaan että on vain yksi tapa saada tämä loppumaan kertalaakista, kun lääkkeet ei auta. :P nyrkinkin teloin, en vaan yhtään tiedä missä ja miten. tuolla pihalla kai tai tavaroita kantaessa. :P

koti-u

2011-05-30T01:02:00.000+03:00

koti-u-duin taas vanhemmilta. siihen meni reilu kolme tuntia. kotona odotti kasa paskaa ulko-oven takana. mainoksia kuin kokonaiselta viikolta, tasauslasku josta en tajunnut mitään ja VITUN PASKAA sossulta. pää meinas räjähtää. mut tein lohtusyömistä, vedin rauhottavaa ja pistin paperin nurinpäin ettei tartte katella sitä ja tulin koneelle videoitten pariin, ja tässä istun kohta neljättä tuntia.

ja olen nyt ensimmäisten varvassandaalieni ikinä omistaja. iloinen sellainen. :) tosi nätit ja kokoa pienempi sopii tosi hyvin. on ne nytkin jalassa. eikä maksaneet kun jotain vitosen ja isä maksoi kun haki ne Lidlistä. olivat kuulemma vikat eikä 38:a olis ees löytyny. oranssia ja ruskeeta. retroa ja samalla aika modernia, ja kukkasia. :)

lauantaina oli ihana retki Heisanharjulle (47,3 kilsaa vanhemmilta pohjosen suuntaan, Jaalan takana), mun velikin tuli mukaan. käveltiin yhden järven ympäri ihanaa polkua mäntymetsässä, syötiin nuotiolla grillattua makkaraa ja kateltiin hienoja maisemia. järvien rannassa oli myös suota joiden yli meni LIUKKAAT pitkospuut. liukkaat. liukkaat. varoin niitä 99% ajasta, tosi paljon, ja sen kolmen sekunnin ajan kun kaivoin nenäliinaa taskusta jätin ne huomiotta ja lensin heti selälleni suohon. hirvee mustelma takapuolessa kun se osui niihin lankkuihin, mut muuten oli kyllä pehmeä lasku. ei vaan meinannu päästä sieltä mätteiköstä ylös kun jalat sojotti ylöspäin ja loppu makas siellä suossa. :D loppukin päivästä meni hienosti ilman riitelyä, vaikka illalla sängyssä mulla soi korvat puol tuntia kaikesta siitä puhumisesta. otin sieltä kuvia ja tänään vielä vanhempien pihasta. kasvit kasvaa hyvin kun sataa.

ei niin hirveetä mielialan ylös ja alas pomppimista kun aiemmin viikolla ja viime viikolla. vähän aikaa näytti asiat olevan taas ihan kunnossa ja meidän perheellä toivoa. ei edes tullu ikävää kommenttia viiltojäljistä kun kerroin siitä äidille etukäteen. puhuin sen kanssa paljon kaikesta. se on hienoa että meidän välit on parantuneet noin paljon.

en tiiä miks mutta nyt on jotain taas napsahtanut päässä, en kyllä tiedä onko tää nyt miten "oikein" koska tuntuu että kausien mukaan persoonallisuuteni vaihtelee tosi paljon, ja aloin käyttää taas koruja, korviksia ja muita, ja olin kiinnostunut yhdestä tosi hienosta vadelmanpunaisesta talvimyssystä joka löytyi Pellervo-lehdestä, ja neulepaidasta joka oli toisessa samanlaisessa lehdessä. oli tosi nätti. ehkä se on lähestyvä kesä?? haluisin että ehkä ensi kesänä mahtuisin siihen yhteen vakosamettihameeseen jonka ostin joskus vuonna kivi ja miekka. sen kanssa sopis oranssit puukengät tai nää sandaalit. sen kanssa ostin sellaisen iso-kaula-aukkoisen paidan joka on aika lyhyt ja sellaista ryppyistä materiaalia, punaisen ja valkoisen kukertava. se on tavallaan iso resori. se on hieno. en vaan ole koskaan voinut käyttää kun ensin en mahtunut ja myöhemmin lakkasin olemasta nainen kokonaan. :/ ..tai sitten se on se että jokin toivo on herännyt että vielä jonakin päivänä löytäisin uuden kumppanin. O.o aika lailla toiveajattelua kyllä. pelkään kovasti ettei se koskaan toteudu. mutta toivoahan voi.

olen nyt jopa ihan hitusen sosiaalisempi kuin aiemmin. tahtoisin uusia kavereita, IRL-kavereita. siitä huolimatta että mykkäkoulu ex-bestiksen kanssa loppui tänään kun se otti yhteyttä. olen siitä iloinen. se ei ollut vihainen eikä mitään. laitoin sille jotain sekavaa vastaan. laitan huomenna jotain parempaa viestiä. olen hirveän ujo kysymään sellaisilta keitä haluaisin IRL-kavereiksi, että alkasko ne. Ó_o pelkään.

ja sitten pelkään myös kamalasti sitä että ihmiset saa musta väärän kuvan meilien / kirjeiden / postausten perusteella ja kun ne näkee mut IRL ne juoksee heti karkuun. :/ ulkonäkö on viiskymppisen kaiken menneen stressin ja paskan ja lääkkeiden takia ja pään sisällä olen jumittunut johonkin varhaisteini- tai teini-ikään koska en oikeastaan koskaan saanut elää normaalia sellaista. :/

huomenna on pihatalkoot. toivottavasti olis parempi keli kuin tänään. ei sadetta. ja täällä on hitosti kylmempää kuin Kymenlaaksossa. :P niitten jälkeen pitää hoitaa pari nettiasiaa ja soitella tulevan kissani kotihoitopaikkaan ja sitten vois vaihteeksi katsoa vähän telkkaria. sitä hirveetä läjää nauhotettuja pois tilaa viemästä. sen Shaun of the deadin vois kattoo. se oli tosi hauska sillon kun eka kerran näin sen. :D

juu, mut nyt menen nukkumaan viimein. puhti ei lopu vielä, mut pitää vaan taas herätä puol ysiltä että kerkee aamupalan syödä ennen talkoita. ja pestä. hampaat. vanhemmat tulee ens lauantaina täällä käymään ja tuo mulle ruokapöydän ja kaks tuolia. :)

lost you somewhere :/

2011-05-24T16:10:00.000+03:00

(päivällä kirjotettu, englanniksi koska laitoin muuallekin enkä jaksa kääntää)

thrown back to the year 2000 in one night. and not to those few good memories. everything seems broken again. nightmares in which those who i wan't to be friends with IRL or online turn me down because i freaked them out, there are insects in my sugar bag and i see poor hurt cats who'd need someone to take care of them and i can't do anything. ;_; awake half the night, couldn't get sleep when just crying all the time, then finally the meds worked and i fell asleep, only to wake up to this nightmare again.

one good day in a while and everyone tries to spoil it from me - and they do managed in that. isn't it just good if i at least sometimes (and this year has been hard) in a while feel happy and content? don't need to think about all the problems for a while? can relax and shut off my brain from all the other daily trouble? i'm heavily stressed right now, i need something my mind can rest on. and if i find something like that certain people just feel like they have to "bring me back to reality" or whatever and take me even the tiniest bit of joy. it's not healthy to always dwell on the problems and i don't WANT to do that all the time. they do cause me stress but i don't want to have them on my daily plan.

i have dreams. i hope them to come true one day. i'm not crushing the dreams of other people or critisizing them if they don't clean up or take care of their problems either. so why should someone feel the need to crush my dreams and constantly remind me of the bad things, as if i didn't know by myself how difficult it is in a life like this where nothing is stable?

as soon as i get back the shirt i forgot in his place i'll kick him out of my life, or at least mostly. in my dream he was the one to walk out of my life. he's normally not that sort of person who gets angered easily. he has a lots of calmer attitude than me. but calling me a scared dog who's trying to lurk away of trouble? that i should get my life in order before worrying about bad internet connection or getting a pet? hey, here's nothing going to change! ever. i'll stay unstable the rest of my life. the meds can only even it down a bit, never completely. i have accepted that and i'm doing fine, i take it how it comes as i can't do a thing to avoid it anyway. in good times i want to have fun, relax and enjoy that time. as i know there's a bad time to come which i have to survive, mostly without any help from others. i don't easily accept help from people i don't fully trust. and there are about none of such, and those who try to help of their own initiative usually just don't understand how serious this can get, or they don't know what to do. it's nice they try, though. i listen to my guts when it comes to people i trust. and if it takes a long time to feel easy with someone, or gaining trust, that's a sign it won't work forever. i can't force myself to trust someone. i try to be open and friendly, but i'm constantly afraid to be betrayed and backstabbed by those people. abandoned and turned down. and i'm sorry for everyone who tries to help, but right now i have no-one to fully trust. except my guns. and maybe my laptop..

damn tears still keep flowing out of my eyes. :/ i tell myself to stop whining like a scared dog and move on, but my feelings just won't let go. have no-one to talk to, that's why i'm posting this everywhere. :/

M & P

2011-05-20T12:03:00.001+03:00

19.5. Metsässä ja puistoissa.

Metsissä ja puistoissa kulkee monenlaista väkeä. Sen voi lajitella suurinpiirtein seuraaviin ryhmiin: 1) Rymistelijät, 2) Luonnosta nauttijat ja 3) Hiipparit. Rymistelijä menee vaikka suoraan puskan läpi ja yleensä viettää luonnossa aikaa pakosta, ei omasta tahdostaan. Ei kunnioita metsien ja puistojen sääntöjä, pudottelee roskia jokiin ja käy paskalla harvinaisen puskan juurella. Luonnosta nauttija on hiljainen kuuntelija jota kiinnostavat kasvit, metsän tuoksut ja sen eläimet. Tämä ryhmä viettää paljon aikaa luonnossa, käy vaeltamassa ja leiriytyy mielellään metsiin, vie omat roskansa mennessään ja pysyttelee polulla paikoissa joissa se käsketään tehdä. Ja sitten on Hiippari. Tämä lajike suosii puskia ja alueita joihin voi sulautua näkymättömäksi. Hiippari on herkkäaistinen ja piiloutuu jos tuntee olonsa uhatuksi. Tarkkailee ihmisiä puskiensa suojista kuin eläin.

Pervot voi luokitella ryhmään 2. Vaikka ne joskus saattavat käyttäytyä kuin Hiipparit, ne tuntevat yleiset vaellusreitit ja liikkuvat niiden tuntumassa, oleskelevat siellä missä on muitakin ihmisiä vaikuttaakseen harmittomilta.

Rymistelijät yleensä kuulee jo kaukaa eikä niistä kannata olla huolissaan koska ne menevät ohi ja jättävät rauhaan kun antaa niiden rymistellä eikä ala nipottaa. Luonnosta nauttivat tunnistaa siitä että ne kävelevät polulla ja juttelevat keskenään. Pervot kulkevat yksin eivätkä juttele. Watch out for pervos! Hiippareita ei yleensä löydä vaikka kuinka etsisi.

Jos haluat kulkea metsissä ja puistoissa turvallisesti (ja olet paranoidi tai näit edellisenä yönä karmeita painajaisia) noudata seuraavia sääntöjä:

- Vain päiväsaikaan kannattaa esiintyä luonnosta nauttijana, muutu yöaikaan Hiippariksi
- Kun kävelet, pidä yllä tietty vauhti, mutta se ei saa olla liian hidas (= huomiosi on suuntautunut jonnekin muualle kuten kännykkään, olet helppo uhri), eikä liian nopea (= pelkäät, olet helppo uhri)
- Ennen kuin teet päätöksen suunnastasi tai seuraavasta siirrostasi skannaa ympäristö. Käänny 360 astetta sulavasti ja tutki samalla maasto silmilläsi niin hyvin kuin kykenet. Jos et kykene käyttämään silmiäsi, laita musiikki pois päältä ja kuuntele, jos kuuloaistikin on pois pelistä haistele ilmaa ja tunnustele ilman liikkeitä
- Teeskentele rymistelijää, älä liiku yksin ja puhu toisen rymistelijän kanssa kovaan ääneen

Olin päivällä kävelemässä läheisessä kartanonpuistossa sen jälkeen kun heräsin painajaisista vielä pahempaan ahdistukseen. Satoi tihkua ja metsä ja kasvit tuoksuivat. Löysin kukkivia kolmiapiloita. Näyttivät kyllä aika paljon vanamoilta. O.o Vaaleanpunaisen pienehköt kukat. Mutta lehdet olivat sellaisia kuin kolmiapilan. Tai ehkä ne olivat ketunleipiä. Olisi ollut hyvä olla kamera mukana mutta halusin olla siellä ilman sitä suorittamisen painetta joka tulee välillä kun yrittää saada hyviä kuvia. On pakko hankkia jalusta, koska se tekee huonostakin kamerasta paremman. Kielonlehdillä oli hopeisia vesipisaroita ja valkovuokkojen päät nuokkuivat ja lehdet olivat märkiä. Tammenlehdet olivat minikokoisia ja täynnä viileitä vesipisaroita. Puistossa kasvoi monta valtavaa erilaista puuta ja ainakin yksi lehtikuusi. Kartanon edustalla oli vähän köyhähkö terassipuutarha ja kaunis ympyränmuotoinen kukkapuutarha. Puiston poikki virtaa joki josta en ole varma mikä se on mutta veikkaisin joko Glims tai Gloms, koska ne yhtyvät paljon myöhemmin Espoonjoeksi. (Ja eilen kun ajoin bussilla Oulunkylässä kaksi vanhaa pummia jutteli siitä samaisesta joesta. Pysäkillä ne puhuivat että jos eläkeläislippu ei kelpaa niin vaihdetaan kuskia, ja hymyilin siihen ihan automaattisesti, ja se eläkeläinen niistä oli ilahtunut että joku osoitti siten positiivista huomiota. Meinasin sanoa niille että 1.6. alkaen minäkin olen eläkeläinen. Oo) No enivei, joki oli aika mutainen, keväällä se oli kirkas kun lunta oli vielä maassa, ja nyt siinä virtaa tietysti kaikki mahdollinen lössi ja maasta irronnut möhnä. Tulvat ovat kyllä jo laskeneet.

No, tulee toisia keväitä ja sateisia päiviä ja kun saan taas rahaa ja maksettua laskut ja lyhennettyä velkoja ostan jonkun halvahkon jalustan kameralle. Haluan hyviä kuvia vaikka kädet tärisee.

Joo, metsä.. Yleensä jos liikun metsässä teeskentelen alkuun luonnosta nauttijaa, niin kauan kun pysyn polulla, mutta pystyn myös liikkumaan poluttomassa maastossa rymistelemättä, yritän pitää mahdollisimman vähän meteliä ja aistit avoinna. Eli siis tyypillinen hiippari. Ja metsissä käytän vaatteita joissa pystyn maastoutumaan puskaan ja jos pysyn liikkumatta olen huomaamaton. Jos mukana on valkoinen muovipussi tai värillinen reppu käyn niiden päälle makaamaan. On kiva leikkiä tavallaan eläintä ja tarkkailla metsissä kulkijoita, erityisesti rymistelijät ovat hyvä kohde, joskin käyvät pitemmän päälle hermoille. Aistit on hyvä pitää herkkinä..

Hajuaisti estää bussissa joutumasta istumaan pummin viereen, näköaisti säästää parhaassa tapauksessa turpakäräjiltä, kuuloaisti varottaa lähestyvistä ihmisistä silloin kun ei missään tapauksessa halua lähelleen sieluakaan, makuaisti varottaa sopimattomista tai pilaantuneista ruuista, tuntoaisti on samaa kuin lukeminen. Tuntoaisti auttaa tallentamaan informaatiota, esim. vaikka kasvin lehdistä ja niiden pinnasta ja koostumuksesta. Jos vaikka jotain pitää oppia..

Tein äsken taas yhden kuva-teksti-valitusvideon kun tunnen oloni hyväksikäytetyksi ja satutetuksi EX-parhaan kaverin taholta vaikka tottahan se tietty puhui. Mutta kun muutenkaan ei ole auttanut enää kuukausiin niin miksi vielä kaataa suolaa haavoihin? Ja kun tein kyllä selväksi että olen epätasapainoinen ja huonossa kunnossa. Miksi potkia lokaan kun muutenkin makaan jo mahallani pohjalla? No, se ei varmaan välitä. :/ Ei se ole ollut kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu enää pitkään aikaan. Mun pitää aina vaan kuunnella ja nyökytellä ja olla samaa mieltä jne. Yritän olla anteeksiantava mutta viimeaikoina (no siitä on jo hetki kun sen viimeksi tapasin) sen loukkaukset on menneet jo sellaisiksi että jos olisi menossa aggressiivinen kausi se olisi jo saanut turpaansa tai vähintään pari keltaista muovipalleroa päähänsä. Ei vaan enää oikein jaksa sellaista.

Piti nähdä se ja pari muuta huomenna, mut olen harkinnut jos perun ja säästän rahaa. :/ Ei huvita kuunnella sen huomautuksia että "et sitten puhu mitään tollasista" ja "mä en halua kuulla mitään tollasta" jne. Ne kaks muuta haluisin kyl nähdä mut en vaan halua kuulla yhtään mitään vittuilua siitä että voin välillä huonosti. Sekin käy jos nähdään ja käydään pari kauppaa ja kun tulee ruoka-aika menen sinne missä haluan syödä ja muut menevät Subiin tai jonnekin muuhun roskaruokapaikkaan joiden aterioihin olen kyllästynyt pahasti, ja menen sitten myös omille teilleni. Enkä tasan osallistu keskusteluun jos koen että joku vittuilee mulle. Mut J kuten vanhempanikin vaativat aina että vedän jotain teatteria muiden nähden että kaikki on kunnossa, ei saa häpäistä niitä. Whatever. Ei mulla ole mitään hävettävää. Se että on tuoreet viillot oikeassa kädessä joka eilisyöhön asti oli täysin puhdas ja käyn keskiviikkoisin täyttämässä dosettini pihan toisella puolella - se on normaalia elämää mulle. Mulle sillä ei ole mitään väliä mitä jotkut siitä saattaa ajatella. Ei ole pakko vastata avunhuutooni, silloin harvoin kun edes huudan apua hiljaisesti, mutta voisi olla vähän tilannetajuisempi.

Kuten sanottua, whatever. Nyt menen taas kattelemaan videoita. Ja meilin jos nykyinen ex olisi vastannut, ja laittamaan äidille kiitokset kirjasta jonka sain. Hieno, Lämmintä leipää tai joku senniminen. En nyt jaksa nousta tarkistamaan. Tuli heti hirvee hinku saada lämmintä leipää, mut tyydyn nyt vielä pakasteesta otettuihin Lapin rieskasiin yms.

P.S. En saanut postattua eilen koska netti ei toiminut, ja siinä on nytkin vielä jotain vikaa jota en keksi mistä se voisi johtua. Heittää mut koko ajan ulos sivuilta minne pitää kirjautua kuten äsken täältä ja minuutti sitä ennen meilistä. Olen menossa Hesaan eli Stadiin tänään iltapäivällä. Jos saisi kaverilta velkansa ja sen yhden kupongin. Eilen oli vittumainen ahdistuspäivä mutta viime yönä oli jo parempia uniakin, kuten se Horneteista ja muista moderneista hävittäjistä jotka lentelivät sinne tänne ryhmissä ja sekaisin, kuvattuna mukana lentävästä koneesta. Siistiä! Ikävä kyllä selostajan pärstä oli puolet ajasta keskellä kuvaa. Lopussa oli jotain hiihtämisestä, perheestä, uni-Keravasta joka on ihan outo mesta, ja tietty aseista. No niistä en olekaan nähnyt unia hetkeen. Ja tääkin oli aika absurdi. O-o Pitäisi varmaan kohta syödä lounasta (tunti aamupalan jälkeen? WTH?), tai ennen kuin lähtee minnekään. Yritän päästä vielä Youtubeen. Moi!

ei muutosta parempaan

2011-05-15T23:03:00.000+03:00

kolmastoista oli perjantai joo. laitoin toiseen blogiin kuvauksen päivästäni. se on aika kattava. olen tässä tulossa hulluksi aika nopsaan tahtiin vaikka yritän taas tässäkin postauksessa pitää yllä jotain hemmetin kulissia. en pääse siitä äänestä eroon. jos lakkaan kuuntelemasta musiikkia tms. se tulee heti takaisin ja muutenkin se on koko ajan taustalla. se ei vaan lakkaa ennenkun teen mitä se tahtoo. menen myöhemmin ulos istumaan tuonne pihapenkille. istumaan pimeään ja kylmään ja itkemään jos saisi viimein kyyneliä ulos. mut takuuta ei ole. itkeminen ehkä helpottaisi, en tiedä. yritin eilen saada apua mutta se meni päin helvettiä joten nukuin eilen ja tänään nukuin melkein koko päivän. en yhtään tiedä mitä tehdä ja jos otan luurit päästä se pääsee taas niskan päälle, nyt se on vaan taustalla ja vaan syöttää ajatuksia mun päähän mut kun musiikki lakkaa sen ääni voimistuu uhkaavaksi ja vaativaksi. pelkään etten pääse ensi viikolla kissataloon käymään enkä perjantaina näkemään kavereita. enkä sitä seuraavalla viikolla katsomaan vanhempia. että joudun sairaalaan suljetulle koska ihan takuulla en pääse avolle kun pyrin koko ajan vahingoittamaan itseäni. en voi luvata kenellekään mitään. viimeiset kolme päivää on ollut sellaista helvettiä että takuulla yritän huomenna saada apua jostain. en vaan enää kestä. viime viikonloppu oli täysi sekamelska päässä enkä muistakaan siitä juuri mitään, viikolla oli parempi ja toivon että tämä uusikin viikko olisi parempi ja että saisin viikonlopulle joko jotain kivaa tekemistä vaikken ole yhtään varma olenko siinä kunnossa että voin mennä kaverin luo, tai sitten kotipolilta käyntejä la ja su. en tiedä sitäkään miten lääkitystä voi lisätä tai muuttaa että tuo saatana lähtisi mun pääästä, vai voiko mitenkään. mutta en kestä sitä oikeasti. mut palailen sit joskus ja toivottavasti olen huomenna vielä järjissäni et saan soitettua polille ja sinne sairaspäivärahanmaksupäiväpalveluun.

häivy mun päästä

2011-05-13T22:19:00.000+03:00

*itkee* *itkee* *itkee*
sisällään.
söi lääkkeen mut nyt vaan väsyttää sen lisäksi että pää on sekasin.
kuuntelee viidettä kertaa samaa settiä putkeen.
lauloi päivällä viis kertaa putkeen Missä muruseni on
jotta oppisi sen hyvin.
olo on ollut turvallisempi kun hain Seedin tohon lattialle viereeni. pyörin netissä päättömästi enkä tiedä mitä tehdä.
ehkä paras mennä nukkumaan.
mut pelkää ottaa kuulokkeet pois koska silloin kuulee sen taas. tollasta ei ole ollut koskaan aiemmin ja haluan että se lakkaa. ääni joka syöttää ajatuksia päähäni. käskee tehdä sitä ja tätä. käskee raapia kädet täyteen haavoja. hakata kädet mustelmille. hakata päätä seinään. ampua itteeni käteen 100m/s lähtevillä kuulilla. pistää kokkiveitsellä kädenselkään. heittää telkkarin lattialle. talloa kaiken lattialla lojuvan mäsäksi. ja se lakkaa vaan jos teen niinkun se sanoo. mun tavarat on pyhiä, niihin ei saa koskea eikä naapureita saa häiritä kun se musanhuudattajakin kävi niin nätisti pyytämässä anteeksi. mut mihin mä tätä kehoa tarvin? en mihinkään. menköön siis se paskaksi.

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva + sälää

2011-05-11T19:35:00.001+03:00

11.5. ka, keskiviikko. 30-kuvaa-meemi on jumittunut siihen mustavalkoiseen omakuvaan. saan sen kyllä tehtyä kun jaksan ladata kuvat kännykästä jonka kaapeli ei loju tässä pöydällä niinkuin kaikki muut kaapelit. oli hitusen ongelmia kameran kanssa, se ei suostunut yhdistymään läppäriin. parani lepuuttamalla. ;)

täällä ei ole hetkeen siivottu mitään (sunnuntaina viimeksi) ja tänään pesin kylppärin kunnolla, vaikka unohdin suihkun hanat, en yrittänyt lattialle tehdä mitään uudestaan ja jätin kaapin peilit sisäpuolelta likaisiksi koska ne olisi pitänyt pestä ennen ulkopuolta ja tajusin sen vasta kun olin pessyt jo ulkopuolen. :P ajattelin jatkaa keittiön parissa kohta ja laittaa laatikoita kaappeihin ja esineistöä sinne minne se kuuluu. juu ja levyjä voisi laittaa koteloihin minne ne kuuluvat jne. tehdä enemmän tyhjää tilaa lattialle. että saa joskus imuroitua ja pestyä lattian. O.o ajattelin hankkia mattopiiskan heti kun seuraavan kerran tulee rahaa. ei mitään muovista mikä katkeaa. (puujalka: sitten on rinta rottingilla. huono, tiedän. :P)

vessanpesuun hujahti kunnolla aikaa enkä oikein muista mitä sitä ennen oli. netissä. jotain youtubessa tietysti, latasin lisää Orkideaa ja käsittelin kuvia ja siirtelin omia videoita paikasta toiseen. niin ja pelasin kameran kanssa.

jatkan tätä myöhemmin.

myöhemmin: nyt löytyy mustavalkoinen omakuva. vähän Gimpillä kikkailua ja valmista tuli. se ei kyllä ole ihan täysin mustavalkoinen koska halusin originaalin profiilikuvan PINKIN SILMÄN. olen niin karmean näköinen tuossa (likainen naama, sitä ei onneks näy, likainen tukka joka sai kyytiä ja likaset vaatteet joista tein "gorillapuvun") että oli pakko muokata. nämä uuden kännykän etukameralla otetut ovat alunperinkin pieniä ja rähmäisiä. ja siis mul ei ole mitään nk. normaaleja pärstä- tai muuta omakuvia. koska inhoan niitä ja näytän niissä aina ihan kamalalle, ja näitä otan profiilikuviksi tai muokattaviksi. ihan hyvä tästä tuli kun jaksoi paneutua asiaan.

mietin tunnistaako minua tuosta, mutta en usko kun se on noin epätarkka. ellei sitten jo valmiiksi tunne minua. näytän tuossa aika vihaiselta ja tukka ei todellakaan ole luonnossa tuollainen (:D). jos jotakuta häirittee kattoa aseen piippuun niin voi voi. ehkä ei kannata tulla toiste. xP (ja sitäpaitti: jos katsoo lähempää niin en edes tähtää katsojaan, koska en vasurilla saanut kameraa oikeaan kohtaan!)

no se on tehty. seuraavaan aiheeseen on jo valittuna kuva mutta sitä seuraa taas kolme vaikeaa. paitsi se Täällä minä asun. O.o toivottavasti saan siihen jotain vähän siistimpää näytettävää kuin miltä nyt näyttää.

on tänään taas tuntunut hyvin turvattomalta. (hevonen kärsii jos se on turvaton.) menin täyttämään dosettia ja oikeasti toivon että saan kemialliset valmisteeni piankohta takaisin itselleni koska tuo alkaa olla piikki persuksissa. just ja just edes muistin mennä ajoissa. no, kävinpähän samalla viemässä eteisessä kolme päivää seisseet roskat.. no ja siis näin tuolla toisessa talossa pari sen enempää kuvailematonta tapausta jotka herättivät taas sen pelon. siis en pelkää niitä, vaan pikemminkin sitä että saan huonoa kohtelua jos tarvin apua. eli pelko kohdistuu taas henkilökuntaan. välillä haluaisin ihan hirveän kovasti pois täältä. aina silloin kun menee paremmin ja on uskoa edes vähän normaalimpaan tulevaisuuteen. ammatin oppimiseen, työssä käymiseen ja hemmetin eläkkeistä eroon. oikeasti, en ole siinä kunnossa että papereissa pitää lukea "kansaneläke" ja "takuueläke". nimi kuntoutustuki on pelkkää illuusiota jolla ihmisille yritetään uskotella että heistä vielä tulee jotain vaikka tosiasiassa heitä pidetään toivottomina tapauksina. onneksi hoitokontaktini Espoossa ovat kivoja ihmisiä.

kun tulin takaisin ylös ja ovelle niin perässäni tuli Helvetin enkelin näköinen partamies jonkin firman liivi päällä ja meni toisesta ovesta sisään. se käveli ihan normaalin nopeasti ja oli tajuissaan ja se antoi minulle paremman fiiliksen. ettei kaikki täällä ole zombeja. eli asutaan nyt täällä niin kauan kuin (jaksetaan) siihen on tarvetta ja haetaan sitten uutta asuntoa kun tilanne paranee. pakkohan sen on parantua jossain vaiheessa. vaikka arvaan jo nyt että lääkitystä kyllä lisätään varmaan jossain vaiheessa koska tämä niinkutsuttu mielialaa tasaava Deprakine EI TEE YHTÄÄN MITÄÄN. se ei ole alusta saakka tuntunut yhtään missään. ja esim. kaverini sanoi että se meni samasta lääkkeestä ihan jumiin. Ketipinor vetää jumiin ja veltoksi eli kun on sen syönyt niin on takuulla ihan harmiton, ja nyt kun on masennuslääkitys niin ei valu ihan pohjalle niin pitkiksi ajoiksi, mutta ei tätä voi ikuisuuksiin jatkaa. jossain vaiheessa on päästävä eroon tosta jumilääkkeestä koska jos syön sitä illalla ei ole mitään mahiksia päästä joka aamu ylös ja kouluun ajoissa, ja jos syö sitä vielä aamulla siihen päälle niin kupsahtaa takuulla matkan varrelle. no, ja jos lopetan sen niin mieliala lähtee taas vetämään ylös ja alas äärimmäisyyksiin asti. niin että tässä on kehittymässä jonkinasteinen dilemma..

mutta jospa ei siitä sen enempää. pelkkää valitusta taas. kun söin päiväruokaa (eilistä improvisoitua laatikkoruokaa jossa on tonnikalaa, makaronia, borlottipapuja, minitomaatteja, porkkanaa ja parsakaalia. juustona mozzarella joka melkein kärvähti) tässä läppärin päällä (kansi oli tietysti kiinni ja kone lepotilassa) sain sen muovikulmasta aika kivuliaan sähköiskun. oikeaan paljaaseen käsivarteen. auts. vedin pistokkeen irti seinästä hetkeksi. tää on muutenkin alkanut osoittaa kulumisen merkkejä koska käytän tätä päivittäin, ja viime aikoina päivittäin todella paljon.

koska en tunne oloani kovin turvalliseksi edes kodissani niin olen alkanut tuntea sitä netissä. Facebookissa ja Youtubessa. jälkimmäisessä olen viettänyt tosi paljon aikaa ja ladannut sinne mitä lie videoita, olen tottunut siihen ja oppinut käyttämään sitä ja vaikka nettiyhteyteni tuppaa kuolemaan joka 2,5 tunnin välein (maksimin se kerran saavutti eli vähän reilun 5 tuntia, mikä on uskomaton suoritus, ja usein se kestää sinne 3,5 tuntiin asti ennen kuin katkeaa) niin ainahan Firefoxin Google-etusivulla on se "Palauta edellinen istunto"-nappula. :)

juu, lähdenpä tästä nettiin..

eilen ja tänään

2011-05-09T00:01:00.000+03:00

eilen oli tosi paha päivä. sekaisin ja vuoristorataa. ei se sentään nouse kertaakaan yli keskitason koska väsyttää edelleen ihan hirvittävästi, mutta tippuu pohjille miten sattuu.

saan taas huomenna tosi mukavaa ja rohkaisevaa kommenttia käsistäni jos olen rehellinen. haluan olla rehellinen ja sanoa että olis kiva jos voisin saada kotipolilta 2-3 käyntiä loppuviikolle. peruin vanhempien luona käymisen ens viikonlopulta koska tunsin että menen huonoon kuntoon. en silti halua kotoa mihinkään nyt kun olen saamassa tätä vihdoin kuntoon, siis kamat järjesteltyä. välillä se etenee hitaasti mutta etenee kuitenkin. tänään se eteni paljon.

se vaan on paha jotta en voi luvata kenellekään ikinä mitään. rikon lupaukset tasavarmasti jossain vaiheessa. tosin harvemmin ne jotka annan itselleni. kärsin eilen tosi pahasti himosta vetää pää sekasin jollain. eihän täällä ole mitään. olisin varmaan juonut kynsilakan poistoainetta tai liimaa nenästä tai jotain. tappelin vastaan minkä jaksoin, sitten hain Arin tähän pöydälle mun viereen. se auttoi. ajatukset himosta ja koko himo katosivat kuin tuhka tuuleen. lakkasivat yhtäkkiä vaan olemasta. se oli tosi hieno tunne. ja oli hienoa huomata että mulla on keinoja taistella tuollaisia haluja vastaan jotka johtaisivat täydelliseen mahalaskuun jos annan niille vallan. menettäisin kaiken mikä on tärkeää elämässäni ja kaiken minkä olen rakentanut ja minkä eteen olen tehnyt töitä. mul ei ole ollut noin voimakasta tollasta tunnetta varmaan ainakaan viiteen vuoteen. pelästyin vähän oikeesti. pelästyin sitä voimaa millä se vetää alaspäin kohti huumeita ja alkoholia, niinkun öinen meri vetää hiekkaa rannalla.

nyt olen tullut jo ylös siitä kuopasta missä olin tuossa 45 min sitten. Pitta-teen juonti auttoi fyysisiin vaivoihin ja Ari tuossa vieressä pitää ajatukset koossa ja mut jotenkin kiinni todellisuudessa. en varmaan tänään viillä uudestaan. käsi on aika pahan näköinen jo ennestään ja viimeyön jälkeen. pistin oikean nyrkin paskaksi vessassa ja hakkasin vähän aikaa päätäkin seinään. ei tuntunut missään. oikea etusormi päästi verta lattialaatoille. pyyhin pois ja pidin kättä kylmän veden alla. nyt siinä on neljä mustelmaa ja yksi haava. tällä hetkellä se on turvonnut vielä, en saa sitä nyrkkiin ja kirjottaminen tässä tuntuu hiukan. ja tulen saamaan varmaan kovaakin kritiikkiä, mut en vaan välitä. älkää kysykö miksi teen tätä. se on niin irrallaan. kipu on irrallaan. se että vahingoitan kehoani tällä, osittain saaden elinikäisiä vammoja, sekin on irrallaan. se ei koske minua. niinkuin, olen täällä pääni sisällä eikä tämä ruumis kuulu minulle. en tunne sitä ja siksi on yhdentekevää mitä sille tapahtuu. mullei ole siihen mitään tunnesidettä.

ja oikea syy siihen vanhempien luo menemisen perumiseen on että ton käsivarren pitää parantua hyvin ennen kun menen niille. voin yrittää selittää niille. ehkä se olisi parasta kaikille. mutta istuu syvässä edelleen se että pitää pitää yllä kulissia että kaikki on hyvin. menen sinne kuun vikana viikonloppuna. otan Arin mukaan. näytän sen ehkä isälle. yritän ehkä selittää miksi se on mulle tärkeä ja miksi hankin sen ja Seedin. vaikka musta tuntuu että liu'un kaiken aikaa kauemmas ja kauemmas biologisesta perheestä. vaikka näen niitä aina välillä, meidän väliin tuntuu kasvavan railo.

mulla on vahvasti se tunne et otan Arin mukaan polille huomenna. se rauhottaa mua niin että saisin ehkä asiani kerrottua ilman että alan taas itkeä. se on kyllä viimeinen juttu minkä saisi tehdä koska luulisi että KAIKKI ihmiset kokee sen uhkana. mut jos yrittää selittää. no mun selitykset nyt yleensä on tuhoontuomittuja ja kuolleita jo syntyessään. mun ei ole tarkotus uhkailla ketään. mä vaan haluan näyttää sen ja jotenkin selittää sen miksi noi on mulle niin tärkeitä. Ó_ò väärä taho? varmaan onkin. kaikki menee aina päin helvettiä, onhan se nähty.

että luotetutkin kääntyy pois. luottamus ihmisiin on nyt tasan nollassa. ei vielä sentään miinuksella mutta sinne se menee tosi helposti. pelkään sitä naista kuka kävi täällä sillon (oliko se eilen?) kun mokailin sen pirun kloorin kanssa. (eikun se oli perjantaina). pelkään sitä ihan kamalasti. ;_;

mua ei haittaa. itseasiassa olis hyväkin vaan olla enemmän arpia ja muita vammoja. en välitä. ja taas mennään vuoristorataa. mä en jaksa tätä enää kauaa. aina yöllä tulee kunnon nälkä ja ruoka maistuu. päivällä se ei maistu ja syön vaan niin paljon kun saan alas, melko automaattisesti ja välillä huonoravinteista ruokaa. mustelmia tulee tosi paljon enemmän kun en saa tarpeeksi vitamiineja nykyisellä riisi-nuudeli-puuro-ruokavaliolla. tänne on kertynyt ihan hitosti nuudelipusseja. riittää kolmeksi viikoksi ainakin eikä niitä pysty kumminkaan niin usein syömään. kohta taidan syödä sen J:n ikivanhan hapankorpun pois. se on ollut avoimessa pussissa täällä vaikka kuinka kauan ja silläkin avattuna lähes vuoden, mutta kun maistoin tänään niin ne oli vielä kunnossa. sääli et perunarieskat loppui. niitä oli kiva syödä pitkästä aikaa. voisin ostaa huomenna lisää banaaneja ja jotain muita hedelmiä, maitojuomaa ja mehua ja tonnikalaa. ja jotain tomaattimurskaa. painaa aika paljon toi lasti mut jos onnistun löytämään sen plussa-etusetelin jostain niin sillä saisi vitosen edestä jo ruokaa. ellen ole käyttänyt sitä jo. se voi olla niinkin. aiemmin söin viime syksynä lahjaksi saamani kuivatut omenarenkaat pois. ne on olleet koko talven kevyesti suljetussa paperipussissa mutta hyviä ne vielä oli. lievä mätänevien lehtien maku ei haitannut.

alas ja takasin keskitasoon 20 minuutissa. ja tätä jatkuvasti. pitäs palaa rutkasti kaloreita mut kun katon peiliin kylppärissä ni sieltä tuijottaa sama ruma naama, paskanen liian pitkä tukka ja paskaset vaatteet. pelkkää läskiä saatana. mul alkaa jo pikkuhiljaa hiipiä huono omatunto jos syö jotain. ruokahalu on palautunut joiltakin osin eli syön ainakin kunnon aamu- ja iltapalan ja vaikka siinä välissä menee vähän miten sattuu niin on se tunne että painonlasku on pysähtynyt. pitäisi jollain vitun tahdonvoimalla pysäyttää tää jo ennen kun se ehtii alkaakaan, mut mä en vaan jaksa. se vitun kuntoutustukipäätös (joka tarjoaa mulle lähes puolet sairaspäivärahasta vain) pisti mielialat painumaan entistä alemmas, väsyttää koko ajan, en jaksa hoitaa näitä asioita ja itkettää kun pitää edes ajatella kaikkea tota paskaa. ja helvetillisiä muistihäiriöitä jatkuvasti.

se siitä viikonlopusta. yritän jaksaa. pakko on yrittää. kattelen lisää videoita jos ne vähän piristäisi. Marylandin 200 vuotta ydinsodan jälkeen sumuisena, insestimutantteja, täynnä soita ja radioaktiivista vettä sekä luolia joissa kasvaa pimeässä hohtavia sieniä esiintyvä muinainen turistiloukku Point Lookout.. :D olen sen questin nähnyt jo 2 kertaa aiemmin mutta ajattelin verestää muistiani. tollaset mä muistan, jopa jotkut dialogit ulkoa, mut lyhytkestomuisti on sanonut sopimuksen irti.

seems like i'm falling deeper, deeper inside myself, feels like i'm growing weaker, much weaker each day, along the path to decay..

päivän huomiot

2011-05-07T16:53:00.000+03:00

"aamulla" eli joskus yhden maissa: kun kuuntelen musiikkia missä on sanat luulen aina että se laulaja tuntee oikeasti niin kuin laulaa, että ne sanat on oikeasti totta ja suoraan sen elämästä. en pysty yhdistämään niitä mihinkään nk. tarinoihin joita bändi haluaa kertoa.

iltapäivällä: vitutus siitä ettei ole ollut varaa hankkia uimahallikorttia ja on ollut liian väsynyt käymään salilla.

äsken: todellisuudesta vieraantuminen on päässyt todella hyvin taas käyntiin niin että tämä alkaa jo lähestyä psykoottista tilaa. kaikki tuntuu epätodelliselta ja vaikka tiedän että jotkut kommentit ovat ehkä liian raakoja saatan silti kirjottaa niitä ihmisille. tietäen että ne saattavat olla loukkaavia tai häiritseviä, mutta ohittaen sen tiedon aiheuttaman epämukavuuden. pinnan alla häälyy edelleen vahva pelko ja kaikki negatiivinen jota teen kasvattaa sitä. tiedän mistä se johtuu mutten sitä miten päästä siitä eroon. pelkään tiettyjä ihmisiäkin. todellisuuden kaventuminen ohueksi rihmaksi kasvattaa sekin pelkoa. perustasolla pelkään asua täällä tässä paikassa, en luota kehenkään ja olen varuillani hyökkäyksen varalta mikä syö energiaa. tunnen oloni turvattomaksi vaikka yritän peittää sen itsevarmuudella. näistä osa on sitten sellaista minkä vuoksi tulen paenneeksi todellisuutta yhä enenevässä määrin, eikä se että siivoaa kämppää palauta todellisuuteen vaan toimii tavallaan myöskin eristeenä koska siivousmetodit ovat muuttuneet jotenkin oudoiksi.

muutama päivä sitten oli totaalinen blackout, eli seuraavana ja sitä seuraavana päivänä (enkä edelleenkään) en muistanut siitä enää yhtikäs mitään. ei mitään. oudot unet sekottuvat päivärutiineihin, olen alkanut taas puhua itsekseni, tai puhua esineille. korjaantunut päivärytmi meni taas sekaisin muutamassa päivässä. vasen käsivarsi on huonossa kunnossa. ei ole sideharsoa joten vessapaperi saa ajaa saman asian. vasta tänään löysin desinfioivan rasvan. tunnen kipua mutta se ei merkitse minulle yhtään mitään. se on kuin olisi irrallaan. vähässä valossa kun näen käytävästä itseni peilikuvana parvekkeen ovissa siellä on ihminen jota en tunne.

koivuissa on jo lehdet ja aurinko paistaa niihin ja kuusiin kun katson ikkunasta ulos. välillä tunnen että on olemassa ihmisiä joilla on kyky vetää minua pois pimeästä tyhjyydestä kohti valoa. välillä se tunne hiipuu pois. palatakseen parista ystävällisestä sanasta takaisin. yhtä vuoristorataa tunnetasolla.

Falco: Out of the dark

(videolla on kuvia kolarista jossa Falco kuoli sekä hautajaisista. jostain syystä youtubesta on hävinnyt se osa mistä koodin voi kopioida niin että tänne saa näkymään biisin ikkunassa.)

rollercoaster, here i come again

2011-05-05T22:18:00.000+03:00

onneks toi naapurin kusipää sentään lakkas luukuttamasta sitä paskaa musiikkiaan.

täällä on nyt kiva vaaleenpunanen valo tunnelmalampusta. se ei olekaan ollut päällä koko kevääseen.

ei tykkää taas kerran valittaa joten yritetäänpä laittaa sitä possarien listaa:

-sain netin toimimaan melkein 5 tunnin savotan jälkeen
-olin toimelias ja peräti viikkasin lakanoita kunnolla
-pesin pyykkiä. tykkään pestä pyykkiä
-ruoka- ja kodintarvikeostokset maksoi vain jotain 21 euroa. siihen olis sopinu vielä ihan hyvin pari energiajuomaa tai mehua päälle
-apteekkiin hurahti 45 euroa mutta nytpähän on kevääksi uusia hyviä rasvoja jotka toivottavasti auttavat, kun vanhoihin iho on tottunut liikaa
-jostain ihmeellisestä syystä pääsin paluumatkan vaihdolla
-olen jaksanut pestä hampaita ja naamaa
-pyyhin vaatekaapit joten voin huomenna alkaa järjestellä vaatteita niihin (siihen)
-säästin harjassa koska varrelliset ovat saatanan kalliita, koska keksin että vessaharja ajaa saman asian (kylppärin lattiaa ei voi kloriitilla putsata käsin)
-pääsin tiettyyn tunnelmaan yhdestä ensilumijutusta (ei jaksa linkittää mutta se oli Kello viiden tee syanidilla -blogista)

siinä se. paha olo mutta ei voi mitään. yritän puuhailla jotain, vaikka putsata sen vessan lattian. pitäisi syödä iltapalaa, vaikka niitä tänään ostettuja rieskoja. ei vaan vielä jaksa ja kun juustohöyläkin on likainen jo viikkojen ajan..

muutto osa 1

2011-05-05T00:11:00.000+03:00

4.5. uusi koti, uusi onni, vai miten se sanonta menee.. stressi on ainakin hävinnyt, ei kokonaan koska ei oo rahaa ja tarvin huonekaluja kuten kaappeja jne. mutta suurin muuttostressi on pois. tänään olen järjestellyt tavaroita, kuten saanut kaikki kirjat ja sarjakuvat hyllyyn ja eteisen kaapit pyyhittyä, sekä uunin. vielä siivoan keittiön ja kaappeja niin paljon kun yltää ja laitan ruokia niihin sekä pesen astiat, ainakin. tarkoitus olisi myös saada esim. levyt hyllyyn ja muovilaatikoita siirrettyä eteisen kaappeihin tai jonnekin. osa jää tekemättä ja vaatteita alan lajitella vasta huomenna joskus. ensin on pyykinpesu ja sitten kaupassa ja postissa käynti sisältäen joulukuusta asti kerättyjen tölkkien palautuksen. niitä on aika järeän kokoinen kassillinen..

alkaa jo väsyttää. heräsin kasilta. menin nukkumaankin kasilta eilen ja nukahdin ehkä puol ysiltä. olin eilen ihan poikki ja tänäänkin melko poikki kun olen puuhannut näitten kamojen kanssa koko päivän. äiti soitti ja puhuttiin jonkin aikaa. kerroin sille parista sisustusideasta. siitä etten halua pelkkää mustaa ja valkoista (en ole itseasiassa koskaan halunnut) vaikka asunnossa on tällä hetkellä lähestulkoon pelkästään mustaa ja valkoista. haluan pysyä melko minimalistisena jos se ylipäätään on mahdollista näiden kaapelikasojen kanssa. aion myös toteuttaa haaveeni ja ostaa sen toisen viherkasvin. en tiedä vielä minkä mutta katson ensin. ehkä palmu olisi hyvä.. ihan ensin mietin haluanko tukea Kakkakuuria vai jotakin toista lähistön kukkakauppaa, vai menenkö Huiskulaan vai mikä se on siinä Omnian kohdalla risteyksessä. (Kakkakuuri eli Kukkakaari löytyy Entressen alakerrasta.)

toinen haaveeni eli uusi PC saattaa toteutua jo melko pian koska eräs sukulainen on tarjonnut sponsorointiaan johonkin kohteeseen enkä aio nyt hetkeen mitään opiskella joten tuo olisi sellainen minkä tarvisin.. tai siis ei se ELINtärkeä ole, mutta läppäriltä alkaa tila loppua eikä ulk. kovalevylle voi asentaa mitään ohjelmia (kokeiltu on mut en tiedä miks ei onnistu) ja niitä kyllä piisaa. uudessa PC:ssä on vain se ongelma että haluan sen sopivana itselleni, eli EN halua F-securea, kielen pitää olla saksa, siihen pitää ostaa kai erikseen TuneUp ja litteä näyttö pitää olla ehdottomasti. joudun jokatapauksessa hankkimaan hyvin pian (itseasiassa tarvin sitä TÄNÄÄN mutta pitää vaan jatkaa kikkailua) USB-osan jossa on vähintään 6 porttia, parempi olis 8. noi 4 entistä on aina täynnä ja joku pitää ottaa pois jos haluaa ladata kuvia kännykästä tai kamerasta. no joo, keksin tänään jopa jonkun hyvän tekosyyn peittämään sen tosiseikan että tarvin sen PC:n pelikoneeksi O_o mutta olen unohtanut sen varmaan tiskirättiin tai sitten se livahti WC-Ankkaan kun pistin sitä kiinni. joo, jatkan hommia ja palaan myöhemmin tekemään tän loppuun. ehkä saan sen 16ta kuvankin tehtyä. otin vanhalla kännyllä kuvan itestäni tässä koneella, ja se on kamala, mutta siitä tai toisesta kuvasta voi tehdä varmaan jotain.

illalla: en sitten jaksakaan tehdä mitään niistä kuvista. käsiä ja käsivarsia ei vielä särje mutta väsyttää sen verran että huomenna saattaa hyvinkin särkeä. pesin lieden päältä ja ulkoa, kaikki nappulat jne. tiskejä en jaksanut enkä tiskipöytää jota varmaan ei saakaan enää kuntoon, vaikuttaa olevan niin pinttynyt ja pilallemennyt. kaikki pesuaineet ja rasvat ja hammasharjat yms. laitoin vessan kaappiin. lajittelin vanhentuneet lääkkeet ja rasvat omaan pussiinsa. täällä on nyt aika paljon tyhjiä pusseja joita voisi vielä laittaa vaikka johonkin PUSSIIN ja sitten kaappiin. niitä aina tarvitaan ja näyttää siistimmältä jos ne ei loju täällä ympäriinsä.

lieden levyihin kiinnipalaneet mustat läikät ei lähteneet saippuavillalla vaikka kovasti yritin, mutta enimmät kumminkin. ei pitäisi enää kärytä kun keitän aamupuuroa. liesi pitäisi jossain vaiheessa saada vedettyä ulos kolostaan että saisin putsattua sen reunat koska niistä on valunut yli kaikkea moskaa joka näkyy kun katsoo raosta, eikä se ole mikään mukava näky. veikkaan ettei edellinen asukas ole pessyt tai pyyhkinyt täällä koskaan yhtään mitään. pinnat jne. näyttävät kovasti siltä. kylppärin lattia näyttää siltä kuin joku olisi kuollut sinne. :P ostan huomenna klooripesuainetta ja juuriharjan. taas uppoaa kodin tarvikkeisiin älytön summa. persaukiselle se on kova isku. koska se on sitten ruuasta pois. ..whatever.

katselen taas vaihteeksi Fallout 3 -videoita. rentouttaa kivasti aika raskaan päivän jälkeen.

huomenna pitää tehdä kaikenlaista kuten hakea eteisen matto entisestä kämpästä. se on kumminkin minun ostama ja vaikkei se ole kovin nätti (siis ei yhtään) niin tarvin täällä sellaista. tuloni ovat rutkasti pienemmät kuin entisen kämppiksen. tarvin myös kenkätelineen jossain vaiheessa. eteinen on mitotettu niin että sinne mahtuu sellainen. ei olisi vierailijoidenkaan jalkineet keskellä kulkuväylää. ja henkareita tarvii lisää mut niitäkin saa kai ihan halvalla. ikkunoiden pesuun tarvittavat pitkävartiset sekä kylppärin lasta ja suihkuverho joutuvat odottamaan parempaa päivää. samoin tiskikäsineet. ne on hyvin hyödylliset.

no nyt on pussit pussitettu. sain aiemmin myös tietokonepöytäni siinä määrin kuntoon että on lamppu ja ulkoinen kovalevy sai alustan koska jos sen laittaa pöydälle se resonoi. tosin: kovalevyä ei voi pistää seinään jos käyttää lamppua koska pistorasioita on vain kaksi, joten jatko-pistorasia meni ostettavien listalle. parasta varmaan ottaa ihan kunnollinen koska tähän on tulossa PC ja sekin tarvii paikkoja. ja sellainen missä on virtakatkaisin että saa kaikki kerralla pois päältä yöksi tai jos matkustaa jonnekin.

yöllä: katselin lisää videoita ja aika luiskahti taas käsistä. mutta pakko mennä nukkumaan vaikkei väsytä. hermoradat taas kerran jumissa mut en viitti nyt alkaa venyttelee, teen huomenaamulla jos muistan. palataan asiaan.

Päivä 15: Rakkaus

2011-04-30T17:46:00.001+03:00

tämä on tosi vaikee teema. olen parina viime päivänä miettinyt rakkautta ja sen kaipuuta, eilen itkin ihan hirveästi. nytkin pelkään edelleen. olin eilen koko päivän lääkekoomassa ja havahduin siitä vasta myöhään illalla. tänään on mennyt aivan samoin. ei ollu kivaa kun oli eilen J:n kanssa Hesassa ja olin koko ajan aika poissaoleva. se lähti aika pian kotiin ja mä jäin sinne vielä pyörimään ja tuhlaamaan rahaa. tietty päivässä oli jotain positiivistakin, kuten myöhään illalla musiikki, ja se että sain kaupassa pitää ACR Masadaa käsissä. :) aikas painava tohon P90:n verrattuna.. mut reilu yli 500 euron hinta. oh lord.

toisaalta se paino on ihan hyvä asia. realistisempaa. haastavampaa.

mut se rakkaus.. tai pikemminkin sen puute. mietin mikä aina menee pieleen ja onko se todellakin aina mun vika. olen tehnyt ilkeitä juttuja ihmisille, mutta jostain syystä vedän puoleeni aina kaiken sortin perverttejä tai muuten sairaita ihmisiä. ei ole suoraan sanottu rumaksi mut kyl se rivien välistä käy erittäin hyvin selväksi. se ettei kukaan haluis minkäänlaista suhdetta mun kanssa. hulluksi haukkumista on kuullut niin paljon että se on jo normaalia. kaikkeen mikä menee normien (ja ne on näillä nk. suvaitsevaisillakin ihmisillä pirun tiukat ja ahtaat) yli sanotaan "hullu" sillä äänenpainolla että on lähellä ettei mene välit poikki.

mun on vaikeeta välittää ihmisistä mutta kaikki kaipaa jotain sellasta, kosketusta vaikka se olis pelkkä kädenpuristus tai halaus. mä en saa niitäkään. :P haluaisin vielä joskus elämässäni elää jonkun kanssa jonka kanssa on helppoa. joka hyväksyy minut eikä pelkää. jolla on samoja kiinnostuksenkohteita mutta joka ei käytä minua hyväkseen tai pidä nk. varaystävänä joka on haluttu vain kun ketään muuta ei saa. alkaa väsyttää se että kaikki tuntuvat olevan vaan kiinnostuneita kertomaan minulle miten niillä menee, eivät ollenkaan siitä miten minulla menee tai mitä olen puuhaillut. vakavammat keskustelut ovat nykyään aika harvassa. pitää vaan kuunnella ja teeskennellä kiinnostunutta ja myötätuntoista ja nauraa oikeissa paikoissa. mut emmä voi noita poiskaan potkia kun ei ole ketään tilalle. kuka nyt mun kanssa haluaisi olla tekemisissä? se on tehty harvinaisen selväksi.

joten se rakkaus kuvana on vähän vaikea just nyt. en saa haluamaani rakkautta keneltäkään ihmiseltä. mutta eilen kun piti itkeä, Seed auttoi mua. rauhotuin muutamassa minuutissa. siksi laitan tämän kuvan. Seed on välillä ainoa asia mikä pitää minut kiinni elämässä. kuvaa on muokattu hieman mutta epäterävyys näkyy silti. no, kännykällä otettu, mitä muuta voi odottaa. Seed oikealla, Ari vasemmalla. mun perhe. :)

mukavaa vappua kaikille!

p.s. kuva ei näytä noin huonolta jos sen klikkaa isommaksi.

Päivä 14: Talvikuva

2011-04-28T19:09:00.000+03:00

toi osmankäämi. :)

on se kiva että edes jotkut talvikuvat onnistui. suurin osa meni laaja-alaisesti päin kuusta, kuten luultavasti myös Model expo- ja American car show -kuvat joita en ole vielä edes ladannut kännykästä kun en ole jaksanut vaihtaa siihen pattereita.

tässä päivässä on ollut aika paljon kivaa. sain siivottua eli pakattua aika paljon ja kaaos selkenee vähitellen, saan viimein ikkunan auki ainakin väliaikaisesti päiväsaikaan, sain hoidettua yhden tärkeän asian ja sain uuden ystävä-pyynnön yhdeltä tyypiltä Youtubessa. ilahdun niistä aina mutta tästä erityisesti koska tyyppi vaikutti mun mielestä heti alkuun omien videoittensa ja kommenttiensa perusteella tosi sympaattiselta ja mukavalta. :)

nukuin loistavasti about 5,5 tuntia aamulla, aamupäivällä ja keskipäivällä, olen syönyt tähän mennessä vain yhden jogurtin (kasilta) ja puolikkaan pientä pizzaa (kahelta) ja olo on kevyt ja "terve". näin myös kivoja unia.

Don't touch my balls!!! :DDD tosi tarttuva biisi.. :D

Päivä 13: Teema “valo”

2011-04-27T17:35:00.000+03:00

Ikeasta loppusyksyllä hankittu paperilamppu. on ollut koko talven huoneeni päävalaisin.

nukuin pommiin enkä päässyt psyk. polille. O.o kävin Leppävaarassa. ensin menin Anttilaan katsomaan "jotain" ja ostin kaksi nuudelikippoa eli mustaa Teema-kulhoa, sekä kympillä Splinter cellin jossa on kolme lisäosaa mukana. olen taas persaukinen etupäässä sen tarkastusmaksun sekä housujen vuoksi. ostin tänään uudet housut. 45 euroa. käsittämätön hinta Prisman farkuista. :/ tilille jäi jotain vähän reilu satanen. en ole vielä katsonut paljon se oli. ostin jogurttia, energiajuomaa, juustoa ja nuudelikeittoja. ja yhen lehen. ei olisi ollut varaa siihen, mutta kun kerta uus on tullut niin..

nyt on kakskymppiä käteisenä eikä tililtä saa maksaa mitään ennen kun tulee lisää rahaa. odotan yhä asumistuki- ja TTT-päätöksiä. KTT-päätös ei sekään ole vielä tullut. tämä on perseestä koska kaikki säästetyt rahat olen joutunut jo käyttämään. matkakortilla on vähän vajaa 45 euroa eikä ole varaa pistää sinne yhtään mitään hetkeen. eli puuro-nuudeli-jogurtti-leipä-linjalla mennään taas.. J on mulle edelleen 15 euroa velkaa mutta se on ihan yhtä persaukinen.

no kai tää tästä. valoa on tänään ainakin riittänyt.. ja valkovuokkoja on pientareet ja metsät valkoisenaan. :) löysin ihanan just mulle sopivan dvd-soittimen mut se oli vika kappale eikä siihen löytynyt kaukosäädintä. sääli. silloin en tiennyt tilin saldoa mut myöhemmin kun katoin ajattelin et ihan hyvä vaan ettei löytynyt.. :D

nukuin viime yön paljon paremmin, vaikka olikin jotain sekavaa unta panttivangiksi joutumisesta. liikkeelle lähdettiin tyypilliseltä Sittarin kattoparkkipaikalta joista näen aika usein unia, ja päädyttiin maataloon jonka yhteydessä oli marsipaanitehdas. O.o tyyppejä oli kolme, mutta pomo tappoi sen kolmannen matkan varrella. pomon nimi oli Tab jota sanottiin B:ksi, ja toinen oli Bobo jota pelkäsin koko ajan. täysin arvaamaton eikä se aina totellut sitä mitä B käski sen tehdä. se hoiti kaikki vaikeuksiin ja toiset vangit tapettiin matkan varrelle ja vaan minä jäin jäljelle. omakohtainen kokemus Stockholm-syndroomasta. O.o B oli kiva ja halusin puolustaa sitä, keksin pakoreittejä ym. mutta Bobon olisin mieluiten nähnyt ruumiina.

loppu oli aika ahdistava koska maataloympäristö oli synkeä, marsipaanitehdas ihan kamala, satoi vettä ja ihmiset oli epäystävällisiä, erityisesti talon nuorin tytär joka käyttäytyi kuin kaikkeuden kuningatar. Bobo halusi raiskata sen ja B ja minä suunniteltiin jo miten ne saisi molemmat tapettua niin ettei epäilykset kohdistu meihin. tää oli vähän erilainen pakoonjuoksemisuni koska en ollut yksin. :)

huone on tyhjentynyt jo melkoisesti mutta toisaalta olen pakannut tähän asti vain pienehköjä laatikoita. isoihin ei viitti lastata painavia kirjoja täyteen kun sitten kukaan ei jaksa niitä nostaa. niihin tulee alle mangaa ja paperitavaraa ja päälle talvivaatteita. halusin ostaa uusia kevätvaatteita tänään mutta tilin saldo ei vakuuttanut.

huomenna hiustenleikkuu. palaillaan.

Päivä 12: Arkeni + rehellisyys

2011-04-26T15:13:00.000+03:00

minä olen rehellinen teille (suurimmaksi osaksi ainakin), joten olkaa tekin rehellisiä minulle. kaikki ne jotka eivät seuraa ja lue tätä blogia säännöllisesti (vähintään 1 kertaa viikossa) voisivat poistaa itsensä Follow-listalta. minulle on yhdentekevää kuinka monta lukijaa on, määrä ei merkitse vaan se että on ihmisiä joita kiinnostaa tarpeeksi ja jotka välittävät (ainakin sen verran että kiinnostaa lukea). luultavasti poistan koko Follow-listan sivupalkista joka tapauksessa, mutta en halua että virrassa roikkuu niinkutsuttuja "tyhjiä lukijoita". koska teidän määränne näkyy dashboardilla joka tapauksessa. siellä on jo nyt 3 haamua.

kiitos. on myös mahdollista että tämä blogi menee salasanan taakse. siinä tapauksessa mittaan kiinnostusta sillä moniko haluaa salasanan.

--
arkeni on aika usein tämän ääressä istuskelua.

joku hajanainen räpsäisy sillon kun sain pöydän pystyyn ja koneen siihen päälle. ei muokattu mitenkään. en edes jaksanut pienentää.

everything's gonna be alright

2011-04-26T01:18:00.000+03:00

pääsiäinen meni tosi hyvin vaikkei sitä mitenkään erityisesti vietettykään. kolme leffaa yhteensä, American car show eilen (sunnuntaina, maanantai ehtikin jo vaihtua tiistaiksi) ja todella hyvä keli joka päivä. oikein ilo mennä lenkille koiran kanssa. :)

tuntuu kuin olisi J:n kanssa taas lähennytty jotenkin. tuntuu että sen kanssa voi puhua vapaammin kuin ennen. vaikka on teemoja mistä se ei halua puhua ja joskus tuntuu että niitä vaan tulee lisää koko ajan, ja mietin välillä sitä saanko ylipäätään mitään tältä ihmissuhteelta. sanoin kyllä että alkaa vähitellen ottaa päähän se tietynlainen kiusaaminen mutta että siltä siedän aika paljon. ei se sitä silleen pahalla tarkota. tuntuu että voin luottaa siihen edelleen. vähän oli tuo luottamus kadoksissa talvella. mut meillä on edelleen paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja aikomus tehdä projekteja yhdessä, mitä maanantainakin mietittiin, kun tulee kesä pääsee rakentelemaan. ja mulla on sellaisia ideoita mitä se ei ole tullut ajatelleeksi, ja mä voin oppia siltä tosi paljon. se ei ole jaksanut pitkään aikaan maalata tai rakentaa mitään mutta se ehkä sujuisi paremmin yhdessä. mäkin mietin jo millä väreillä ja tekniikalla haluan figuni maalata. :)

et ylipäätään kyllä tosi positiivista tällä hetkellä. huomenna menen Leppävaaraan kun pitää ostaa uudet housut. rahani hupenevat kaiken aikaa. lauantaina meni matkakorttiin taas neljäkymppiä ja ruokiin mitä lie ja messuille about viiskymppiä. söin tavallista jäätelöä siellä ja tuli tosi paha olo. onneksi sai mehujään ilmaiseksi ja se virkisti niin että jaksoi loppupäivän. ostin hienon paidan jota en kyllä voi ainakaan vanhempien ja sisarusten nähden käyttää, heh, ja fiftarityylisen Kelloggs-mainoskyltin. oon aina halunnu sellasen keittiöön. :)

puhuin ehkä sunnuntai-iltana vähän mitä sattuu, kun sanoin yhdestä J:n kaverista että se on aika vetovoimainen tyyppi, kun puhuttiin jostain seksijutuista. siis sellainen mahakas ja parrakas tyyppi joka tykkää (J:n mielestä) paskoista leffoista, siis kuten minäkin (J:n mielestä). ja sillä on samoja kaloja mitä mulla oli Saksassa. se on vähän hälläväliä-tyyppi myös, esim. uutenavuotena sillä oli ihan risa paita päällä, ja sen astioista ei tiedä onko ne puhtaita vai ei. mun mielestä se on vaan mukava. :) se toinen kaveri mikä oli mukana lauantaina on vähän ujo jotenkin. mä istuin näiden kahden välissä kun katottiin leffaa ja ensinmainittu oli ihan normaalisti, ja jälkimmäinen taas vaikutti vähän pelkäävän mua. O.o se vetäytyi aivan sohvan nurkkaan vaikka meidän välissä oli ainakin 10cm tilaa. no, kolme lihavaa ihmistä mahtuu ihan hyvin sille sohvalle. yks tyyny per lärvi. mut se olis varmaan ollut rennompi jos väliä olis ollu metri.

maanantaina pesin vähän J:n astioita että saatiin tehtyä ruokaa. otin sitä mukaan huomiseksi.

no oiskohan videot nyt jo ladanneet. netti pätki äsken niin että piti ottaa alusta eli pistää selain kiinni ja yhteys poikki. katon vielä niitä muutaman ja menen sit vähitellen nukkumaan. huomenna ei haittaa vaikka menisi Lepukseen vasta iltapäivästä. palaan myöhemmin kuvameemin jatkon merkeissä.

pääsiäisen ajaksi fiktiota

2011-04-21T22:49:00.002+03:00

laitan tänne pätkän SP:tä. kokonaisen luvun itseasiassa, mutta poistan tän ens viikolla kun tulen taas kotiin. te ette tietenkään tunne henkilöitä koska en ole tätä tarinaa ikinä minnekään postannut, ettekä muutenkaan tunne tarinaa sellaisena kuin minä. mutta ei ole tarviskaan. tässä on yhden näkökulmaa. tämä on yksi surkeimmista kohdista, mutta pohjalta ainoa tie on ylöspäin. sensuroin seksikohtauksen koska se oli omallakin asteikollani aika rankka. ja koska siinä oli raakaa väkivaltaa. no, mutta lukekoon ken haluaa, pakko ei ole ja kommenttia voi laittaa mutta vastaan niihin vasta ens tiistaista alkaen.

--
sinne mäni.
--

ei tää aina o tällästä. kuten sanottua tää on ehkä synkin ja ahdistavin pätkä koko tarinassa. tulee niitä muitakin mut tän henkilön elämä ei koskaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, paitsi sillon kun se on pilvessä, eikä tule sitä vastaisuudessakaan olemaan. kukaan ei sitä ymmärrä ja käyttää sitä vaan hyväkseen. tästä myös saa hyvän kuvan millainen tyyppi tämä "pomo" oikeasti on koska joillekin henkilöille se näyttäytyy hyvinkin sympaattisena. myöhemmin Todd kyllä saa tosi hyvän kaverin joka välittää siitä ja huolehtii siitä aina kun voi. mikä on tilanne tässäkin hetkessä.

kello tuleekin jo 11. sinne se vaan meni tämäkin päivä, minne lie. hyvää pääsiäistä vielä kerran! palaillaan.

Päivä 11: Hullua

2011-04-21T16:24:00.000+03:00

aika monenkin mielestä on hullua pistää rahaa näihin. O.o

(kuvaa on pienennetty, ei muuten muokattu. uskomaton tuuri saada vanhalla kännykällä näissä valo-olosuhteissa suhteellisen terävä kuva.)

tänään pakkasin kuivaruokia kolmeen laatikkoon jotka on suljettu niin etteivät ne leviä kannettaessa. neljäs laatikko on tuossa sängyllä ja laitan siihen suitsukkeita ja tätä muuta ympäriinsä lojuvaa pikkutavaraa sekä paketoituja koriste-esineitä. huone näyttää vähän tyhjemmältä kun sain ruoat pois. pääsen jopa toiselle kaapilleni! toiveena on saada tänään vielä pestyt vaatteet jotenkuten kaappiin, sitten voi huoleti lähteä pääsiäislomalle.

MUKAVAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!! :)

kaikki hyvin

2011-04-20T19:43:00.000+03:00

ekaa kertaa sitten '99 narahdin junassa liputta. noissa ihkauusissa junissa unohdan melkein aina piipauttaa, ja niin tänäänkin. ja tarkastajat tietty. no, mut lähinnä naurattaa koko juttu. olen niin hyvällä tuulella tänpäiväisestä ettei tuollainen loppukuun budjettini romuttava 80 euron lasku jonka eräpäivä on 27.4. voi päivääni pilata.

menin kaupunkiin. hain eka 35 euron ostoksen. sain sen onneksi ilman kuittia jonka sijainnista ei ole ollut mitään hajua sitten ennakon maksun hetken. haluaisin heti päästä lukemaan sitä mutta pitää odottaa vielä hetki. sitten menin hakemaan sen about 9 euron ostoksen. siellä mestassa ei ollut ketään joten jäin vähän kyselemään parista jutusta. lähdettyä mietin oliko niillä enemmän kamaa kuin viimeksi kun siellä kävin? vaikutti ihan siltä vaikka tila on täsmälleen sama. ainakin ne oli laajentaneet näyteikkunaa 1,5 metrillä ja siinä oli kaikkea kivaa. sitten kävelin Ateneumiin hakemaan jotain lappusta missä olisi kevään näyttelyitä. eipä oikein löytynyt. joten palasin asemalle. jossa vietin 5 min ja menin sit metrolla Kamppiin, ostin 2 kirjaa yht. 25 euroa, juttelin myyjän kanssa kaikkea sekalaisia ja palasin maanalaisia teitä takasin asemalle ja jatkoin junalla Oulunkylään.

sieltä sitten kissakotiin. ^^ siellä oli tosi ihquja otuksia. haluaisin tarjota kodin sellaiselle vähän vaikeammalle tapaukselle, aralle kissalle koska niille on vaikeampi löytää kotia kuin sosiaalisille tapauksille. karanteenissa oli tosi ihania, mutta ne olivat vielä aika kurjassa kunnossa. kun lähdettiin pois olin päästä varpaisiin kissankarvoissa. yhden ainoan kissan. kahta sai silittää, eka oli hyvin arka mutta tuli sitten lopulta puskemaan ja nakertamaan muovikassiani sekä kännykkäpussin narua, ja tää toinen oranssikolli oli valtava karvakasa jolta lähti karvaa tuppoina ja se myös tarttui kaikkeen mitä se koski.

nyt menen lukemaan..

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

2011-04-14T22:07:00.000+03:00

tykkään värillisistä valoista. vuonna 2008 Kampissa oli sinisiä valoja, viime vuonna punaisia. tätäkin on muokattu että valot erottuisivat paremmin.

nyt tulee taas viikonlopun paussi koska olen poissa, mutta palaan kuvien pariin ensi viikolla. jäin nyt jälkeen pahasti mutta eipä tuolla väliä. riittääpähän tekemistä toukokuullekin.

olen syönyt tänään melkein pelkkää ei-mitään. reilusti alle 500 kcal. välipalaksi sain vaan 300 grammaisen kurkun ja pari keksiä syötyä. keksitkin juuttui kurkkuun. kotona ei ole enää mitään muuta kun margariinia ja pakasteruokaa (itsetehtyä). vika jogurtti menee tänään iltapalaksi. ostin sen maanantaina, muuten en ole ostanut ruokaa kotiin (siis niin että olisin tehnyt jotain esim. lihasta tai vihanneksista) pariin viikkoon. viikonloppunakin söin vaan nuudeleita ja pizzanpuolikkaan. niin joo ja sen yhden ilmaisen aterian kaverin vanhemmilla. kiitos heille. tuosta kurkusta: sadassa grammassa kurkkua on noin 10 kcal. O.o aamupalaksi meni puuroa, ihan liian iso annos, melkein jäi osa syömättä mutta se oli päivän suurin ja täyttävin ateria. lihapadasta piti syödä lihatkin, lupailin sitä jo kovaan ääneen, mutta vain puolet meni. ne vaan maistui niin pahalle ettei pystynyt nielemään. kasvistenkin kanssa teki tiukkaa. ruuan jälkeen kuvotus mahassa ja päässä. tää alkaa mennä vähitellen aika hankalaksi. syömisestä tulee paha olo mut koko ajan huimaa kun ei syö riittävästi. elimistö on mennyt säästöliekille ja kuluttaa lihaksia minkä ei pitäisi tapahtua. äsken huomasin että mun sääriin on ilmestynyt kamalat lommot jostain. pelästyin oikein.

muutenkin on taas nielemisvaikeuksia, ei meinaa saada noita sataa pilleriä alas. yritän ravinnelisää (mineraaleja) taas osan viikosta. ei sitä joka päivä pysty nielemään, normilääkkeidenkin kanssa on tarpeeksi vaikeaa. nukuin päivällä pari tuntia extraa ja nyt on flunssanoireet jo poissa. juon vielä pari kertaa finrexiniä. juomiset on mennyt yli kahden litran sen takia. juon niitä 3x päivässä ja sitten kaikki se vesi minkä tarvii lääkkeiden nielemiseen. muuten en juo mitään koska ei ole varaa, siis koska tuossa tulee jo kaksi litraa täyteen tai ainakin lähelle.

toivon että viikonloppuna saan alas vähän enemmän kun joudun olemaan enemmän liikkeessä. kotona istuessa tää alle 500 kcal on ihan ok mut pihalla en kestä sillä. en ole oikeastaan alkanut laskea kaloreita, inhoan sitä puuhaa, mutta koska olen tehnyt sitä aiemmin vuosia aikaisemmilla dieettikuureilla niin osaan arvioida eri elintarvikkeiden kalorimäärät ainakin silmämääräisesti, muistankin niitä vielä joitakin. (söin tänään tummaa suklaata 6 pikkupalaa ihan vaan vatsantäytteeksi. onhan tuolla suolakeksejä mutta alkaa kuvottaa pelkkä ajatuskin. yritän yhden appelsiinin saada huomenna syötyä puuron päälle.)

tuntuu paljolti siltä kuin kaikki liukuisi käsistä. siltä että elämä lähtee lapasesta ihan just. kuin tää helvetin syömisongelma olisi kaapannut vallan eikä anna mun tehdä enää mitään muuta kun hoippua kotona kun huimaa ja yökkiä kun pitäisi pakolla niellä ruokaa. emmä tällaista olis halunnut saati tarvinut. pelkään että sairastun vakavasti. ei olis varaa. ei yhtään. mun pitäs olla vahva ja pystyä tekemään asioita, ilman että liian vähä syöminen rajottaa liikkumista tyyliin ettei pysy jaloillaan. mun pitäisi terveyssyistä pudottaa about 30 kiloa pois, mutta haluaisin tehdä sen oikein sillä että muutan elintapojani, en lopettamalla syömistä kokonaan. tykkään hyvästä ruuasta, tykkään tehdä ruokaa, tarjoilla sitä muillekin, syödä ja juoda yhdessä hyvässä seurassa. käydä ravintolassa ilman että jätän ateriasta 70% syömättä kun en saa alas. :/ viimeksi kun olin ravintolassa (ei lasketa nyt sitä viime viikon sushibaaria koska siellä söin vissiin parin viikon sisään ainoan kunnollisen terveellisen aterian) tilasin hyvää ruokaa, mutta makuaistini vääristi sen maun syömäkelvottomaksi (tapahtuu mulle hyvin usein ja on tosi inhottavaa. tietää että ruoka on hyvää eikä oikeasti maistu sille kuin minä sen maistan, mutta tuntuu ettei vaan PYSTY syömään sitä. kesällä kävi shampanjan kanssa samalla tavalla.) ja söin ruuasta loppujen lopuksi reilusti alle puolet. tuli kylläinen olo hyvin pian enkä voinut pakottaa itseäni syömään. ja saksalaiset laittaa vielä tosi isoja annoksiakin. :P pitää alkaa tilata lasten annoksia. hemmetin nauravia nakkeja. ja tiedän että sellainenkin annos on mulle liian iso. :/

sori taas tää valitus. :P olis pitäny pestä pyykkiäkin tällä viikolla mutta enhän minä mitään pessyt ja roskatkin heitän kaikki vaan lattialle. huone on ihan kamalassa kunnossa, ei ole tilaa liikkua, pölyä kaikkialla eikä mitään löydä kun ei muista minne sen kiireissään tunki. tänään etin toisen kännykän laturia melkein vartin. se oli tuolla tän mun tuolin takana ja sängyn edessä olevan kasan alla. taidanpa huomennakin juoda pari sidukkaa kuten viimeviikollakin.. jos juon niitä niin eipä tartte syödä kun mahaan ei mahu.

kysymysmerkkinä vielä mitä helvettiä pistän huomenna päälleni koska en löydä mitään tästä kaaoksesta enkä pääse kaappeihin käsiksi kamojen yli kun ei pääse millään. päällä oleva t-paita on likainen kun olen sotkenut itteni kaikkeen mitä syön kuten tonnikalan liemeen. ja se on paras vaihtoehto, siis koska en pääse kaappiin enkä haluaisi laittaa vanhoja risoja messuille. pysäkille jäätyy ja kävellessä paistuu, joten vaihtovaatetusta pitää olla, ja mieluiten tää huppari mukaan että voin käyttää sitä kotimatkalla kun sillä tuppaa aina paleltumaan, sunnuntai-iltana. vaikka siis olen käyttänyt tätäkin jo maanantaista lähtien.. O.o järkevä ottaisi repun, mutta messuille en sellaista raahaa, joten laukku sitten. en halua kanniskella mitään vitun kasseja mukana, näyttää dorkalta. ummm.. joten ilmeisesti laukkuun se mitä mahtuu eli huppari, pesuvehkeet ja verkkarit sekä kaikki laturit ym. sälä, ja päälle pitkähihainen ja 2 t-paitaa joista yks siis vaihtovaatteena ja koska se on päällimmäisenä niin se ei likaannu niin paljon. loistava ratkaisu.

okei, nyt on kohta pakko syödä se jogurtti. O_o ja nukkumaan vois mennä. palaillaan.

alimman kastin luuseri

2011-04-13T22:08:00.000+03:00

13.4. joskus on vaan pakotettava itsensä. syömään. tänään oli vielä pahempi kuin eilen. hittolainen. aamupalaa sain alas normaalin annoksen eli kaks palaa leipää. lisäksi Finrexiniä, jota join myös päiväruuan jälkeen. myöhemmin menee vielä yks. sitten olin reilut kuus tuntia syömättä ja pakotin alas ne loput nuudelit. ei meinannut saada nieltyä kun yökkimisrefleksi oli niin vahva, mut meni ne sitten, viimeistä palaa myöten. onneksi. pahoinvointi hävisi kun sai jotain alas. jälkkäriksi kaksi pirun hapanta satsumaa. pakko yrittää tankata vitamiineja ja tota aspiriinia ettei kurkkukipu kasva flunssaksi.

äsken tein tosin jotain mikä ärsytti ilmateitä pahasti. eksyin tänään Takkirauta-blogiin (löytyy esim. googlettamalla toi, en jaksa alkaa kaivaa sitä linkkiä jostain) jota en lue, joskus saatan vilasta jos näen jonkun muun blogrollissa siinä jotain kiinnostavaa. juu, tänäänhän siinä oli imppaamisesta. tein sitä joskus sekoiluaikoina. myönnän suoraan että olen koko elämäni ollut alimman kastin luuseri.. no, se ei TODELLAKAAN ole sen arvoista. tila ei kestä kun maksimi kaksi tuntia (se oli kun rakensin kerran yhtä pienoismallia 3 tuntia liimankäryssä niin 2 tuntia jälkeenpäin oli mukava huojuva pilvi), ilmatiet ei tykkää ja siitä saa vittumaisen päänsäryn. olen aina, lapsesta asti, tykännyt liiman hajusta. siis tästä metyyliasetaatista / asetonista. jos liimaan jotain niin haistelen sitä liimaa siinä sivussa, mutta kumminkin aika harvoin (koska nykyään aika harvoin mitään liimaan O.o) enkä tee sitä kovin pitkään. mutta on ollut aikoja jollon säilön liimaa johkuun purkkiin ja jemmaan purkkia jossain piilossa ja niin poispäin. tyhmää, joo. koska olen altis riippuvuuksille kehitän riippuvuuden melkein ihan mihin tahansa. liimaan en onneksi kehittänyt.

pariin muuhun juttuun sen sijaan kyllä. ihan viime aikoina. viime vuonna koukutuin energiajuomiin. käyttö nousi keskisuuresta valtavaan. olen vähentänyt tänä vuonna reilusti terveyssyistä. saan niistä välillä ahdistuskohtauksen. se ei oo kivaa. :P sitten tänä vuonna keskimääräistä suurempi kiinnostus aseisiin on mennyt riippuvuuden puolelle enkä oikein tiedä mitä sen kanssa teen.

yritin selittää tätä juttua J:lle kun sekin kysyi miksi. sillä että olen joutunut tavallaan tukahduttamaan tunteeni niin pitkään kun olen yrittänyt täyttää muiden toiveet siitä millainen ihminen minun pitäisi olla. tää on alkanut jo joskus varhaisteininä. siis voi luoja jos olen tuolla pihalla jossain ja ohi kävelee poliiseja niin silmäni lukkiutuvat niitten aseisiin ja pysyvät siinä kunnes ne menevät ulos näkökentästäni. olen nyt muutaman päivän vältellyt youtuben videoita ja tiettyjä nettisivuja että rauhottusin vähän. kun oltiin Roomassa lentokentällä sillon kun meitin auto oli ajettu paskaksi ja odotettiin mun vanhempia lennolta, niin siellä oli sisäänkäynneillä oikein kunnon kommandovartijoita konepistoolien kanssa. tää oli 2003. mä jäin siihen sen yhden lähelle hengaamaan ja yritin katsella ilman että se olisi näyttänyt fanaattiselta tuijottamiselta. oikeesti, tällänen rajottaa elämää. jos katsoo niin saa parhaassa tapauksessa epämiellyttävää huomiota, ja jos tunnustaa olevansa ase-fanaatikko niin saa täyden pöpin leiman ottaan. itseasiassa mä olen sen jo saanut J:n silmissä. joillakin puheillani. mut mä en pysty ollenkaan etukäteen näkemään sitä mitä seurauksia mun tekemisillä on.

joo ottaa pattiin kun ei oikein voi enää kenellekään kertoa mitään. kaikille pitää nykyään valehdella jostain jutusta. ei saa olla avoin tai kaverit kaikkoaa. yritän siksi heittää leikiksi jos tajuan että nyt meni liian pitkälle. tai teeskennellä että olen niin kovin vastuuntuntoinen etten ikimaailmassa tekisi mitään älytöntä. hei, se riski on olemassa tällaisen ihmisen kanssa. vaikka kuinka tekisin töitä oppiakseni kunnollisia, hyväksyttyjä käyttäytymismalleja mulle luonnollisten sijalle. vaikka kuinka tappelisin paskaa geeniperimääni vastaan ja yrittäisin kasvattaa mantelitumakkeen. riski ei häviä minnekään. saan sen pidettyä kurissa, kuten lääkkeet pitävät mielialan älyttömät heilahdukset kurissa, mutta kun iskee kunnon dysforinen jakso niin luulenpa ettei hankaluuksilta voi välttyä. niitä tulee jossakin vaiheessa ihan pakosti.

mun piti itseasiassa laittaa tää seuraava juttu tonne toiseen blogiin, mut menköön nyt tänne ensin. kopioin ehkä sinne myöhemmin ja käännän. tääkin on alkanut lapsena. siis mä näin viime yönä sotaunta joka nosti tän jutun mun mieleen.

olen tykännyt siitä metsissä ryömimisestä, erityisesti talvella, puskissa piilottelusta yms. olen leikkinyt joskus sotaa YKSIKSENI. kuvittelin metsän täyteen vihollisia joita kyttäsin lumeen kaivamistani juoks- ryömimishaudoista. varmaan nää lähti niistä lasten sotakirjoista joita pistettiin lukemaan kasvatustarkoituksissa, ja myöhemmin tv-uutisista. kun olin 13-17-vuotias telkkarissa pyöri kaiken aikaa Balkanin sota. se tuli uniin, mielikuvitusmaailmaan, leikkeihin. pidin leikekirjaa, ts. liimasin päiväkirjoihin lehtileikkeitä esim. panssarivaunuista. ihastuin ikihyvikseni panssarivaunuihin. piirtelin niitä läjäpäin. piirsin sotasarjakuvia. samaan aikaan yläasteella nuoren ihmisen päätä pommitettiin toisen maailmansodan kuvilla ja videoilla. kotona yritettiin kasvattaa suvaitsevaksi ja rauhaarakastavaksi. pieleen meni ja kunnolla. vihasin koulua ja kelasin koulusurmia. olisin takuulla toteuttanut jos olis ollu käsillä aseita. pakenin ulkomaailman paskaa ja rääkkiä äärimmäisen väkivaltaiseen mielikuvitusmaailmaani. leikin edelleen nukeilla ja niin poispäin mutta pala kerrallaan leikkeihin tunki mukaan väkivalta. välillä se oli vauvanukkejen kidutusta, välillä pienten nukkelasten rikollista uraa.

tartuin uusiin vaikutteisiin hyvin hanakasti. kaikki mikä vaikutti vapaudelta. menin alle vuodessa poliittisesti vasemmalta äärioikealle ja pysyin siellä about kaksi vuotta. sinä aikana kärsin äärimmäisestä paranoiasta, olin tulossa vakavasti masentuneeksi ja loppuvaiheessa lakkasin syömästä lähes kokonaan. olin 13-18-vuotiaana terapiassa. joko ne eivät tajunneet tai sitten ne eivät välittäneet. olin 17-vuotiaana osittain valmis itsemurhaan. ahdistus oli niin paha etten pystynyt tekemään enää mitään. löysin rap-musiikin ja se auttoi. se näytti minulle uudenlaisen maailman. aloin lukea Stewart Homen kirjoja joita rakastin ja jotka antoivat todellista inspiraatiota ja syyn elää - koska voisin kirjottaa, ihan mitä vaan halusin. tajusin että olen väärää sukupuolta. senkin jouduin peittämään ja tukahduttamaan tähän asti. ja on tää edelleenkin helvetillistä kärsimystä välillä. 17-vuotiaana halusin kipeästi pois kotoa. 19-vuotiaana sitten lopulta pääsinkin.

olin monta vuotta ihan rauhallinen, kun ajattelee jälkeenpäin niin välissä on ollut ihan selviä pitkiäkin maniajaksoja ja sitten se iki-ihana masennus joka alkoi '99 ja on jatkunut siitä tähän päivään. tai pikemminkin siihen asti kun sain tämän diagnoosin. jossain vaiheessa alkoivat aggressiiviset kaudet. olen juonut välillä joitakin aikoja liikaa, mutta päässyt niistä eroon. tuntuu että 10 vuotta elämästäni on mennyt hukkaan. tietysti avioliitossa oli hyviäkin puolia, mutta ne syyt miksi pakenin ikäänkuin pahaa oloa Saksaan eivät kadonneet vaan pahenivat vain muuton jälkeen. hajosin koska jouduin jättämään parhaan kaverini eikä suhteemme oikeastaan ole enää koskaan tullut ennalleen. en pysty enää korjaamaan sitä minkä rikoin. se sattuu.

ajan kuluessa ihmiset kumminkin muuttuvat. J on tullut paljon rauhallisemmaksi ja kypsemmäksi. minusta on tullut kävelevä ruutitynnyri, aggressiivinen sekopää jolla kaikki lähtee lapasesta heti kun pienikin mania tulee päälle. menen kovista lääkkeistä huolimatta edelleen ylös alas, olen useimmiten hyvin antisosiaalinen (ja jätän muuten äänestämättä tänä vuonna ekaa kertaa sitten vuoden yks ja kaks) ja tunnekylmä. ennuste ei ole hyvä tähänastisen kehityksen perusteella. :P

ja olen hyvin pahoillani (no, oikeasti en ole, mut ainahan pitää sanoa että on, muuten saa verbaalisesti turpaan), mutta tavallaan olen iloinen jokaisesta uudesta sodasta, etupäässä niistä joihin USA ryhtyy. sota vie sotateollisuutta eteenpäin, ja se taas puolestaan kehittää kaikkia kivoja vempeleitä. :D sota myös potkii talouskasvua ylöspäin, kuten myös kaikenlaiset ekokatastrofit mikäli ne sattuvat muille kuin kehitysmaille. ja siis modernit sotilaat moderneissa kamppeissaan näyttävät hyvältä. :D mä haluun kans mukaan toimintaan!! silleen niinkun mun unessa. se oli siistiä.

ok, palataan maanpinnalle. O.o tää on taas sellanen juttu mitä suurimmalla todennäköisyydellä mikä olis pitäny jättää postaamatta. mut arvatkaa välitänkö? en. joskus lupasin itelleni että yritän olla blogissa edes rehellinen. rehellisyys tarkottaa myös sitä että uskaltaa sanoa sellaisia asioita joiden tietää nostattavan närää muissa ihmisissä, uskaltaa ilmaista mielipiteensä eikä aina myötäillä muita. mä olen oikeesti saanu tarpeekseni siitä muiden myötäilystä. enää 16 päivää solussa, jee!! mä istun tässä niin että uus ystäväni Ari on tossa pöydän alla olevan vaatekasan päällä, käden ulottuvilla. otan sen aina välillä käteen. se on kivan tuntunen kun se on täysmetallinen. sen pitäminen kädessä tuntuu tosi luonnolliselta. samoin kun Seed. Seed on itse ergonomisuus. Ari on vajaa 600g ja Seed jotain lähemmäs kahta kiloa. käsien tärinä ei vaikuta Seedin kanssa tasan yhtään, se on tosi mukava ja tykkään siitä punapistetähtäimestä. Arin kanssa kädet ei saa täristä yhtään joten se on just nyt aika ongelma. ne tärisee koska verensokeri on kaiken aikaa alhaalla kun en saa syötyä tarpeeksi. jos syön tarpeeksi ne ei tärise. ei se viime viikon kofeiini niin kauaa vaikuta.

joo, mut nyt menen muualle. vilasen meilit jne. en välitä jos ihmiset nyt vihaa mua tässä esitettyjen mielipiteitten takia. ei olis mitään uutta. O-o ei oo pakko lukee.

stressipäivä ja pudotus

2011-04-12T21:31:00.000+03:00

12.4. kolme viikkoa vanha tuolini hajosi. ilmapumppujudanssi ei enää toimi ts. istuin pysy ylhäällä. taas yksi paska juttu mikä pitää hoitaa.

välillä on muutamia päiviä että pystyy syömään paremmin. ei normaalisti, mutta vähän enemmän. tänään ei ole sellainen. keitin aamulla puuroa. se turposi alun määrästä nelinkertaiseksi. söin niin paljon kuin jaksoin mikä ei ole paljon, loput jäi huomiselle. nukuin päiväunet koska en pysynyt enää pystyssä. polvet on paskana. paremmat kuin eilen mutta kipeät ja turvonneet. mun tuurilla niissä on molemmissa uusi rasitusvamma. *****. unien jälkeen kävin allekirjottamassa uuden vuokrasopimuksen. en jaksa edes murehtia nyt millä sen jättivuokran maksan. haluan vaan unohtaa kaiken. täällä sattui vittumainen selkkaus koska menetin hermoni. siksi olen raivonnut netissä eilen. jonnekinhan se on pakko purkaa.

kun tulin takas kämpille päivällä söin 4 keksiä ja pari pätkää lakritsia. sitten netteilyä tohon puoli seitsemään tjtn. sitten tein paistettuja nuudeleita. olin niin nälkäinen että huimasi. alas sain niistä alle puolet. :P nyt on paha olo siitä ettei ole syönyt sekä siitä että söi. ihan ihkaoikea oksentamisen pakko. jälkkäriksi sain yhden satsuman alas. syön niitä vielä varmaan pari lisää myöhemmin kun saan ton oksentamisrefleksin pois.

tunnen oloni uhatuksi ja turvattomaksi nyt. viime yönä mulla oli kaksi asetta käden ulottuvilla kun nukuin, ja heräilin vähän väliä kaikkiin ääniin. etupäässä niihin joita kämppis aiheutti rikkoessaan yörauhan järjestyssääntöä. mutta en ole huomauttanut siitä koskaan koska tiedän että sekin on sitten taas mun vika jollain ihme logiikalla. mullehan on täällä sanottu että mun pitäisi sovittaa päivärytmiäni kämppiksen sellaiseen, joka koostuu 24/7 viiden tunnin valveillaolo- ja viiden tunnin unijaksoista. putkeen. vähän heilahtelevat mutta yleensä se herää kolmelta aamulla jolloin mulla on just menossa syvän unen jakso. ei kunnollisia yöunia 4,5 kuukauteen. miltä teistä tuntuisi? stressi on aika kova.

ällö olo. en ole syönyt mitään laktoosillisia tuotteita nyt aika pitkään aikaan ja olen saanut olla ihan rauhassa vatsavaivoilta. tai ainakin melkein. jännitysmahakipua on. palannut taas. *tauko* sain alas yhden Alpron mustikka-soijajogurtin. Alpron soijajogurtti on ainut jogurtti mitä pystyn enää syömään ja tällä hetkellä niitäkin vaan yhden kerrallaan / yhdellä aterialla, yleensä iltapalana. polvet on ihan jäykät. kurkku on kipeä. lauantaina menen sinne Model Expoon vaikka pyörätuolissa jos on pakko. ja otan vikat säästetyt rahat mukaan (tai siis ne uudelleen säästetyt..). tilillä on alle satanen jota pitää nyt jemmata siellä kunnes sairaspäiväraha tulee. jos tulee laskuja. eli siis ruokaa ei paljon ostella. puurolla mennään ja pakasteessa olevilla. onneksi olen pakannut sen täyteen herkkuja. on lihapataa, broilericurrya, sosekeittoa, bolognesekastiketta ja muuta sekalaista. leipää ja vihanneksia löytyy vaikka muille jakaa. siis, jos vain saa syötyä yhtään mitään. menisin mehupaastolla jos olis varaa ostaa mehua. :P ei yhtään huvita syödä noita nuudeleita huomennakin. voisin heittää ne mäkeen ja sulattaa lihapataa. se voisi tehdä hyvää, jos saa syötyä ne lihat kanssa. mun tuurilla en saa. :P ai niin se sosekeitto. eilen sulatin sellaisen pienen annoksen jollaisia olen aiemmin saanut hyvin syötyä, se on se kolmasosa siitä millaisia annokset oli, sanotaan nyt, syksyllä tai viime kesänä. sain siitä alle puolet syötyä. jee.

*tauko* punaisina kukkivat verenpisarat. tuli ihan saakelin paha pudotus. soitan huomenna kotipolin numeroon ja kysyn voisko joku tulla täällä käymään. ei mitään vaikutusta sillä seittemän maissa syödyllä rauhottavalla. ainakin nälkä häviää vähitellen kun jogurtti sulaa mahassa. voisin juoda Finrexiniä tossa ennen nukkumaanmenoa. dosetissa on vielä joitakin sattumia eli kasisatasta buranaa. jos polvet pysyy tollasina joudun uudestaan ensiapuun ja hakemaan uuden kuurin ja ostamaan sen helvetin kalliin polvituen. x(

tää on nyt taas tällästä valitusta, mut laitetaanpa loppuun vielä niitä possareita, jos tästä päivästä sellaisia löytyy:

-mulle ei tee pahaa pudottaa rutkastikin painoa joten se ettei saa mitään alas on tavallaan myös positiivista
-olen jaksanut olla koneella ja netissä jne. jaksoin jopa muutaman Crysis 2 -videon
-laitoin kolme videota Youtubeen
-uusi ystäväni Ari ^^ (siitä on kuvia ja video tokassa blogissa)
-säkällä löysin vielä yhden viimeisen palan sideharsoa joka oli vain puoliksi käytetty (no tätä ei ehkä voi kovin positiiviseksi sanoa..)
-tykkään maastokuviosta ja nyt mul viimein on sellainen vaate
-tykkäsin olla bileissä tosi paljon ja haluaisin mennä uudestaan (huolimatta siitä että polvet kärsi)
-aika ilkee varmaan sanoa tällästä, mut kerrankin viiltely toimi niinkun sen pitää, eli rauhotti ja paransi oloa :P
-aseet rauhottaa mua ja mulle on täysin yhdentekevää vaikka kukaan ei ymmärtäs sitä, emmä jaksa enää selitellä kaikkea mitä sanon tai teen, oon niin täynnä sitä että kaikki vaan kysyy "miksi?" kaikkeen mahdolliseen mistä mä tykkään :P

siinä se. pihalla alkaakin olla jo pimeää. taivas on kivan vihreä. mennään laittaan tää blogiin ja katsotaan sitten mitä tehdään loppuilta. bye.

Päivä 9: Päivän asu

2011-04-11T20:18:00.000+03:00

itseasiassa maanantai-iltapäivän ja varmaan koko alkuviikon asu. lauantaina ei tullut otettua kuvaa. bileissä oli kameramies mutta niissäkin näkyy korkeintaan puoli päätä koska yleensä en ole kovin fotogeeni - missään tilanteessa, vaikka tanssiminen sujui kahden vuoden tauosta huolimatta hyvin. ok, asussa on verkkarit ja sukat (1), huppari (2) ja t-paita (3). kädet tärisee tällä hetkellä niin älyttömästi että tärähtämättömiä kuvia ei oikeastaan voi ottaa ollenkaan. join viime viikolla ehkä 2 energiajuomaa ja yhden kahvin ja se jo riitti saamaan tämän aikaan (tai ehkä se oli sitä edellinen viikko O_o). nyt pitää pitää paussia että saa Model Expossa kunnollisia kuvia. toivon että siellä on kiinnostavia juttuja.

1. jalat.

2. huppari.

3. paita.

emme saa nyt kahvia emmekä pullaa

2011-04-11T17:46:00.000+03:00

lisää kuvia tulee huomenna. tänään on ollut niin kamala päivä etten enää jaksa mitään. olen ihan kipeä viikonlopun jäljiltä ja kun kotiin tulee niin heti kaadetaan kunnollas paskaa niskaan. verovirasto sentään lahjotti sateenvarjon (veronpalautuksia, jei). no joo asia pitäisi olla hoidettu pois päiväjärjestyksestä mutta olen saakelin vihainen varmaan vielä pitkään. menetin täysin luottamukseni muihin ihmisiin. taas. miksi? miks kaikki on aina mun vika ja mä oon aina se pahis jota pitää ojentaa ja yrittää pakottaa johonkin vittumaiseen muottiin??

kirjotin kunnon vittuilut tonne toiseen blogiin ja asian purkaminen rauhotti vähän. tai siis se että kaadan niskaani kaadetun paskan muiden ihmisten niskaan, enimmäkseen niiden joilta se alunperin tulikin. tuli siihen jotain teeskentelystä ja perheestä ja osa rasistista paskaa joka ei ole oikeastaan mun juttu ja liittyi lähinnä ihmisten ulkonäköön ja toimi aasinsiltana vammaisten ja muiden mielenterveyskuntoutujien raakaan kritisointiin.

huone on uskomaton kaaos koska jouduin sullomaan kaiken omistamani tavaran tänne pikkuhuoneeseen. nyt on saatana keittiössä/olohuoneessa tilaa vaikka sadalle älykääpiölle. lappakaa vaan kaikki sisään sieltä, ja tuokaa haisevat kaverinnekin! x(

nyt pitää vetää lisää rauhottavia nassuun että pystyn menemään tonne missä kämppis on ja lämmittämään sosekeittoni. en jää kattomaan telkkaria kuten oli aikomus koska se kuulostaa oleilevan siinä kaiken aikaa. vitun kusipää. en välitä nyt yhtään miltä tää kuulostaa, mutta mulla on mitta täynnä tätä paskaa. ja sitä teeskentelyä että hei me ollaan kaikki kavereita ja blaa blaa, kaikki tykkää toisistaan ja on kivoja toisilleen ja niin vitun suvaitsevaisiakin että oikeen oksettaa. EI SAATANA KUKAAN OLE. KAIKKI IHMISET ON KUSIPÄITÄ. (ainakin täällä tässä mestassa, en kommentoi muita paikkoja kun olen täällä vaan asunut).

Päivä 8: Suosikkikuva

2011-04-08T12:01:00.000+03:00

äidin kukkaset. täs on niin kivoja värejä. :)

viikonlopun kuvat tulee joko sunnuntaina tai maanantaina. tunnin päästä pitää olla jo bussissa. meinasin leikata pikkusormesta palan irti saksilla, kun leikkasin paksua paperipussia. onneksi vain saksien kärjet osui sormeen, toinen puoli teki "painojäljen" ja toinen puoli leikkasi pienen haavan. pelkäsin älytöntä verenvuodatusta mutta kävi hyvä säkä. huoneeni on hirveässä kaaoksessa koska kaikki männäpäivien pakkausmateriaali lojuu ympäriinsä ja pestyt sekä uudet vaatteet samoin. ja sit on tää pöly..

mutta hyvää viikonloppua toistamiseen, palaillaan.

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

2011-04-07T20:37:00.000+03:00

no näitä kyllä löytyy.. on mm. kuvia joihinkin vanhoihin meemeihin joihin en sitten kumminkaan ole kerennyt osallistua. nämäkin taisi olla johonkin sellaiseen, tai sitten halusin tehdä postauksen kirjahyllystä löytyvistä ei-kirjoista.

Hummer-mallini jonka sain yhtenä vuonna joululahjaksi. :) eiks oo ihqu?

ja tää on eväsrasia, tai voi sitä muuhunkin käyttää. siinä on 4 eriväristä pinottavaa rasiaa jotka voi järjestää miten haluaa. punainen on matalampi ja siinä on lokeroita. tähän on pakattu mm. evässushi yhdellä ikimuistoisella retkellä.. muovikin on retroa, en muista mikä sen nimi oli mutta sellaista mistä ennen vanhaan tehtiin retkeily- ym. astioita.

tänään oli aika kiireinen, mutta tosi mukava päivä. sushia!! uus takkikin löytyi. ja Hulluilta päiviltä muutakin. kuvitelkaa, ne on nimenneet leivonnaisen Hulluksi tortuksi. joko se on ihan vaan läppä tai joltain on tosissaan loppunut ideat kesken. niitä saa alakerran leipomomestasta tai mikä se on. siellä on myös smiley-munkkeja. :D

jalat on hiukkasen kipeät, pohjista. mut kyl ne yleensä toipuu yhdessä yössä. paras olisi.. huomenna taas reissuun. siitä johtuen postaan viikonlopun kuvat sunnuntai-iltana jos kerkeän kotiin ajoissa, tai muuten maanantaina. huomenna pitää ekana käydä hakemassa paketti postista. olen onnistunut tähän mennessä vaimentamaan omantuntoni sen suhteen. :P sekin auttoi kun postin tekstarissa hinta oli vähemmän kuin mitä muistin. ja eniten se että keksin sille.. öh.. "turhakkeelle" siinä kimpassa oikeasti käyttöä. vieläkin ottaa pattiin että unohdin siitä sen tärkeän jutun. en päässyt tänään käymään siinä kaupassa vaikka kävelin alta ohi. mutta menen Hesaan ensi viikolla melko varmasti uudestaan ja sitten kerkeen hakea, tai sitten kun saan yhden jutun minkä tilasin tänään. sen pitäs tulla parissa viikossa mut yleensä ne on saaneet tilaukset aiemmin, jo viidessäkin päivässä.

huoh, on vaan niin että tuolla törmää ihan hirveän moneen tosi ihanaan juttuun jotka haluis välttämättä, mut täytyy vaan huokaista ja mennä pois koska ei ole varaa eikä kaikkea voi saada. nyt on juuri sellainen vaihe että kauppoihin meno ja kamojen katselu herättää oikein kunnolla ostohalut, että tuollaisen haluaisin, ja tuollaisen ja tuollaisen, ja yleensä niillä mihin kiinnitän huomiota on KUNNOLLA hintaa. :P takki sentään irtosi kahdellasadalla.

juu pitäs mennä kohta nukkumaan. unohduin kelaamaan seuraavaa cityreissua.. shoppausta ja niitä mestoja missä pitää käydä. kelaaminen on pahasta. pitää vaan ottaa ja mennä, ajattelematta etukäteen koska kun pääsee sinne asti niin tietää kyllä mitä haluaa. jos kelaa niin sitten varsinkin jää jumittamaan ja katselemaan kaikkea muuta kun sitä mitä piti ostaa. viikonlopun olen J:n luona, joten palaan sitten kun palaan. hyvää viikonloppua!

Päivä 6: Teema “vihreä”

2011-04-06T20:54:00.000+03:00

melkein sademetsän puu. muratin valloittama ikivanha tammi (muistaakseni tammi) pienen linnan puistossa Bad Dübenissä. vihreyttä on vähän lisätty keinotekoisesti koska kamera ei aina ota väriä sellaisena kun sen näkee.

reväytin tänään niskani kun nukuin istualtani huonossa tuolissa telkkarin ääressä. eikä tullut mitään siitä aikaisemmin sänkyyn menemisestäkään kun suihkuunkin pitäs vielä jaksaa raahautua ja puhua kaks puhelua. silti mikään ei piristä niinkuin tekstari postilta ja se että asiat etenee.

Päivä 5: Vanha kuva

2011-04-05T19:46:00.000+03:00

tämä on otettu joskus iät ja ajat sitten, '98 muistaakseni tai '99 helmi-maaliskuussa. tais olla tuo jälkimmäinen. otin kuvia jotain eri laitosten ennakkotehtäviä varten. mihkään en päässyt mut jotkut näistä kuvista on ihan hienoja jos kuvauskohde on ollut ok. useimmilla ei kumminkaan ole mitään käyttöä.

tää on otettu Helsingissä VR:n makasiineilla. tän lähellä oli myös jäähän juuttuneena jonkun vanhat lenkkarit, mut sitä kuvaa ei löydy skannattuna (ja se on about 1200 km täältä etelään enivei).

juu haluaisin kunnollisen digijärkkärin mut siinä menee kyllä vielä vuosia ennen kun pystyn hankkimaan.. :P sitä ennen on niin paljon muuta roinaa mitä on pakko hankkia, siis ihan pakko-pakko hankintoja kotiin, se tietokone, ja sit muuta mikä on listalla ennen kameraa. mm. kameran jalusta. saatan sellaisen saada ilmatteeksi kaverilta mutta milloin, luoja tietää.. no joo, pitäs tästä poliisin verkkosivuille lähteä. kivaa tiistai-iltaa kaikille!

kaupassa käväsin..

2011-04-05T19:39:00.001+03:00

5.4. noin 135 euroa upposi Prismaan ja Citymarkettiin. toivottavasti vaivansa (ja arvonsa) väärti reissu. 4 vaatetta, uus hiiri ja uudet luurit. molemmat toimii hyvin mutta käyttö vaatii ehkä vähän totuttelua. olen paistunut keskilämpötilassa koko päivän ja alan kohta olla kypsä. torstaina kevättakin etsintää, koska en jaksanut tänään enää sitä katsoa marketeissa kun otti päähän muutenkin se vaatteiden etsintä. en tykkää siitä yhtään ja ostan siksi vaan kun on pakko. ja eihän se nytkään ihan pakko olisi ollut koska pärjäilisin vanhoillakin vielä..

on väsyttänyt jo pari päivää jostain syystä, vaikka olen nukkunut välillä paremmin ja pitempään. ja tänään olen jopa saanut syötyä ihan hyvin. kunnollisen aamupalan ja kunnollisen välipalan (leipäjuustoa hillolla) ja kohta on makaroneja kastikkeella.

jostain syystä myös kädet ja käsivarret ovat kipeytyneet vaikken ole tehnyt yhtään mitään. paitsi istunut koneella ja sitä nyt teen muutenkin kaiken aikaa. ostin tänään kameraan uuden muistikortin ja yritän vielä yhtä ohjelmaa onnistuisiko mahdollisesti pelastamaan vanhan kortin kuvat. vähän vituttaa kun tyyppi myi mulle kalliin kortin ja katoin sitä hyllyä sen takana väärästä kohdasta ja hintaa olikin sit kympin enemmän. olis paras sit kestää vähän pitempään kun vanha (8.6. ostettu). kyllähän se vanhakin toimi kun formatoin sen sen ekan file error -sotkun jälkeen, mut ei jaksaisi tätä rumbaa parin kuukauden välein ja jotkut kuvat haluaisin säästää. tossakin oli sellaisia ja videoita jotka olisin halunnut. :P

pihalla lumi sulaa. :)

nettishoppailu on vähän liian helppoa, huomaan nyt kun mulla on mahdollisuus siihen. verkkomaksu on LIIAN kätevä. tänkertainen tosin tulee postiennakolla eikä mul ole mitään kokemusta postiennakoista (no joo, yksi tai kaksi enkä sillon ole maksanut omilla rahoillani). toivoisin et tulis tällä viikolla mut en oikeen usko. tän kanssa vituttaa nyt kyllä ihan kunnollisesti että unohdin yhden jutun tilauksesta eikä mul ole alustavien torstain tekemisten perusteella mitään mahiksia keretä hakemaan sitä kaupasta. no ei sit. ens viikolla ehkä tai myöhemmin.

ainakin Tokyokaniin pitää keretä koska haluan paistettuja nuudeleitani. se toinen mesta eli Stadin pelikauppa jää käymäti aika varmasti, vaikka halusin sinne oikeastaan vaan kysyäkseni yhtä juttua. no jos liikumme siinä suunnassa voin ehkä kävästä kysymässä. (tähän asti melkein joka kerta kun olen siellä jotain kysynyt tai ostanut olen jäänyt suustani kiinni.. O.o)

joo eli ihan hyvillä fiiliksillä alkoi tää viikko. vähän illat on välillä pudotusta muttei pahasti. väsyttää vaan. luulen että levottomista öistä johtuen. ja siitä että rasitin viikonloppuna päätäni vähän liikaa eikä se ehkä ole vielä täysin toipunut. viime yönä näin unta isosta talosta jossa kummitteli. pitkien etsintöjen jälkeen kummittelijaksi paljastui (tosi pelottavien tilanteiden jälkeen) kävelevä jalkavalaisin missä oli oranssi kupu ja messinki-kolmijalka. johtoa se veti perässään. kummitus otettiin kiinni, ja kun se jäi kiinni sen ohjailija - bernhardilaiskoira jolla oli voodoopapin kyvyt ja jota oli kohdeltu hyvin huonosti - tuli esiin. aloimme kohdella ja ruokkia sitä hyvin ja se lakkasi käyttämästä lamppuja voodoonukkeina.

unet on olleet just tollaisia, täysin surrealistisia, tai sit muulla tavalla pelottavia (viime yön toinen uni joka oli tosi pelottava ja jossa tappelin kaikin voimin veljeäni vastaan - lapsenakin tapeltiin usein - ja yritin keksiä kaikkea että toiset perheenjäsenet olisivat turvassa. veli oli jotenkin pimeä tyyppi jollainen se ei oikeasti ole, se viilsi veitsellä ristinmerkin kämmeneeni ja mun veri oli vihreetä (!), se käyttäytyi myös tosi väkivaltaisesti erityisesti siskoa kohtaan ja pelkäsin sen puolesta.) tai levottomia liittyen siihen mitä olen netistä katsellut ja/tai lukenut. viime yönä oli jossain vaiheessa joku Crysis 2 -uni kans mut en muista siitä juuri mitään. sitten heräilen pitkin yötä jokaisen lyhyen levottoman unen välissä tai kun jalat ja kädet puutuu. ja nehän puutuu, koska nykyisellä yölääkityksellä nukun samassa asennossa koko yön (tai siis kunnes herään siihen puutumiseen ja käännyn tuskallisesti eri asentoon ja nukun siinä kunnes jalat puutuu uudestaan jne.) enkä kierittele niinkun olen ennen aina tehnyt. tähän vaikuttaa myös se että tällä hetkellä "jaan vuoteeni" ja noin 20 cm jää käyttämättä, eli se lisätila minkä tarvisi liikkumiseen (yleensä pitäisi olla molemmilla puolilla n. 20 cm). siinä mielessä se ei haittaa koska nukun yleensä aina samassa asennossa, mutta en voi kääntyillä miten lystään vaikka uni olisi kevyempää ja siihen olisi mahdollisuus. en muista enää missä vaiheessa siirryin tähän nykynukkumismuotoon mutta siitä pitäisi totutella eroon että voisin käyttää koko sänkykapasiteettia. O-o

niin joo, ja unohdin ostaa hiirimaton tänään. pöytäni pinnassa on vielä suojamuovi joten hiiri ei siinä liiku senttiäkään. en ole käyttänyt hiirimattoja enää vuosikausiin. saati muita kun optisia hiiriä. mutta nykyinen "matto" on Ikean tuollainen luonnonvalkoinen paperi joka samalla toimii muistilappuna, ja tiedän kokemuksesta että tuollaisiin ne muistettavat asiat katoavat jälkiä jättämättä ja sitten istut siinä ilman salasanaa tai käyttäjätunnusta tai jotain vastaavaa.

eilen otin kännykällä lisää "profiilikuvia" tai sellaisen yrityksiä. ei niistä oikeastaan mitään tullut. uuden oranssisävyisen taustakuvan sain vanhaan kännykkään.

taidan mennä syömään tässä välissä ja sen jälkeen laittaa tän nettiin sen tänpäiväisen kuvan kanssa. aiheena "vanha kuva" ja niitähän mulla piisaa. kyseinen otos on vanhimpia itseotettuja kuvia mitä multa löytyy ylipäätään. tai mitä olen koskaan ottanutkaan, ja siinä on jonkun tuntemattoman tekemä taideteos.

P.S. 10:44PM kirjotin toiseen blogiin. siitä on jotenkin tullut tärkeä. panostan siihen enemmän kuin tähän. en aio tätä hylätä enkä vaadi ketään käymään siellä koska kirjotan siellä joistakin asioista ehkä vähän suoremmin, tai nyt jokatapauksessa vähän eri teemoista vähän eri lailla. laitan sinne mielipiteitä jotka eivät aina ole loppuun ajateltuja ja saattavat välillä loukata ihmisiä, mutta yleensä otan kyllä oppia jos luen vanhoja juttuja niin saatan huomata että ajattelenkin niistä jutuista ihan eri tavalla. yritän oppia kaikenlaista uutta ja tiedoissani IHAN KAIKESTA on paljon puutteita. se näkyy kaikessa kirjottamisessa. ihmisten väliseen kommunikointiin ei saa oikein oppia netistä, varsinkaan kun kirjottaa näin nimimerkillä.

nyt kun olen päässyt sieltä pahan masennuksen kuopasta ja alan toipua paremmin yritän taas ottaa oppia buddhismista joka on aina ollut sydäntäni lähellä (vaikka viime syksynä ja talvena ajauduimme aika lailla erilleen). ja sitten samuraikulttuurista josta on tullut viimeisten kolmen vuoden aikana tärkeä minulle. tärkeä oppiaiheena. itsekuri kun on ollut aina vähän ongelmallinen. ja se että säilyttää malttinsa ja pysyy rauhallisena ja keskittyneenä mitä tahansa sitten tekeekin. ajatukset tuppaavat vaeltelemaan, mutta se esim. on hyvä harjoitus että pysyttelee "siinä hetkessä" koko bussimatkan ajan ettei ajaisi pysäkkinsä ohi. olen nyt tehnyt sitä jonkin aikaa ja se on tosi vaikeaa. harhaannun minuuteissa muihin asioihin ja joudun aina palauttamaan itseni nykyhetkeen. iltaisin ja öisin ja ylipäätään pimeän aikaan on helpompi keskittyä, olen sosiaalisempi ja enemmän hereillä riippumatta siitä miten nukun. välillä on tosi vaikeaa pitää nk. normaali-ihmisen päivärytmiä koska luonnollinen rytmini on erilainen. se pyrkii palautumaan aina sellaisina aikoina jolloin olen muutaman päivän kotona käymättä missään, eli herään about 10:30AM ja menen nukkumaan 2AM. jos joutuu siitä olemaan pitkään poissa väsyn älyttömästi, ihan pienestä.

no joo, tää oli kai ihan turha lisäys. tulipa nyt kumminkin kirjotettua. mul on kirjotus-flow päällä enkä tiedä mihin sen käyttäisi kun fiktiota ei synny kumminkaan. olen ajanut siinä taas umpikujaan, mutta kyllä se selkenee kun annan muhia tarpeeksi. niin että varmaan huomenna päivitän lisää random-lätinää. hyvää yötä!

Päivä 4: Harrastus

2011-04-04T18:25:00.000+03:00

tää oli vähän vaikea teema kun tänään ei huvittaisi yhtään etsiä mitään kuvia, joten en oikeen perehtynyt asiaan kovasti. väsyttää aika paljon kun yö oli taas niin levoton ja tuo hoitsukäynti väsytti jotenkin ihan älyttömästi.

kuvassa on yks levy ja Blood Angels Codex jonka sain joululahjaksi J:ltä. haluan alkaa keräämään (ja maalaamaan) tota armeijaa. yks malli mul on jo, lentokone, ellei sit J päätä pölliä sitä itelleen. se maksaisi sillä sen neljänkympin velkansa ja mä olen jo maksanut sen kympin erotuksen mikä jäi.

tein eilen myöhään illalla (taas) vähän heräteostoksia ja nyt odotan pakettiani aika innolla. uudet lelut tekee iloiseksi. vähän vaan ottaa päähän kun unohdin paketista yhden tärkeän jutun ja joudun sen nyt hankkimaan erikseen. halvimmaksi tulee varmaan mennä Hesaan käymään siinä kaupassa. postimaksu tilauksessa on kumminkin reilut 8 euroa. :P se ei kannata ellei osta niin kallista tavaraa ettei joku postimaksu siinä missään tunnu. mul ON ostoslistalla kaikenlaista kallista mut ensinnäkään ei ole just nyt varaa (eikä tilaa), ja toiseksi saattaa olla etten osta niitä siitä lafkasta kumminkaan. nettikaupassa niillä ei ainakaan ollut.

pihalla on hirvee masentava keli, mut ei se mua masenna. sade sulattaa lunta. jos olis vielä "päivä" vois käydä päiväunilla. nyt ei enää kannata. ei jaksa oikeen mitään, ainakaan keskittyä kunnolla mihinkään. tuntuu että söin liikaa päiväruuaksi. :P taidan vaan kattoa pari videota jossa ei tarvi ajatella mitään ja mennä sitten aika aikaisin nukkumaan.

Päivä 3: Perheenjäsen

2011-04-03T15:10:00.000+03:00

ei viittiny laittaa taas kerran kissakuvaa. koska sellainen ainakin yksi on tulossa meemin myöhemmässä vaiheessa. ja tämäkin on tavallaan perheenjäsen.. eka kuva jonka otin tästä, aika huono ja huolimattomasti salamalla.

Päivä 2: Suosikkitavara

2011-04-02T15:24:00.001+03:00

Päivä 2: Suosikkitavara

tämä on Seed. (malli Tokyo Marui P90, jos jotakuta kiinnostaa). vähän muokkasin ja jostain syystä muokkausprosessissa kuvaan ilmestyi noita rakeita. en tiedä mistä mut ihan hyvin sopivat. mulla ei täällä ole mitään entisistä lempitavaroistani, mutta tää olisi vienyt niiden paikan enivei. :D

p.s. laitoin sivupalkkiin linkin jossa voi tarkastella meemin päivien aiheita kokonaisuudessaan. kuka tahansa voi osallistua tähän eikä joka päivä ole pakko postata, päivien ei myöskään tarvitse olla juuri huhtikuun 30 päivää.

p.p.s. nyt myöhemmin huomasin että rakeet kuvassa olivat olleet siinä jo alusta lähtien, mutta eipä tuo haitanne. paska laatu mut ei voi mitään näissä olosuhteissa.

p.p.p.s. koska tänne on taas tultu hakusanalla "erikoisrajajääkärit" niin mainitsenpa nyt että katsoin tänään yhden jakson (eli jakson numero kolme) koska olen jemmannut niitä jo kolme viikkoa. sanottavaakin olisi vähäsen, ensimmäiseksi se etten tajua miksi Hesari kirjotti sillon alussa että aseet näkyvät olevan liian suuressa osassa, koska kolmen (kahden? sori mut nyt mä menin sekasin näissä) jakson perusteella EIVÄT TASAN OLE. pystysuoraa seinää alastulo oli jännän näköistä, ja se miten nopeasti kokelaat sen oppivat. hmm, se yksi kouluttajan kommentti siitä että ei huudeta metässä vaan keskitytään tappamiseen oli hauska. heh (O.o). ja sitten olen vielä muodostanut viimein suhteellisen järkevän mielipiteen itsenäisen maan isänmaallisuudesta ja siihen liittyvistä perinteistä. lähes kaikki maailman itsenäiset maat ovat taistelleet sen itsenäisyytensä eteen ja kansana on tärkeä säilyttää perinteitä ja muistaa oma historia ja miten se kulkee aina rinta rinnan naapurimaiden (ja tässä tapauksessa koko Euroopan) historian kanssa. MUTTA ei siitä tällä kertaa sen enempää. tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta minun suussani eikä millään muotoa tarkoita että hyväksyisin kaiken (tai edes murto-osan) "isänmaallisen hömpän" jota ihmisille syötetään. :P terve itsenäisyys on hyvä asia mutta sen kanssa ei saa mennä liian pitkälle. (ja moni unohtaa että Saksa ja Japani ovat edelleen USA:n miehittämiä maita..) palaan asiaan myöhemmin kun olen sorvannut asiani ymmärrettävään muotoon.

päivä 1: omakuva

2011-04-01T16:49:00.000+03:00

huhtikuun kuvameemi, joka päivä yksi kuva. joitakin kuvia on muokattu, muutamia huvin tai näön vuoksi, muutamia koska oli pakko. ne sitten näkyvät erilaisilla näytöillä miten sattuu, mutta sille ei voi mitään. :P

Päivä 1: Omakuva

tämä on otettu talvisella peltolenkillä tässä lähimaisemissa. lähinnä vaan huvikseni nappasin ja se sopikin tähän päivän teemaan hyvin. kuvassa näkyy minä, kädet, kuulokkeet ja laukku. yritin ensin saada kuvaa yhdellä kädellä mutta niiden tärinän takia mahdotonta.

vähän positiivisempaa

2011-03-31T22:01:00.000+03:00

31.3. netti tökkii. eilen yöllä toimi ihan sulavasti mutta jotenkin päivisin välillä katkeilee tai sivuja ei jostain syystä pysty lataamaan vaikka Google-alotussivu kyllä aukeaa. O.o tavallisesti myös about 3,5 tunnin yhtenäisen yhteyden jälkeen se katkeaa ja joissakin tapauksissa joutuu koneen käynnistämään uudelleen. no, tämmöistä se on. ei voi mitään.

*kaks puhelua myöhemmin* pöytää kehotettiin pitämään "valeessa" jolloin saisin ainakin tietokonekamat siihen päälle pois tästä ruokapöydältä ja parempaan järjestykseen. ja tuon yhden lehtipinon pois lattialta. siinä kun on keskenolevat lehdet ja ne haluaisin pitää eri paikassa kuin luetut. lehtikansioita vois hankkia.. siis jos olis joku paikka mihin panna ne! kun saan netin taas toimimaan laitan viime lokakuisia Buddy Bears -kuvia kuvablogiin.

sain toisen odottamistani paketeista, siellä oli levy jossa ei lue mitään, odottamani elokuva (netistä ladattu koska sitä ei kukaan ala tilaamaan jostain hornan tuutista) ja pari omaa levyä ja joukossa yksi jota en oikeasti muista ostaneeni. ei mitään muistikuvaa. edes biiseistä mitä sillä on. yleensä edes jokin levyissä tuntuu tutulta vaikka olisi kuinka blackout. kansikuva on tuttu koska olen nähnyt sen kaupassa mutten millään saa kerittyä muististani pätkää jossa olisin ostanut sen. O.o

puol kymmeneltä illalla: yritän mennä vähä aikasemmin nukkumaan. olen istunut netissä monta päivää putkeen. aina löytyy jotain kivaa kateltavaa. olen kerännyt 2.2. (?) liittymiseni jälkeen 95 tykkää-videota youtubessa. aika sekalaista. niistä voi tietysti muodostaa profiilin minusta mutta ehkä se nyt ei kuitenkaan ihan vastaa totuutta. ;) jos lukee kommenttini niin ennemmin silloin, mutten edes itse muista mihin kaikkialle olen kommentoinut, ja joskus ne ei edes mene läpi.

joo niitä possareita piti listata. tää oli ihan hyvä päivä, puhuin vielä J:n kanssa 45 min puhelimessa tuossa alkuillasta. telkkarista pitänyt taukoa jo monta päivää kun ei jaksa sitä. otan kyllä ohjelmia nauhalle. plussaa:

+harrastukset
+englanninkielen luetun ja kuullun ymmärtäminen alkaa vähitellen parantua
+paketti jossa oli mm. Ultramarines-leffa (piraattikopio :P) (esimakua löytyy täältä.)
+positiivinen mieliala
+energiajuoma (tosin nyt olen vähän ylikierroksilla ja alkaa väsyttää tosi paljon koska viime yönä unet jäi lyhyiksi ja kattelin tänään koko illan pelivideoita (Crysis 2) jotka on todella nopeatempoisia eli silmät alkaa nyt olla ihan kierossa eli aika mennä nukkumaan)
+se ettei FPS-pelit aiheuta pahoinvointia, ellei sitten ihan massiivisina sessioina tyyliin 10 tuntia isolla näytöllä kun pitää kytätä kaikkea sitä mitä pelaava kaveri ei huomaa ja sitten varottaa sitä ajoissa (se on myös näissä kun katon videoita, alan automaattisesti kytätä ovia ja vihollisia yms. jotka varsinaiselta pelaajalta jää huomaamatta ja sitten vähän ärsyttää kun se ei ite huomaa, mut ainakin oma huomiokykyni siinä kehittyy koska "toinen silmä" seuraa aina mukana toiminnassa)
+pystyn taas joogaamaan ja yks nähty video poisti ristiriidan joka on kummitellut mielessäni jo jonkin aikaa
+kun ei saa syötyä on kevyempi olo ja max 2l nestettä päivässä toimii ihan hyvin toistaiseksi
+Hesaan ensi to
+uhraamalla säästettyä rahaa kahden seuraavan viikon aikana hiireen, kuulokkeisiin ja vaatteisiin (ja tietysti siihen perhanan matkakorttiin, sekin on jo puoliksi tyhjä) saa pakollisimmista hankinnoista rauhan pitkäksi aikaa (hiiri poisti äsken puolet tästä lauseesta vaikka halusin vaan klikata kursorin eri kohtaan. voi *****.)
+mitä vielä? niin joo toissapäivänä ja eilen oli pieniä turvallisuusongelmia koneella mutta sain ne kaikki korjattua ihan omin voimin, minun ja läppärin välinen kommunikointi toimii hyvin ja osaan nykyään jo käyttää älliäni sen kanssa

huomenna teen liha-juurespataa. käyn postissa hakemassa LP:t. sitten ihailen niitä ulkoapäin koska en omista LP-soitinta (vielä). luen varmaan. yritän katsoa vähän ohjelmia pois digiboksista. yritän olla olematta kamalan kettuuntunut siitä ettei Discovery ole ilmainen ja näkyvissä kaapelilla. luen lehtiä. olen yrittänyt säännöstellä sitä eilen ostettua että riittäisi edes kolmeksi päiväksi, mutta puolet on jo nielaistu. jos pystyn vastustamaan kiusausta nyt illalla niin siitä riittää vielä kunnolla huomiseksi. ja kohtahan on huhtikuu (siis huomenna O.o) ja uusi numero ilmestyy, mikä onni. uusi Pelit:kin tulee parin viikon päästä eikä tarvi enää pantata tän kuun numeroa itseltään.

pitäisi tehdä jonkinlainen "must have" -ostoslista kun niitä juttuja vaikuttaa hyppelehtivän kaikkialta silmäini eteen. ei pitäisi edes lukea mitään mainoksia mut kun niitä lappaa ovesta sisään harva se päivä. bbw. hyvää yötä.

muutoxia

2011-03-29T23:14:00.000+03:00

olen tehnyt tänään ja eilenkin jo vähän muutoksia blogeihin. viime viikolla vaihdoin tänne uuden sivupohjan sekä Schatten und licht -blogiin myös, ja tänään laitoin uuden (vaikka se on jo vaikka miten vanha, joskus 2009 tehty, muttei koskaan ole ollut käytössä) Shadowbound-blogiin. molemmat löytyy profiilista. en jaksa linkittää, ilta on jo pitkällä.

S & L:ssä on uusia kuvia. mutta mun täytyy nyt varottaa niitä jotka ehkä menevät tsekkaamaan Shadowboundin: jos tämä blogi oli joskus se pimeämpi puoli minusta niin se on vielä pimeämpi, ja kirjotan sinne monia mielipiteitä jotka aiheuttaisivat varmasti närää melkein jokaisessa tuntemassani ihmisessä (!). kirjotan sitä englanniksi koska haluan treenata sitä kieltä sujuvammaksi ja herätellä päässäni uinuvaa sanastoa. luen myös kaikenlaista englanniksi oppiakseni uusia sanoja. se saattaa silti välillä olla aikamoista tankeroenglantia kun törmään sanoihin joita en osaa eikä ole sanakirjaa. no pääasia oli kumminkin että kannattaa ensin selata siellä ihan sivun alalaitaan jossa on varoitus, ja sen jälkeen toimii omalla vastuullaan. itseasiassa sinne laittamani profiilikuvakin on jo itsessään aika hyvä "lukijankarkote", ainakin sellaisten herkempien. ;D

en siedä missään blogeissani vittuilua tai paskanjauhantakommentteja joten sellaisia ei kannata edes ajatella laittavansa. moderointi ei ole käytössä tällä hetkellä mutta tarkastan kommentit heti kun ehdin ja poistan asiattomat. se mikä minusta on asiaton kommentti on myös täysin minun vallassani, eli roskiin saattaa lentää joku sellainenkin joka ei postaajansa mielestä ole "roskaa".

nyt olen ihan tyytyväinen kun sain koneeni taas päivitettyä turvalliseksi ja nettikin on toiminut sen jälkeen kun käynnistin koneen uudelleen. kamalin migreeni ikinä meni ohi ja nyt vaan väsyttää, joten kohta nukkumaan. täällä blogissa pitäisi päivittää linkkilista mutten jaksa sitä tehdä juuri nyt. katsotaan myöhemmin. yritän tehdä tähän blogiin jonkun uuden itsetehdyn sivupohjan sitten kun saan jostain kunnon idean. jotain aasialaista haluaisin, mutta pitää ensin kerätä jotain ideoita joista valita ja sovitella yhteen. nyt vielä pari videota Youtubessa. bbw.

electro glide in blue

2011-03-26T19:52:00.000+02:00

*love*

eilen järjestin levyt hyllyyn ja menin ajoissa nukkumaan. pöytä on edelleen kesken koska tarvitaan isompia työkaluja. escape now reality's touch..

söin kunnollisen päiväruuan eli sosekeittoa pienehkön lautasellisen, kaksi hapankorppua ja pienen lasin maitojuomaa. siinäkin oli melkein liikaa. ruuasta tulee hirveen paha olo. vaikka ei laittaisi siihen tippaakaan maitotuotteita. kaipaisin jotain viileää ja raikasta. on tuolla yks sitruunarahka. mut sekin on niin iso annos. en tiedä mihin tää johtaa, ei varmaankaan mihinkään hyvään. väsyttää koko ajan. kolme päivää oli viikolla tauko rauhottavista, eilen ja tänään palattiin entiseen. en muista miksi eilen, mut tänään oli hirveen huono olo, fyysisestikin ja se auttaa siihen myös. lihakset rentoutuu. onneksi huomenna on taas kotipolin käynti. olis se dj-levykirppis Hesassa mut en taida olla kunnossa lähtemään. haluaisin kyllä. mut ei voi mitään. olen ihan puhki tyhjästä.

tänään alkoi tulla ainakin motivaatiota kirjottamiseen. pidin päivällä tauon tietsikasta ja kattelin nauhotettuja ohjelmia. toivon saavani pian jotain aikaan. ärsyttää kun mikään ei edisty.

näen koko ajan stressiunia isästä, äidistäkin joskus mutta isästä etupäässä, siitä että tukkani on pitkä ja se värjätään tumman violetiksi, Seedistä. tuossa toissayönä tais olla näin unta että kävelin kaksi veistä käsissä, toinen oli mun oma ja toinen kämppiksen vihannesveitsi, jälkimmäinen oli ihan tylsä. kävelin jossain talossa joka ei ollut tuttu. en ole ihan varma, mutta muistini väittää että olin tappanut jonkun niillä. muistan että olin polvillani jonkun ihmisen päällä ja viiltelin sitä molemmilla veitsillä. mutta kun sitten kävelin ympäriinsä veitsissä ei enää ollut verta. putsattu pois tjtn.

Seedistä on ollut jotain friikkejä unia joissa esim. sidon sen metallialustaan jotta sillä osuisi paremmin, vrt. kameran kiinnitys jalustaan ettei kuvat tärähdä, ja esittelin sitä isälle, mutta olin unohtanut ladata akun. vittu. sitten keskustelin isän kanssa "Onista", ja se väitti täysin järjenvastaisesti että se olisikin ollut mummon ase ja että se säilyttää sitä tavallaan muistona. mutta keskustelu oli tosi väkinäistä, se ei lähtenyt kunnolla käyntiin ja pelkäsin TAAS kysyä antasko se sen mulle. :P miks olen näin pelkuri? jopa unissa?

viime yönä riitelin isän kanssa kun se oli ihan kännissä, sama tilanne kun 11.3. en muista mitä kukin sanoi mutta päädyttiin umpikujaan joka alkoi kääntyä väkivaltaiseksi. nukun edelleen tosi huonosti. to-pe yö oli helpompi ja olin levänneempi. no joo, mutta melkein kaikki unet viime aikoina on liittyneet perheeseen ja Seediin. etupäässä isään ja Seediin. haluaisin jutella joskus isän kanssa silloin kun se EI ole kännissä, mutta aina kun olen niillä se keksii jostain syyn vetää olutta ja viiniä jne.

tietty olen tavallaan tosi huolissani, mutta joudun blokkaamaan asian useimmiten jotta oma pää ei hajoaisi.

juu yksi uni oli sellainen tossa viikolla että olin vauva. tosi outo vauva. en liikkunut juuri lainkaan enkä itkenyt. en vaan tehnyt yhtään mitään. vanhemmat oli sellaisia kuin ne muistan mun vauvakuvista, ja unessa oli TOSI vahva tunne siitä ettei ne välitä musta yhtään koska olen sellainen, en liiku enkä osoita mitään kiintymyksen merkkejä. äiti yritti pakoilla huolehtimisvastuutaan ja oli jossakin muussa huoneessa jopa öisin, mä nukuin isän vieressä niitten vanhassa laatikkosängyssä ja kyllä se mulle puhui ja yritti saada leluilla ja virikkeillä aikaan jotain reaktiota, mutta tuntui ettei sekään oikein välittänyt. teki kaiken ikäänkuin puolivillaisesti. ehkä ne jopa puhuivat antavansa minut pois koska en ollut se vauva mitä ne olivat toivoneet. :(

eli uni ei tuo lepoa. enemmän tuo lepoa se kun kiipeilen pöydän osien ylitse myöhään illalla ja tähtäilen aseella ulos ikkunasta kaikkea mitä siellä nyt on naapuritalon pihassa. siis pimeästä huoneesta eikä kaihtimet oo koskaan täysin auki, koska jos joku ton huomaa niin saatan olla pahassakin lirissä. ^_^

no, menen tutustumaan Second Lifeen nyt kun sain viimein kirjauduttua sinne ja asennettua sen koneelle. jos ainakin sais sen hahmonsa kuntoon. bye.